New Yorkin -pääkonsulaatin historia

Pääkonsulit (1919- ), Suomen New Yorkin -pääkonsulaatti

Alex  Solitander 1919-1922 Pääkonsuli
Kaarlo Fredrik (K.F.) Altio 1922-1926 (va.) Pääkonsuli
Kaarlo Fredrik (K.F.)   Altio 1926-1939 Pääkonsuli
Torsten Vahervuori  1939-1942 Pääkonsuli
Ville Niskanen 1946-1947 Pääkonsuli
Richard Seppälä 1948-1953 Pääkonsuli
Artturi Lehtinen  1953-1959 Pääkonsuli
Heikki Hannikainen 1959-1963 Pääkonsuli
Paul Gustafsson 1963-1967 Pääkonsuli
Toivo Kala 1967-1974 Pääkonsuli
Eero Yrjölä 1974-1980 Pääkonsuli
Erik Heinrichs 1980-1985 Pääkonsuli
Antti Lassila 1985-1989 Pääkonsuli
Garth   Castrén 1989-1992 Pääkonsuli
Pertti Ripatti 1992-1995 Pääkonsuli
Maija Lähteenmäki 1995-2000 Pääkonsuli
Jukka Leino 2000-2004 Pääkonsuli
Osmo Lipponen 2004-2008 Pääkonsuli
Ritva Jolkkonen 2008-2012 Pääkonsuli
Jukka Pietikäinen 2012-2016 Pääkonsuli
Manu Virtamo 2016-2019 Pääkonsuli
Mika Koskinen 2019-2022 Pääkonsuli
Jarmo Sareva 2022- Pääkonsuli

 

Pääkonsulaatin historia

Suomen autonomian aikana Venäjän New Yorkin pääkonsulaattiin perustettiin suomalaisen siirtolaistulkin virka. Virka perustettiin vuonna 1882. Siirtolaistulkin tarkoituksena oli huolehtia siirtolaisasioiden lisäksi Suomen tärkeimpien viejien eli tervan- ja vointuottajien eduista. Vaikka virka oli osa Venäjän ulkoasiainhallintoa, palkka maksettiin Suomesta. Vastaavanlaisia tehtäviä oli New Yorkin lisäksi ainoastaan Venäjän Lontoon suurlähetystössä.

Yhdysvallat tunnusti Suomen diplomaattisesti 7.5.1919, minkä jälkeen Armas Herman Saastamoinen lähetettiin Suomen ensimmäiseksi edustajaksi Yhdysvaltoihin. Itsenäisyyden ajan ensimmäiset pääkonsulit nimettiin Lontooseen ja New Yorkiin kesällä 1921. New Yorkin lisäksi perustettiin konsulaatit myöhemmin myös Duluthiin ja Seattleen avustamaan pääkonsulaattia siirtolaisista aiheutuneessa työruuhkassa. Vuosien 1900-1929 aikana noin 290 000 suomalaista muutti Yhdysvaltoihin.

1930-luvulla pääkonsulaattiin rekrytoitiin kaupallinen avustaja. Perusteena rekrytoinnille käytettiin New Yorkin asemaa yhtenä maailmankaupan keskuksena.

Talvisodan aikana pääkonsulaatti pyrki avustamaan Suomea sotaponnisteluissa muun muassa laina- ja sotatarvikeasioissa. Pääkonsulaatin toiminta keskeytettiin vuonna 1943 isäntämaan pyynnöstä. Syynä oli Suomen asema Saksan kanssasotijana. Kaksi New Yorkissa työskennellyttä virkamiestä siirrettiin avustamaan Suomen Washingtonin suurlähetystöön. Suomen ja Yhdysvaltojen diplomaattisuhteet katkesivat kokonaan vuonna 1944, jolloin myös suurlähetystön työ lopetettiin. Yhdysvallat ei kuitenkaan koskaan julistanut sotaa Suomelle. Suomen etujen valvonta jäi Ruotsille.

New Yorkin pääkonsulaatti avasi ovensa uudelleen sodan jälkeen toukokuussa 1946. Ennen Pariisin rauhansopimuksen hyväksymistä Yhdysvaltain ulkoministeriön eli State Deparmentin toiveena oli, ettei konsulaatti harjoittaisi "propagandaa".

Pääkonsulaatti sai vastuulleen vasta perustetun maailmanjärjestön YK:n tarkkailutehtävät kevääseen 1956 asti, jolloin Suomi liittyi YK:hon ja Suomen Pysyvä YK-edustusto perustettiin. Tarkkailutehtävät käsittivät istuntojen seuraamista sekä neuvotteluja pääsihteerin kanssa. Konsulaatti pyrki selvittämään, miten pysyvän edustuston toiminta tulisi järjestää. Konsulaatin kautta hoidettiin myös hakemus YK:n jäseneksi.

Sodan jälkeen jäämistöasioiden määrä kasvoi huomattavasti, kun aiempina vuosikymmeninä muuttaneet siirtolaispolvet alkoivat ikääntyä. Perintöjen välittäminen Suomeen lisääntyi aina 1970-luvulle saakka.

Vuonna 1948 perustettiin silloisen pääkonsulin ehdotuksesta kauppakamarin edeltäjä ”liikemiesten lounaskerho”, jonka toimintaa pääkonsulaatti tuki ja avusti myös taloudellisesti. Vuonna 1953 nimi vaihdettiin Finnish American Trade Associationiksi ja edelleen nykyiseen muotoon suomalais-amerikkalaiseksi kauppakamariksi (Finnish American Chamber of Commerce FACC) vuonna 1958.

Suomen suurin ponnistus sodanjälkeisten vuosien vienninedistämisessä oli olympiavuonna 1952 toteutettu siirrettävä teollisuusnäyttely, jonka avulla pyrittiin esittelemään suomalaisia tuotteita Yhdysvalloissa.

1950-luvun lopulla Suomi alkoi panostaa järjestelmällisemmin myös Suomen tunnetuksi tekemiseen kulttuurin avulla. Sibeliuksen juhlavuosi 1966 oli konsulaatille tärkeä: Leonard Bernstein johti New Yorkissa Sibeliuksen juhlakonsertin, minkä lisäksi lukuisia suomalaisia taiteilijoita esiintyi eri puolilla Yhdysvaltoja.

Myös pääkonsulaatin kaupallinen toiminta lisääntyi. Suomalaisten liikemiesten toimintaedellytyksiä pyrittiin parantamaan ja heitä autettiin myös markkinatutkimusten teossa. 1960-1970-luvuilla Yhdysvaltain markkinoille pyrkivät muun muassa Marimekko, Vuokko ja Aarikka.

Vuosi 1976 oli toinen konsulaatin merkkipaaluvuosi. Yhdysvaltojen kaksisataavuotisjuhlien myötä Suomi pyrki esittelemään laajasti suomalaista kulttuuria. Konsulaatti oli osajärjestäjänä erilaisissa tapahtumissa sekä avusti näyttelyiden rakentamista aina korunäyttelyistä ikonitaidetapahtumiin.

1990-luvulla kaupallisen toiminnan painopiste siirtyi ulkomaankauppaliitolle, kun kaupalliset sihteerit siirtyivät ulkoministeriöstä liiton palvelukseen. Myöhemmin liitto muuttui Finproksi (nykyinen Business Finland). Pääkonsulaatti osallistui kuitenkin edelleen vienninedistämiseen resurssiensa mukaan ja yhteistyössä Finpron kanssa. Investointeja Suomeen houkuteltiin yhteistyössä Invest in Finland Bureaun kanssa (Invest in Finland on nykyisin osa Business Finlandia).

2000-luvulla New Yorkin pääkonsulaatti on panostanut vahvasti suomalaisyritysten neuvontaan ja auttanut suomalaisyrityksiä Yhdysvaltojen markkinoille. New Yorkissa on muutamia kymmeniä suomalaisyrityksiä ja kiinnostus kaupunkia kohtaan on kasvussa. Erityisesti New York houkuttelee tech-yrityksiä ja eri alojen start up –yrityksiä. Suomalaista kulttuuritarjontaa on paljon esillä New Yorkissa ja kiinnostus Suomea kohtaan on kasvussa. Suomen maine Yhdysvalloissa on hyvä, joskin tunnettuutta tarvitaan vielä lisää.

Pääkonsulaatin toiminta keskittyy tänä päivänä Suomen kaupallistaloudellisten etujen edistämiseen, suomalaisten kulttuuritoimijoiden toimintaedellytysten vahvistamiseen sekä Suomen maakuvan luomiseen. Pääkonsulaatti vastaa myös konsuli- ja maahantulopalveluista New Yorkissa ja muualla toimialueellaan.

​​​Vuonna 2019 Suomi ja Yhdysvallat juhlivat 100-vuotisia diplomaattisuhteita.