Pitikö Obama suuren puheen?
Lähetystöneuvos Vesa Jaakolan kolumni julkaistiin Pohjolan Sanomissa viikolla 4/2009.
Niin Yhdysvalloissa kuin muuallakin uudella valtionjohtajalla on tapana pitää virkaan astuessaan ohjelmapuhe kansalleen. Yhdysvaltain presidentin vaihtopäivänä 20. tammikuuta oli Barack Obaman vuoro pitää tällainen puhe. Oliko se merkittävä, poliittiseen historiaan eläväksi jäävä esitys?
Harvat valtiojohtajat ovat niin kirjoitustaitoisia, että he laatisivat merkittävät puheensa yksin. äskeisen Obaman ohjelmapuheenkin laadintaan lienee osallistunut iso tiimi, jossa ensin luonnosteltiin puheen sisältö, ja sitten parhaat sanataiturit pukivat sen hienoon juhla-asuun. Arvatenkin Obama itse saneli kirjoittajille puheen keskeisimmän asiasisällön.
Puhe oli erinomainen, muttei loistelias. Se sijoittunee historian saatossa sarjassaan kymmenen parhaan joukkoon. Ainakin kaksi vastaavaa puhetta ylittää sen laadussa ja loistossa: Franklin D. Rooseveltin vuonna 1933 ja John F. Kennedyn vuonna 1961 pitämät virkaanastujaispuheet.
Kun kuunteli tarkalla korvalla Obaman esityksen, siihen oli ympätty sisältöä ja tyyliä juuri noista mainituista puheista. Näin erityisesti niiltä osin, joissa Obama kuvailee ja painottaa periamerikkalaisia arvoja ja kansakunnan menneisyyttä. Näihin loimilankoihin Obama kutoo sitten puheessaan amerikkalaisen yhteiskunnan nykytilan erittelyn ongelmineen ja vahvuuksineen ja linjoittaa lopuksi kuljettavaa tietä eteenpäin.
Yhdysvaltain pahimmiksi nykyongelmiksi Obama luettelee lamaantuneen talouskehityksen, terveydenhuollon puutteet, koulutusvajeet ja energiahuollon heikkoudet. Näiden epäkohtien korjaamiseen ryhdytään heti ja pontevasti hänen uuden hallintonsa johdolla.
Myös Yhdysvaltain ulkosuhteissa voidaan odottaa uuden luudan pian lakaisevan. Niissä onkin riittämiin siivoamista Obaman edeltäjän onnettoman valtakauden jälkeen ja seurauksena. Obama totesi maansa olevan yhä "sodassa" tarkoittaen kai Bushin hallinnon aloittamaa "sotaa terrorismia vastaan". Tässä on yksi puheen tyylivirheistä. Kyse ei ole sodasta vaan muunlaisesta toiminnasta.
Maailman selkkauskohteista Obama mainitsi nimeltä vain Irakin ja Afganistanin. Hänen johdollaan Yhdysvallat valmistautuu jättämään Irakin irakilaisille ja rauhoittamaan Afganistanin. Ajankohtaista Gazan selkkausta Obama ei maininnut puheessaan, ei edes Lähi-itää kertaakaan. Niin herkässä vaiheessa ovat nyt Yhdysvaltain - Israelin suhteet Gazan sodan jälkeen.
Epäsuorasti Obama puhui virkaanastujaisissaan kyllä Lähi-idän ja muidenkin muslimimaiden johtajille, sovinnolliseen sävyyn. Hän aikoo tarjota heille yhteistyön kättä tietyin ehdoin. Niiden muslimijohtajien, jotka nyt ovat selkkauksissa Yhdysvaltoja ja länsimaita vastaan, on muututtava näkemään yhteiset edut ja arvostamaan erilaisuutta. Näiden on myös luovuttava korruptiosta ja vaalipetoksista valta-asemansa perustana.
Mitähän Egyptin tai Syyrian tahi Pakistanin presidentit ajattelivat kuultuaan Obaman viestin korruption ja vaalivilpin osalta?
Maailman köyhille kansoille kuten kenialaisille, isänsä kansalle, Obama puhui lohduttavasti. Hänen näkemyksensä mukaan Yhdysvaltain ja muiden rikkaiden kansakuntien tulee antaa aineellisesta hyvästään entistä enemmän maailman köyhille ja nälkäisille. Tämä ennakoi Yhdysvaltojen lisäävän kehitysyhteistyötään.
Me eurooppalaiset voisimme olla huolissamme Obaman ohjelmapuheen kuultuamme. Hän ei maininnut siinä kertaakaan Eurooppaa eikä transatlanttisia suhteita, tosin ei muitakaan maanosia. Mehän odotamme Obaman johtaman Yhdysvaltojen palaavan monenkeskisille foorumeille päättämään globaaleista asioista ja muutenkin aiempaa laajemmin kansainväliseen yhteistyöhön.
Suurta toivoa EU-Euroopassa herättää Obaman ohjelmapuhe niiltä osin, joissa hän käsitteli energiapolitiikan uudistamista yhdistettynä ympäristön ja ilmaston suojeluun. Ehkä Obaman hallintokin on sitoutumassa Kioton ilmastonsuojelusopimuksen velvoitteisiin, viimeistään alan suuressa konferenssissa joulukuussa Kööpenhaminassa.