Tavoitteena parempi Amerikka
Lähetystöneuvos Vesa Jaakolan kolumni julkaistiin Pohjolan Sanomissa viikolla 45/2008.
Amerikkalaisten enemmistön haltioituminen Barak Obaman noususta Yhdysvaltain uudeksi presidentiksi kertoo samalla siitä, kuinka syvästi siellä on inhottu vallasta pian väistyvää George W. Bushia valtiojohtajana. Aivan erilaisen miehen valitseminen maailman vallakkaimpaan virkaan kertoo myös amerikkalaisen yhteiskunnan muuntautumiskyvystä, sen dynaamisuudesta.
Muutoksen tarve siellä on todella suuri, jos ja kun parempaa Amerikkaa tavoitellaan. Kahdeksan vuoden valtakautenaan presidentti Bush on johtanut suuren maansa suuriin ongelmiin niin kotimaassa kuin sen ulkosuhteissa. Hän on onnistunut tuhoamaan Yhdysvaltain entisen hyvän maineen maailmalla niin, että hän mennee historian kirjoihin kaikkien aikojen huonompana presidenttinä maassaan ja maailmalla.
Mitkä ovat suurimmat ongelmat ja vaikeudet, joihin Bushin hallinto on Yhdysvallat johtanut? Mitkä asiat tulevat kärkeen uuden presidentin työlistalle?
Bushin valtakaudella entisestä tasa-arvon maasta on tullut selvästi luokkayhteiskunta. Pieni upporikas yläluokka, johon Bushin suku, perhe ja muu lähipiiri kuuluu, on viettänyt siellä hulppeata kulutusjuhlaa keskiluokan ja köyhien kustannuksella. Verohelpotuksia on annettu ennen muita rikkaille. Talouselämässä varsinkin rahoitusalan toimijat ovat saaneet mellastaa kuin ketut kanatarhassa. Seurauksena on nyt koko maailmantaloutta horjuttava rahoituskriisi.
Bushin kaudella maailman vauraimmasta valtiosta on tullut suurvelallinen, kun sekä hallitus että kansalaiset ovat eläneet yli varojensa, kuluttaneet enemmän kuin tienanneet. Julkisesta taloudesta on tullut paljolti sotatalous, kun sotiminen Afganistanissa ja Irakissa on maksanut tähtitieteellisiä summia, vuosittain enemmän kuin on Suomen koko valtionbudjetti. Nyt Bushin hallinto sotii jo velkarahalla sellaisia vihollisia vastaan, joita se ei voi edes voittaa.
Militarismin ohella Bushin ulkopolitiikalle on ollut ominaista ylimielisyys muuta maailmaa, jopa läheisiä liittolaisia kohtaan. Yksinapaisella sooloilulla Yhdysvallat on eristänyt itsensä rakentavasta kansainvälisestä yhteistyöstä useiden globaaleiden ongelmien käsittelyssä ja ratkomisessa. Bush ei ole halunnut Yhdysvaltain liittyvän Kioton ilmastonsuojelusopimukseen, ei Kansainväliseen rikostuomioistuimeen eikä tarjottuihin kompromisseihin kauppaneuvotteluissa WTO-piirissä.
Bushin kaudella suuria yhteiskunnallisia ongelmia on jätetty hoitamatta. Niistä pahin on eriarvoisuuteen perustuva sairaanhoito. Yhdysvalloissa ei ole vieläkään kaikkia kattavaa sairausvakuutusjärjestelmää, minkä seurauksena miljoonat amerikkalaiset kuolevat ennenaikaisesti hoitamattomiin tauteihin ja vammoihin. Vain rikkailla on siellä varaa kunnolliseen terveyshuoltoon kalliita yksityisiä vakuutuksia vastaan.
Köyhän ja köyhtyneen kansanosan sosiaaliturvaa ei ole muutenkaan parannettu. Yhtenä seurauksena maan vankilat ovat täynnä ja vankiväen osuus koko väestöstä suurimpia maailmassa.
Kun sotatalous ja varustelumenot vievät valtionbudjetista kohtuuttoman suuren osan, muu julkinen sektori kuten koululaitos, hallintopalvelut ja infrastruktuuri ovat joutuneet kärsimään varojen puutteesta. Keskiluokan ja köyhien elintaso ei ole parantunut ja elämänlaatu on yleisesti huonontunut tällä vuosikymmenellä.
Kaikki tämä herätti äänestäjien enemmistön haluamaan muutosta amerikkalaiseen elämänmenoon. Muutostarpeen kuuluttajana toimi Barak Obama onnistuneessa vaalikampanjassaan. Hän saa kiittää vaalivoitosta paljolti edeltäjänsä ylimielistä, eriarvoistavaa ja surkeisiin seurauksiin johtanutta sisä- ja ulkopolitiikkaa.
Sen korjaamisessa Obamaan kohdistuvat odotukset ovat nyt korkealla niin kotimaassa kuin ulkomailla. Uudelle presidentille tulee myös kongressissa demokraattien vaalivoittoina laaja kansan tuki Yhdysvaltain palauttamiseksi sellaiseksi yhteiskunnaksi, jossa amerikkalaiset ovat perinteisesti viihtyneet ja jota me muutkin olemme arvostaneet, jopa ihailleet.