Tokio globaalina finanssikeskuksena; kuihtuva voimavara vai pitkän tähtäimen vauraudenlähde Japanille

Tokio lukeutuu maailman merkittävimpiin finanssikeskuksiin New Yorkin ja Lontoon ohella. Vahvasta asemastaan huolimatta uhkana on kuitenkin pitkän aikavälin merkityksen lasku Japanin kotimarkkinoiden kasvupotentiaalin laantuessa ja kilpailijoiden kehittyessä nopeasti.

Japanin suurimpia haasteita on kyetä houkuttelemaan ulkomaisia rahoituslaitoksia laajentamaan toimintojaan maassa ja ulkomaisia yrityksiä listautumaan Tokioon. Tähän asti kansainvälistyminen on jäänyt puolitiehen, eikä asian korjaaminen ole välttämättä helppoa nopeasti kasvavien kilpailijoiden vahvistaessa asemiaan.

Riittävän pääomavirran takaaminen nähdään tärkeäksi edellytykseksi Japanin pitkän aikavälin taloudellisen vitaliteetin takaamisessa. Japanin hallitus on asettanut Tokion paaluttamisen globaaliksi rahoituskeskukseksi talousstrategioidensa keskiöön, mutta riittääkö poliittinen kyky säädösympäristön muokkaamiseen tarpeeksi kannustavaksi on kyseenalaista. Mikäli tarpeellisiin reformeihin kyetään, ei Tokion muodostuminen Aasian Lontooksi ole mahdoton ajatus. Onnistuminen ei kuitenkaan millään muotoa ole taattu.

Viranomaiset huolestuneita Tokion suhteellisesta taantumisesta maailman merkittävimpänä finanssikeskuksena

Japanin viranomaiset ovat huolestuneita Tokion suhteellisesta taantumisesta maailman merkittävimpiin kuuluvana rahoituskeskuksena. Japanin talous sinänsä on paremmassa kunnossa kuin aikoihin, mutta pitkällä aikavälillä edessä on huomattavia haasteita, joista keskeisimmät koskevat talouden elinvoiman ja kilpailukyvyn säilyttämistä vähenevän väestön ja alenevan säästöasteen paineissa. Tuottavuuden kasvattaminen nähdään avaimeksi, mutta tärkeää roolia näyttelee myös kyky houkutella suoria investointeja ja pääomia. Riittävän pääomavirran takaamiseksi Tokion asemoiminen globaalien rahoitusmarkkinoiden keskiöön olisi tärkeää. Kysymys kuuluukin kykeneekö Japani tähän haastajien kiriessä eroa kiinni Aasian nopean talouskehityksen kannustamana ja selvästi valmiimpina sekä vero- että muihin säädöksiin perustuvien kannustimien käyttöön.

Tokion asemaa pyritään vahvistamaan

Japanin talous-, kauppa- ja teollisuusministeriö (METI) linjasi viime kesän pitkän aikavälin strategiapaperissaan (White Paper on International Economy and Trade 2006; Towards Sustained Potential for growth - Enhanced productivity through globalization and Japan as an Investment Powerhouse) tavoitteen Japanin muokkaamisesta investointivetoiseksi taloudeksi ja sen yhdeksi keskeiseksi elementtiksi Tokion roolin vahvistamisen nykyistäkin merkittävämpänä kansainvälisenä rahoituskeskuksena. Aloite sai tukea myös pääministeri Abelta, joka sisällytti sen osaksi "Asian Gateway Japan"-visiotaan. Syksyn linjausten jälkeen edellytyksiä Tokion aseman vahvistamiselle on alettu tutkia Japanin rahoituspalveluista vastuussa olevassa Financial Services Agencyssa (FSA). Referenssikohteena on käytetty erityisesti Lontoon Cityä.

Säädösuudistukset

FSA:n agendalla ovat säädösuudistukset, joilla Tokion ja sen pörssin houkuttelevuutta voitaisiin lisätä ulkomaisten rahoituslaitosten ja yritysten silmissä. Pisimmälle ajatuksen on vienyt sektorista vastaava ministeri Yuji Yamamoto esittäessään hiljattain rahoitusalan "erityissäädösalueen" luomista Tokioon, mikä mahdollistaisi muun muassa erilaisten kannustimien käytön yritysten houkuttelemiseksi kaupunkiin. Idea perustuu joitakin vuosia sitten luotuun mekanismiin, jonka puitteissa maantieteellisesti tarkasti määritellylle alueelle voidaan kokeilumielessä myöntää lupa poiketa kansallisesta lainsäädännöstä, mutta Yamamoton esitys on siinä poikkeuksellinen, että se sisältää myös ajatuksen rahoitusteollisuuteen rajoitetuista verokannustimista, joista Japani on tähän asti pidättäytynyt sekä valtiotalouden tilanteen että niiden poliittisen ongelmallisuuden vuoksi. Veroaspektin esiin ottaminen, vaikkakin täsmentämättömänä, heijastaa huolta Tokion pärjäämisestä kovenevassa kilpailussa.

Hong Kong, Singapore ja Shanghai nousemassa haastajiksi

Tokio on edelleen Aasian ylivoimaisesti suurin finanssikeskus, mutta sen suhteellinen merkitys on ympäröivien alueiden nopean kehityksen myötä laskenut. Japanin suurin arvopaperipörssi TSE (Tokyo Stock Exchange) on markkina-arvoltaan maailman toiseksi suurin New Yorkin NYSEn jälkeen (jonka kanssa se solmi hiljattain yhteistyösopimuksen) ja se yltää edelleen lähes samaan kuin Aasian 10 tärkeimmän pörssin yhteenlaskettu arvo, mutta sen kasvu on ollut kilpailjoihin nähden suhteellisen hidasta johtuen muun muassa Japanin talouskehitykseen liittyvistä epävarmuustekijöistä. Tokion alueellisiksi haastajiksi ovatkin vähitellen nousemassa Hong Kong, Singapore ja Shanghai.

Huolena Tokion heikko kyky houkutella ulkomaisia yrityksiä listautumaan pörsseihin

Erityiseksi huolenaiheeksi Japanissa on nähty Tokion heikko kyky houkutella ulkomaisia yrityksiä listautumaan pörsseihinsä. Esimerkiksi TSE:n reilusta 2300 yrityksestä vuonna 2005 vain 28 oli ulkomaisia ja muutamasta uudesta listautumisesta huolimatta nettomäärä oli uloskirjautumisten johdosta laskenut kuudella parin vuoden takaiseen nähden. Muun muassa Lontoon, New Yorkin ja Singaporen pörsseissä ulkomaisten yritysten osuus yltää yli 10 prosenttiin kokonaisuudesta. Pisteenä i:n päällä oli viime vuonna erään japanilaisrahaston uloskirjautuminen TSE:stä ja uuslistautuminen sääntely-ympäristöltään kevyempään Singaporeen. Kokonaisuutta ajatellen tapahtumalla oli enemmän kuriositeetti- kuin todellista arvoa, mutta se oli omiaan osaltaan avaamaan viranomaisten silmiä haasteille.

Edellytykset Tokion säilymiselle merkittävänä rahoitusteollisuuden keskuksena ovat sinänsä kohtuulliset. Japani omaa maailman toiseksi suurimpana kansantaloutena huomattavia pääomia, jotka ovat vähitellen alkaneet ohjautua vähätuottoisilta säästötileiltä korkeatuottoisempiin rahoitusinstrumentteihin. Samalla japanilaisyritysten listautumiset kotimaisiin pörsseihin ovat kasvaneet tasaisesti. Japanin kansantalouden koko onkin Tokion suurimpia kilpailuvaltteja suhteessa moniin kilpailijoihin, jotka ovat joko talouksina pienehköjä (esimerkiksi Singapore), puutteellisesti integroituja suurempiin markkinoihin (Hong Kong) tai vielä kehittymättömiä ja riskialttiita (Shanghai).

Mittava rahoitusteollisuus

Pääomien myötä Japaniin on myös kehittynyt mittava rahoitusteollisuus, joka on parin viime vuoden aikana tervehtynyt 1990-luvun alun kupla-talouden puhkeamista seuranneesta roskalainaongelmastaan. Paikalliset rahoituslaitokset ovat rationalisoineet toimintaansa ja lukuisien fuusioiden tuloksena maahan on syntynyt omaisuuden arvolla mitaten eräitä maailman suurimpiin - joskaan ei tuottavimpiin - lukeutuvia pankkiryhmiä. Pääomien, länsimaistyyppisen osakkeenomistajakulttuurin yleistymisen ja talouden eri sektoreilla käynnissä olevan rakennemuutoksen houkuttelemana Tokioon on myös hakeutunut huomattava joukko keskeisiä ulkomaisia rahoitus- ja vakuutuslaitoksia.

Ongelmana Japanin imago "laskevan auringon" taloutena

Hyvistä lähtökohdista huolimatta Japanilla on ongelmansa, jotka asettavat kyseenalaiseksi Tokion mahdollisuudet menestyä kilpailussa pitkällä aikavälillä. Keskeisimpiin näistä kuuluvat Japanin osin perusteeton ja voimavarat huomiotta jättävä imago "laskevan auringon" taloutena ympäröivien ja nopeasti kasvavien talouksien varjossa sekä säädösympäristö, joka vähittäisestä paranemisestaan huolimatta sisältää edelleen elementtejä, jotka ehkäisevät kiinnostusta investoida Japaniin yleisesti - ja erityisesti rahoitussektorilla perustaa Japaniin Aasiaa kattavia alueellisia toimintoja.

Suorien investointien kanta jäänyt pieneksi

Huomattavan potentiaalin omaavan naapuruston vuoksi Japanin vaikutusmahdollisuudet imagotekijöihin ovat rajalliset, mutta muokkaamalla omaa säädösympäristöään liiketoimintaystävällisempään suuntaan sen edellytykset suunnata huomiota vahvuuksiinsa - joihin lukeutuvat markkinakoon ja pääomien lisäksi muun muassa maailmanhuippua oleva teknologinen taso sekä poliittinen tasapaino - paranisivat selvästi. Vuosia jatkuneista reformipyrkimyksistä huolimatta jonkinasteista epäonnistumista heijastaa Japaniin suuntautuneiden suorien investointien kannan jääminen vain pariin kolmeen prosenttiin bruttokansantuotteesta. Osuudellaan se jää selvästi jälkeen kaikista kehittyneistä vertaistalouksista, joiden vastaavat luvut liikkuvat 20-40 prosentin välillä.

Japanin säädösympäristö ei sinänsä aseta esteitä ulkomaisten yritysten liiketoiminnalle maassa. Pörssilistattujen japanilaisyritysten houkuttelevuutta osto- ja fuusiokohteina on kuitenkin pitkään heikentänyt osakevaihdon ulkomaisilta yrityksiltä kieltävä lainsäädäntö. Koska uusinvestoinnit (green-field) Japaniin ovat suhteellisen harvinaisia, metodin käyttökelvottomuus on vähentänyt kiinnostusta Japania kohtaan ja samalla ehkäissyt investointikannan reippaampaa kasvua. Asian korjaava laki tulee tosin voimaan kuluvan vuoden toukokuussa, mutta minkälaisia ehtoja toimenpiteelle siinä asetetaan on vielä auki. Olettaen, ettei lakia vesitetä viime metreillä kasvanee ulkomaisten yritysten kiinnostus Japania kohtaan antaen samalla ylimääräisen piristysruiskeen rahoitussektorille.

Säädösympäristöä liberalisoitu 1990-luvun puolivälistä alkaen

Japanin rahoitussektorin säädösympäristöä on liberalisoitu 1990-luvun puolivälistä alkaen. Reformien tuloksena sektorin tehokkuus on parantunut, mutta tästä huolimatta lainsäädännöstä löytyy edelleen huomattavia pidäkkeitä, jotka ehkäisevät ulkomaisten rahoituslaitosten halua laajentaa toimintaansa Japanissa. Suurimpia näistä ovat säädösperustaiset "palomuurit", jotka estävät pankki-, sijoituspankki- ja vakuutuslaitostoiminnan integroidun tarjoamisen, mutta niiden lisäksi myös luvittamisprosessien hitauden ja eräiden muiden seikkojen nähdään heikentävän toimintaympäristöä. Epävarmuutta lisää myös viime vuonna voimaan tullut yhtiölaki, joka kokonaisuutena paransi yrityslainsäädäntöä, mutta sisälsi kuitenkin artiklan, joka asettaa useiden ulkomaisten rahoitus- ja vakuutuslaitosten aseman lain edessä ainakin teoreettisesti kyseenalaiseksi. Kyseessä oli mitä ilmeisimmin lapsus lainlaatimisprosessissa, mutta sen jättäminen kunnolla paikkaamatta ei ole lisännyt luottamusta Japania kohtaan.

Kommentti:

Olettaen, että keskeisimmät säädösongelmat ratkeavat suotuisasti on todennäköistä, että kansainväliset rahoituslaitokset tulevat vahvistamaan jalansijaansa entisestään Japanissa. Lisäsatsauksiin kannustavat myös rahoitussektorilla jatkuva rakennemuutos sekä yleisempi sijoitustottumusten muutos maassa. Kilpailukyvyn kohottamisen ja avautumisen jatkaminen ovat Japanille välttämättömiä ja myös poliittiset päättäjät tietävät tämän. Asteittaiset säädösmuutokset suotuisaan suuntaan tulevatkin todennäköisesti jatkumaan paitsi osakevaihdon sallimisen muodossa ulkomaisille yrityksille myös vähittäisenä rahoitussektorin "palomuurien" alentamisena. Pääministeri Aben ohjelmaan kuuluu myös Japanin kansainvälisittäin verraten korkean yritysveroasteen alentaminen, mikä toteutuessaan on omiaan lisäämään maan houkuttelevuutta liiketoimintaympäristönä. Kysymys kuitenkin kuuluu riittääkö vauhti kilpailijoiden askelten kaikuessa selän takaa.

Parhaiten Tokion asetelmia vahvistaisivat määrätietoiset ja mieluiten nopeat päätökset proaktiivisista säädösuudistuksista ministeri Yamamoton vielä yksilöimättömän keskustelualustuksen hengessä. Japanin perinteisen loivaliikkeisyyden johdosta mahdollisuudet niihin vaikuttavat kuitenkin melko rajoitetuilta puhumattakaan merkittävien verokannustimien soveltamisesta. Kynnys erityisesti jälkimmäisiin on korkea johtuen taloudellisen epätasa-arvon kasvamista vierastavasta mielipideilmastosta ja tarpeesta vastaavasti kasvattaa verorasitetta muissa osissa taloutta. Ennuste nopeille ja määrätietoisille toimenpiteille ei vaikutakaan kovin hyvälle.

Nykymenolla Tokion asema tärkeänä finanssikeskuksena säilyy vielä pitkään, mutta sen suhteellinen merkitys kutistuu vähitellen. Nopeasti vanhenevan väestön kanssa painivan talouden kannalta tämä ei lupaa hyvää. Mikäli positiivinen skenaario toteutuu, Tokion edellytykset asemoida itsensä Lontoon tapaan tiukasti globaalien rahoitusmarkkinoiden ytimeen paranevat huomattavasti. Alueellisesti sitä auttaa Aasian finanssiarkkitehtuurin vähittäinen kehittyminen, mikä vähentää fyysisestä sijainnista aiheutuvia haittoja. Mikäli uudistuksiin ei kyetä, integraatioprosessi tosin kääntyy kilpailijoiden eduksi. Kuinka lopulta käy, jää nähtäväksi. Finanssikeskussuunnitelmien kohtalo tulee antamaan osaltaan osviittaa Japanin yleisestä kyvystä vastata kovenevaan kansainväliseen kilpailuun ja säilyttää taloudellinen vitaliteettinsa pitkällä aikavälillä.

Suomen suurlähetystö, Tokio