Suurlähettiläs Alec Aalto jättää Tukholman
Arkisto pitää järjestää ja sähköpostit lajitella. On tapaamisia ja vastaanottoja, edustamista ja vierailuja. Viimeiset viikot ennen läksiäisiä ja eläkkeelle siirtymistä ovat suurlähettiläälle kiireistä aikaa.
”Olen oivaltanut, että Suomella on maailmalla yksi todella läheinen ystävä. Se maa on Ruotsi”, Aalto sanoo ja toteaa että vaikka naapurusmailla on omat kulttuuriset erityispiirteensä, monessa asiassa Suomi ja Ruotsi ovat samassa veneessä. Mitä tulee EU-jäsenyyteen, Itämeren pelastamiseen tai maiden kansallisiin vähemmistöihin, Suomen ja Ruotsin on hyvä toimia yhdessä. ”Nyt kun olemme EU:ssa, on löydettävä uusia tapoja toimia”, Aalto pohtii.
Ulkoasiainhallinnossa työskenteleminen on vain pieni osa Alec Aallon pitkää uraa. Aalto on tehnyt erittäin vaiherikkaan uran diplomaattina, poliittisena taustavaikuttajana, lehtimiehenä ja tiedottajana.
Oman uransa huippukohtana Aalto pitää valtioneuvoston kansliassa viettämäänsä kahdeksaa vuotta. Näihin vuosiin mahtui muun muassa Suomen EU-puheenjohtajuus vuonna 1999. Erittäin hyvin Aallolle on jäänyt mieleen virka Suomen ensimmäisenä EU-asioiden valtiosihteerinä 1997–2003.
Aalto tuli ulkoministeriöön melko myöhäisessä vaiheessa uraansa. Hän kokee olevansa etuoikeutettu, kun on saanut hoitaa kolme tärkeää suurlähettilään virkaa eikä ole tarvinnut kohdata niitä vaikeuksia, joihin moni nuori diplomaatti on saattanut törmätä. ”Toisaalta, ehkä olen jäänyt myös joistakin iloista paitsi”, Aalto toteaa.
Italia ja maan kulttuuri tekivät Aaltoon pysyvän vaikutuksen. Hän viihtyi Roomassa erinomaisesti, mutta sanoo ettei suurlähetystössä työskentely ollut läheskään niin antoisaa, kuin Tukholmassa, jossa Suomea pidetään Ruotsin kanssa tasavertaisena maana ja jossa tapahtuu paljon niin politiikan kuin taloudenkin saralla.
Tukholmassa vietetystä ajasta Aallolle jäävät parhaiten mieleen itsenäisyyspäivän kunniaksi suurlähetystön järjestämät juhlakonsertit. Hänestä on ollut upeaa saada tarjota vieraille musiikkielämys itsenäisyyspäivän yhteydessä.
Eläkepäivien lähestyessäkin residenssissä on vielä vipinää. Vuoden alussa on luovutettu jo kaksi tasavallan presidentin myöntämää kunniamerkkiä. ”Kunniamerkin luovutustilaisuudet ovat aina hyvin merkityksellisiä ja arvokkaita juhlia. Suomalaisen kunniamerkin saaminen täällä on ruotsalaiselle vastaanottajalle hyvin iso ja merkittävä asia.”
Ennen viimeistä työpäiväänsä helmikuun alussa Aalto hyvästelee suurlähetystön henkilökunnan ja pitää residenssillä jäähyväisvastaanoton diplomaattikollegoille. Lisäksi kuningaspari järjestää perinteisen läksiäiskäynnin. Aalto ei juurikaan viihdy ylisanojen ja kiitospuheiden äärellä kristallikruunujen alla, mutta kuningasparin läksiäistapaamista hän odottaa innolla. ”Heidän ja tasavallan presidentin osallistumisella oli suuri vaikutus Merkkivuoden onnistumisen kannalta.
Aalto nauttii vapaapäivistä maaseudulla ja saaristossa. Hän haluaisi matkustaa Lappiin nykyistä useammin, viettää aikaa perheen kanssa, liikkua ja tehdä fyysistä työtä. Eläkkeellä hän kertoo voivansa toteuttaa niitä asioita. ”Pitää miettiä, millä aikansa täyttää. Ei saa ajatella, että olisi kiva jatkaa nykyistä elämää ja käydä vastaanotoilla Helsingissä.
”Edustusaterioita olen saanut syödä ja juoda ihan riittävästi, joskin edelleen nautin hyvästä seurasta ja hyvästä ruoasta, ei epäilystäkään. Nyt täytyy rohkeasti muuttaa omaa elämäntapaansa ja katsoa, että löytyykö jotakin kivaa.”
Mitään muistelmiin viittaavaa kirjallista tuotosta Aallolta on turha odottaa. ”Muuten aion kyllä kirjoittaa, jos sopivia foorumeita ja sanottavaa riittää.”
Teksti ja kuva: Petra Vuolanen