Krister Wahlbäck tunsi Suomen historian
Krister Wahlbäck 1937–2013
Ruotsin ja Pohjolan etevin Suomen ja sen historian tuntija Krister Wahlbäck kuoli 25. heinäkuuta 7S-vuotiaana Tukholmassa. Hän sairastui pian pääteoksensa Jättens andedräkt (Jättiläisen henkäys) ilmestyttyä 2011, eikä enää toipunut.
Wahlbäck oli syntynyt Tukholmassa 21. marraskuuta 1937.
Wahlbäckin kyky yhdistää historiantutkimus ja diplomatia tuo mieleen alan kansainvälisesti tunnetun taitajan George F. Kennanin ja Suomessa lähinnä Keijo Korhosen. Wahlbäckin väitöskirja Veljeys veitsenterällä (1964), joka kuvaa Suomen kysymystä Ruotsin politiikassa 1937-4O herätti ansaittua huomiota.
Niinpä pääministeri Tage Erlander kutsui hänet mukaansa Suomen-vierailulle 1967. Samana vuonna ilmestyi myös hänen kirjansa Mannerheimista Kekkoseen,
josta tuli Ruotsissa Suomen-politiikan käsikirja.
Wahlbäck palveli diplomaattina Helsingissä ja Lontoossa. Suomessa hänet tunnettiin pettämättömästä kyvystä esittää oikeat kysymykset. Hän oli Ruotsin ulkopoliittisen johdon käytettävissä kolmen vuosikymmenen ajan. Ruotsin kylmän sodan jälkeiseen aikaan pääministerinä luotsannut Carl Bildt kutsui hänet kabinettiinsa 1991–94.
Siinä ominaisuudessa myös presidentti Koivistä kuuli Wahlbäckiä muodostaessaan kantaansa Ahvenanmaan demilitarisointiin, joka nousi keskusteluihin Pariisin rauhansopimuksen sotilaallisten määräysten kumoamisen jälkeen vuonna 199O.
Wahlbäck osallistui alusta pitäen Suomen ja Ruotsin välisiin luottamuksellisiin turvallisuuspoliittisiin keskusteluihin, jotka vuorokerroin järjestettiin Helsingin ja Tukholman lähetystöissä. Suomen puolelta niihin osallistuivat Max Jakobson, Keijo Korhonen, Jaakko Iloniemi ja Aimo Pajunen sekä Jan Klenberg. Ruotsin puolelta paikalla oli ulkoministeriön johto sekä sotilasjohto.
Jättiläisen henkäyksen laaja-alainen kokonaisnäkemys Ruotsista ja sen eduista kokoaa Wahlbäckin elämäntyön. Wahlbäck edustaa parhaimmillaan Ruotsin kykyä tarkastella kokonaisvaltaisesti ympäristöään.. Hänen paneutumisensa Suomeen oli omaa luokkaansa, mutta hän hallitsi yhtä lailla myös Ruotsin skandinaavisen ulottuvuuden.
Wahlbäckin laajoilla kansainvälisillä kontakteilla ja julkaisuilla oli Suomen kannalta merkitystä kylmän sodan aikana.
Jättiläisen henkäys on vaikuttava kokonaiskuvaus Ruotsin Venäjän-politiikan kehityksestä Suomen menettämisen jälkeen. Kirjan kylmää sotaa koskevan osan eräs mielenkiintoisimpia kohtia koskee Ruotsin sisäistä ruodintaa siitä, valmistautuiko Suomi sittenkin yhteistyöhön Puna-armeijan kanssa.
Wahlbäck hyödynsi erityisesti Helsingissä 1964–71 toimineen suurlihettiläs Ingemar Hägglöfin laadukasta raportointia sekä Ruotsin sotilasjohdon pohdiskeluja. Taustalla on tietenkin Ruotsin salainen yhteistyö Yhdysvaltain ja Naton kanssa.
Wahlbäckin päättely on tasokasta, mutta hän ei päädy, osin lähteiden puutteesta johtuen, yksiselitteisen kielteiseen vastaukseen. Wahlbäckin pohdinta kertoo paljon Suomen sodanjälkeisen ulkopolitiikan haasteesta. Siksi Wahlbäckin kirja olisi syytä vihdoinkin saada suomeksi.
Arto Mansala
René Nyberg
Kirjoittajat ovat Krister Wahlbäckin ystäviä ja kollegoja
Muistokirjoitus on julkaistu Helsingin Sanomissa 3.8.2013