Suomen edustautumisen historia Japanissa

Suomen ja Japanin diplomaattisuhteiden historia

On mahdotonta sanoa tarkasti, milloin Suomen ja Japanin väliset yhteydet ovat alkaneet. Tiedetään kuitenkin, että yksi ensimmäisistä suomalaisista virallisista edustajista Japanissa lienee ollut luutnantti Adam Laxman. Venäjän keisarinna Katariina Suuri lähetti hänet 1700-luvun loppupuolella pohjustamaan kauppasuhteita ja ottamaan selvää tuolloin kovin sulkeutuneesta Japanista.

Neuvosto-Venäjän tarkkailuasemaksi

Japanin tunnustettua Suomen itsenäisyyden 23.5 1919 Suomessa ryhdyttiin suunnittelemaan asiainhoitajan lähettämistä Japaniin. Japanin sijainti tarjosi hyvän asemapaikan tarkkailla Neuvosto-Venäjän itäisiä osia. Ulkoministeri Rudolf Holsti ajoi ponnekkaasti Gustaf John Ramstedtia Suomen edustajaksi Japaniin ja sai tavoitteensa toteutumaan. Koska Venäjällä riehui sisällissota ja maayhteys Aasian halki oli käytännössä poikki, Suomen tuoreen edustajan Ramstedtin ainoaksi vaihtoehdoksi jäi pitkä ja aikaa vievä merimatka.

Talosta taloon

Vaivalloisen laivamatkan päätteeksi Ramstedt saapui perille Tokioon myöhäissyksyllä 1919. Ensi työkseen hän perusti edustuston Tsukijien-Sejok-hotelliin päärautatieaseman läheisyyteen. Parin viikon kuluttua saapumisestaan Ramstedt sai vuokratuksi talon Shimo-Shibuyan alueelta, joka sijaitsi Tokion ulkopuolella. Toukokuussa 1920 edustusto sai käyttöönsä kansainväliset mitat täyttävän Argentiinan entisen lähetystörakennuksen Tokion tunnetulta Azabun lähetystöalueelta.

Syyskuussa 1923 Tokiota kohtasi katastrofi, kun valtaisa maanjäristys vaurioitti kaupunkia pahoin. Toimitiloista aiheutui jälleen päänvaivaa. Tammikuussa 1924 Ramstedt raportoi: "Asun Imperial Hotellissa huoneessa 327. Ei ole tähän asti ilmennyt mitään mahdollisuutta saada vakinaista asuntoa lähetystöä varten."

Sotilaspoliittinen jännitys lientyi 1920-luvulla Neuvostoliiton Kaukoidässä. Jännityksen helpottaessa Suomen Tokion edustuston toiminta alkoi painottua Suomen kauppapoliittisten etujen valvomiseen laajalla Kaukoidän talousalueella. Ramstedtin kaudella Japanin sisäpoliittiset olot olivat vielä vakaat. Kun Ramstedt kotiutui asemamaastaan 1929, maailma oli jo vajoamassa laman syövereihin. Armeijan sisällä nationalismi ja keisarikultti voimistuivat.

Demokratian kujanjuoksu

Maaliskuun alussa 1930 ministeri George Winckelmannista tuli Suomen uusi asiainhoitaja Tokioon. Japanin demokratiakehitys oli pysähtynyt. Poliittiset olot olivat myrskyisimmät vuosiin. Maan mielenkiinto kohdistui Mantshuriaan. Kansainliitossa Japani ajautui Kiina-politiikkansa seurauksena sivuraiteelle, joka päättyi Japanin eroamiseen järjestöstä. Diplomaattien keskusteluja 1930-luvun Tokiossa sävyttivät suursodan uhka, asennoituminen Neuvostoliittoon ja kansalliset edut. Hugo Valvanteen saapuessa lähettilääksi Tokioon 1933 yltiönationalistiset voimat olivat selättäneet maltilliset piirit Japanin sisä- ja ulkopoliittisessa päätöksenteossa. 

Syksyllä 1939 Japanin kansainvälinen asema muuttui. Euroopan tapahtumat toisen maailmansodan kynnyksellä aiheuttivat Japanin valtaeliitille ikävän pettymyksen, kun Saksa ja Neuvostoliitto solmivat hyökkäämättömyyssopimuksen. Japani joutui erityksiin.

Talvisodan aattona japanilaisten kuva Suomesta oli varsin myönteinen. Japanilaiset antoivat moraalisen tukensa Suomelle sen pyristellessä vaikeassa neuvottelutilanteessa. Talvisodan alkupäivinä Suomen asema koettiin Japanissa melkeinpä toivottomaksi. Suomalaisten menestyksekäs vastarinta ja suuret torjuntavoitot herättivät japanilaisissa suurta kunnioitusta.

Sähkeitä Helsinkiin

Alkukeväästä 1941 Japanin ulkoministeri Yosuke Matsuoka vieraili Saksassa ja Italiassa. Berliinissä Joachim von Ribbentrop oli yllyttänyt Japania iskemään Singaporeen. Kotimatkalla Matsuoka vieraili Moskovassa allekirjoittamassa Japanin ja Neuvostoliiton välisen puolueettomuussopimuksen. Selusta oli turvattu. Japani saattoi nyt kohdistaa sotilaallisen toimintansa painopisteen Tyynelle valtamerelle.

Japanin sotatoimet eristivät Suomen Tokion lähetystön sotavuosiksi 1941–1944. Kuriiriyhteydet katkesivat ja yhteydenpito oli hoidettava sähkeillä.

Kesällä 1942 alkoi Japanin alamäki sotarintamilla. Kun Suomi katkaisi diplomaattisuhteet Saksaan, Japanin apulaisulkoministeri Matsumoto tiedusteli huolestuneena Suomen edustajalta Idmanilta Suomen suhtautumisesta Japaniin. Idman raportoi Suomeen 30.9.1944: "Käsitin, ettei kysymys diplomaattisista suhteistamme kiinnostanut Japania ainoastaan Suomen vuoksi. Jos meiltä vaadittiin katkaisemaan suhteemme Japaniin, oli mahdollista, että Venäjäkin tulisi myöhemmin ryhtymään samaan toimenpiteeseen."

Neuvostoliitto menetteli juuri, kuten japanilaiset olivat pelänneet, ja se hyökkäsi Mantshuriaan ja Kuriileille. Suomi katkaisi diplomaattisuhteensa ja evakuoi lähetystön henkilökunnan Siperian halki kotiin.

Diplomaattisuhteiden elvyttäminen

Diplomaattisuhteiden Japaniin kokiessa haaksirikon ryhtyi Ruotsi valvomaan Suomen suojeluvaltiona maamme etuja Japanissa. Keväällä 1952 Suomen hallitus otti esille kysymyksen edustajan lähettämisestä Tokioon kahdeksan vuoden tauon jälkeen. Samoihin aikoihin saatiin Japanin miehitysviranomaisilta myönteinen vastaus Suomen tiedusteluun, joka koski kaupallisen edustajan lähettämistä Japaniin. Pian tämän jälkeen Japanille palautettiin itsenäisyys.

Syksyllä 1952 edustusto muutettiin pääkonsulin virastoksi, joka korotettiin lähetystöksi viiden vuoden kuluttua. Lähettiläs Smedslundin kausi päättyi 1.8.1962, jolloin ensimmäiseksi suurlähettilääksi Tokioon nimitettiin Viljo J. Ahokas. Virallisesti lähetystö muuttui suurlähetystöksi 26.9.1962, kun Ahokas jätti valtakirjansa Japanin keisarille. 1960-luvulla Suomen ja Japanin väliset kauppasuhteet vilkastuivat. Niiden vanavedessä keskinäinen kanssakäyminen koki uuden tulemisen.

Suhteiden vilkastuminen

Ensimmäisen hallitustason virallisen vierailun Japaniin teki ulkoministeri Keijo Korhonen helmikuussa 1977. Saman vuoden joulukuussa pääministeri Kalevi Sorsa teki epävirallisen vierailun Japaniin osallistuessaan Sosialistisen internationaalin johtajien kokoukseen. Syksyllä 1977 opetusministeriö aloitti kulttuurisopimusneuvottelut. Maiden välinen kanssakäyminen eli ennen näkemätöntä nousukautta.

Suomen ja Japanin välisten suhteiden vilkkaimpia vuosia oli 1980. Kulttuurisopimus astui voimaan kesäkuussa ja pitkään vireillä ollut lentoliikennesopimus allekirjoitettiin joulukuussa. Vierailutoiminta oli vilkasta. Muun muassa eduskunnan ulkoasiainvaliokunta ja puhemies Johannes Virolainen vierailivat Japanissa. Suomalainen kulttuuri oli esillä useissa taidenäyttelyissä ja viidettä jenilainaa koskeva sopimus solmittiin Tokiossa helmikuussa.

Kaupan alalla järjestettiin useita vienninedistämistilaisuuksia. Tärkein Japanista Suomeen suuntautunut vierailu 1980 oli Japanin teollisuusliitto Keidarenin valtuuskunnan matka maaliskuun lopulla. Lisäksi syyskuussa japanilainen parlamenttiryhmä vieraili Suomessa. Presidentti Mauno Koivisto vieraili virkakaudellaan Japanissa neljästi. Vastavuoroisesti pääministeri Yasuhiro Nakasone vieraili Suomessa 1987. Vuonna 1983 Finnair aloitti suorat lennot Helsingin ja Tokion välillä. Neuvostoliiton romahdus mahdollisti suorat lennot Siperian halki, jolloin matka lyheni huomattavasti.

Populaarikulttuuria, valtiovierailuja ja katastrofiapua

Voimakas talouskasvu päättyi 1990-luvun alussa sekä Japanissa että Suomessa kivuliaaseen talouskriisiin ja lamaan. Siinä missä Suomessa koettiin suhteellisen pian uusi nousukausi Nokian ja muun teknologiateollisuuden vetämänä, Japani etsi kansainvälisen talousmahtinsa hiljalleen taantuessa tuoreita keinoja kansainvälisen tunnettuutensa säilyttämiseen. Yhtenä keinona Japani alkoi 1990-luvun loppupuolelta alkaen tietoisesti tukea maailmalla valtaisaa suosiota saavuttanutta populaarikulttuuriaan. Maailmanlaajuinen Cool Japan -trendi rantautui lopulta Suomeenkin.

Vuosituhannen taitteessa Pokémonin ja Tamagochin vanavedessä Suomeen kehkeytyi vilkas japanilaisen kulttuurin harrastajakunta lehtineen ja fanikonventioineen. Japanissa Tove Janssonin Muumit saivat valtavasti huomiota 1990-luvulla japanilais-suomalais-hollantilaisen Muumilaakson tarinoita -animaatiosarjan myötä. Myös vuoden 2006 elokuva Ruokala Lokki lisäsi Suomen tunnettuutta japanilaisten keskuudessa. Tiivistyvien yhteyksien merkkinä Finnair aloitti vuonna 2000 lennot Osakaan ja vuonna 2006 Nagoyaan.

Myös korkean tason yhteydet jatkuivat tiiviinä. Keisari Akihito puolisoineen vieraili Suomessa vuonna 2000. Presidentti Tarja Halonen ja tohtori Pentti Arajärvi tekivät puolestaan virallisen valtiovierailun Japaniin vuonna 2004. Diplomaattisuhteiden 90-vuotisjuhlien kunniaksi prinsessa Takamado vieraili Suomessa 2009. Pääministeri Matti Vanhanen vieraili Japanissa vuosina 2005 ja 2008, ja pääministeri Junichirō Koizumi vieraili Suomessa vuonna 2006. 2000-luvun alussa erityisesti Suomen menestys koulujen PISA-vertailuissa ja muissa kansainvälisessä vertailuissa sekä tietotekniikassa lisäsi Japanin kiinnostusta Suomeen. Esimerkkinä kiinnostuksesta sukupuolten välinen tasa-arvo, Nokia ja puhdas luonto Suomessa olivat teemana Japanin liberaalidemokraattisen puolueen (LDP) seminaarissa 2005.

Maaliskuussa 2011 Japanissa sattui Koillis-Japanin kolmoiskatastrofi: maailmanhistorian voimakkaimpiin kuulunut maanjäristys, tsunami ja ydinonnettomuus. Koillis-Japanin rannikolla noin 18 000 japanilaista menehtyi. Sadattuhannet menettivät kotinsa. Suomi tuki Japania onnettomuuden jälkihoidossa ja jälleenrakennuksessa. Konkreettisia projekteja olivat muun muassa nestemäisen äidinmaidonkorvikkeiden toimittaminen, tukikonsertteihin osallistuminen sekä Koillis-Japanin lapsia ilahduttanut Santa Project -hyväntekeväisyyshanke.

Sata vuotta Suomen ja Japanin välistä diplomatiaa

Vuonna 2019 Suomen ja Japanin väliset diplomaattisuhteet täyttivät sata vuotta. Yhteisen vuosisadan vaihteessa Suomen ja Japanin kulttuurisia, taloudellisia ja poliittisia suhteita voi perustellusti pitää tiiviimpinä ja monipuolisempana kuin koskaan aikaisemmin. Vuodesta 2012 alkaen Suomen edustus alkoi kiteytyä Team Finlandiksi, jossa lähetystö, Suomen Japanin-instituutti ja Business Finland toimivat yhteistyössä.

Suomen tunnettuus Japanissa kehittyi 2010-luvulla historiallisen laajaksi. Suomalainen luonto on tullut tutuksi japanilaisille, erityisesti Lapin revontulet, jotka inspiroivat muun muassa vuoden 2019 Yuki no hana -elokuvaa. Samoin Suomen hyvinvoinnin ja tasa-arvon mailli herätti kiinnostusta: japanilaiset perehtyivät neuvoloihin, työhyvinvointiin, kokeilukulttuuriin, sukupuolten tasa-arvoon ja seksuaalivähemmistöjen oikeuksiin Suomessa. Finland Film Festival, Finlandsvenska veckan ja muut kulttuuritapahtumat vakiintuivat Japaniin. Samalla suomalaisten opiskelijoiden, tieteilijöiden ja taiteilijoiden vierailut Japaniin kasvoivat.

Japani on ollut jo vuosikymmeniä Suomen tärkeä kauppakumppani Aasiassa, mutta vuoteen 2017 mennessä Suomen vienti Japaniin oli kasvanut ennätykselliseen 1,3 miljardiin euroon. Japanilaisille Suomi on ollut portti Euroopan markkinoille: esimerkiksi japanilaisten autojen Euroopan-valloitus alkoi 1960-luvulla Suomen kautta. 2010-luvulla Japanista investoitiin niin metsäteollisuuteen kuin peliyrityksiinkin. Helsingistä alkanut kasvuyritysten Slush-tapahtuma rantautui vuonna 2015 Tokioon. Suomi ja Japani edistävät yhdessä ekologisesti kestävää kiertotaloutta, ja EU:n ja Japanin välinen vapaakauppasopimus tiivistää edelleen yhteistyötä.

Tiivistyvän poliittisen yhteistyön merkkinä tasavallan presidentti Sauli Niinistö ja Japanin pääministeri Shinzō Abe antoivat yhteisen julkilausuman strategisesta kumppanuudesta vuonna 2016. Suomalaiset presidentit, pääministerit ja muut ministerit vierailivat säännöllisesti Japanissa koko 2010-luvun ajan. Japanilaisten ministereiden vierailuista lienee tärkein pääministeri Aben vierailu Suomessa vuonna 2017, virkakautensa ensimmäisessä pohjoismaassa. Suomi ja Japani ovat viime vuosina allekirjoittaneet yhteistyöpöytäkirjoja muun muassa hyvinvoinnin, ympäristön, puolustuksen ja kaupan aloilla. Monenkeskisissä järjestöissä Suomi ja Japani pyrkivät yhdessä puolustamaan monenkeskistä yhteistyötä, etsimään ratkaisuja ilmastonmuutoksen hillistämiseksi sekä puolustamaan ihmisoikeuksia.

Tiivistyvä ja monipuolistuva yhteistyö - ja kenties myös suomalaisten ja japanilaisten toisiaan kohtaan tuntema erityinen yhteisymmärrys ja luottamus - antavat aihetta uskoa Suomen ja Japanin välisen yhteistyön jatkuvan menestyksekkäänä myös tulevana vuosisatana.