Japanin kauppapolitiikka; kahdenvälisten vapaakauppahankkeiden kautta kohti alueellista taloudellista integraatiota

WTO-kierroksen ongelmien johdosta EPA- ja FTA- pyrkimykset yhä tukevammin Japanin kauppapolitiikan keskiössä. Alueellisena painopisteenä Aasia, mutta myös huomattavaa markkinapotentiaalia omaavat ja/tai keskeisinä luonnonvarojen ja energian lähteinä nähdyt maat alueen ulkopuolella kiinnostavat. Japani on solminut tähän mennessä kuusi EPA-sopimusta, joista kolme on astunut voimaan.

Japani teki elokuun lopun ASEAN+3 talousministerikokouksessa aloitteen ASEAN+3 -kehikon ylittävästä vapaakauppa-alueesta (CEPEA), johon kuuluisivat lisäksi Intia, Australia ja Uusi-Seelanti. Aloite on linjassa Japanin vapaakauppastrategian kanssa, vaikka sen toteuttaminen ei muun muassa maatalouskysymyksistä johtuen lyhyellä tähtäimellä yksinkertaista olekaan.

Aloitteen taustalla on myös poliittisia päämääriä. Intian, Australian ja Uuden-Seelannin sisällyttämisellä lienee tarkoitus luoda vastapainoa Kiinan vaikutusvallan kasvulle. Japanin vastuuviranomaiset ovat suhteellisen optimistisia, mutta samalla myönnetään, että suunnitelman toteutumisen tiellä on monia haasteita. Japanilaiset ovat kuitenkin tyytyväisiä, että aloitteen toteutettavuutta koskevasta tutkimuksesta on päätetty ASEAN+3:n puitteissa.

Japanin kauppapolitiikka on vuosituhannen vaihteesta lähtien suuntautunut enenevästi kahdenvälisten vapaakauppasopimusten ja alueellisen integraation edistämisen suuntaan. Syinä ovat olleet erityisesti WTO-neuvottelujen jähmeys ja tarve vastata pahimpien kilpakumppaneiden jo aiemmin aloittamiin hankkeisiin, mutta myös pyrkimys avaamalla kotimarkkinoita ulkomaiselle kilpailulle edistää talouden rakenteellisia muutoksia.

Vapaakauppaneuvotteluissaan Japani on pyrkinyt tavarakaupan ylittäviin mm. palvelut, tekijänoikeudet ja kilpailukysymykset huomioiviin taloudellisen kumppanuuden sopimuksiin (Economic Part-nership Agreements, EPA), mutta laajan agendan tuottamista ongelmista johtuen se on viime aikoina osoittanut valmiutta myös kapeampiin ratkaisuihin.

Kauppapoliittinen painopiste Aasiassa

Japanin kauppapoliittinen painopiste on muutamia poikkeuksia lukuunottamatta ollut lähialueilla, jotka ovat paitsi huomattava suorien japanilaisinvestointien kohde myös alue, jonne jo lähes puolet sen ulkomaankaupasta suuntautuu. Aasian ulkopuolelta etusijan ovat saaneet maat, joilla on joko merkittävää markkinapotentiaalia japanilaisyritysten kannalta tai jotka omaavat huomattavia energia- tai muita luonnonvaroja.

Ensimmäisen EPA-sopimuksensa Japani solmi vuonna 2002 Singaporen ja toisen vuonna 2004 Meksikon kanssa. Sopimukset on allekirjoitettu myös Malesian, Filippiinien ja Chilen kanssa (voimassa kuitenkin vasta Singapore-, Meksiko- ja Malesia-sopimukset). Neuvottelut on lisäksi käynnistetty Etelä-Korean, Indonesian, Intian, Brunein, GCC-maiden sekä koko ASEANin kanssa ja mahdollisuuksia niihin kartoitetaan paraikaa ainakin Australian ja Sveitsin kanssa. Pidemmällä tähtäimellä potentiaalisiksi kumppaneiksi nähdään myös Brasilia, Kiina ja Venäjä sekä kenties myös EU ja Yhdysvallat, joskin kynnys neuvottelujen käynnistämiseen edellä mainittujen tahojen kanssa muun muassa poliittisista ja/tai maatalouskysymyksistä johtuen on madaltumisestaan huolimatta edelleen ilmeisen korkea.

Maanosan alueellista taloudellista integraatiota pyritään syventämään

Aasian sisäisten vapaakauppaverkostojen tiivistymisen myötä kuvaan ovat tulleet yhä voimakkaammin pyrkimykset maanosan alueellisen taloudellisen integraation syventämiseen ja taktinen harkinta siitä miltä pohjalta tämän tulisi tapahtua. Japani, kuten useimmat muutkin näkevät integraation ankkuriksi omaa yhteismarkkinaansa vähitellen kehittyvän ASEANin, mutta mille pohjalle sen ympärille muodostuva laajempi vapaakauppa-alue tulee pohjautumaan on vielä ratkaisematta. ASEANin keskeisyydestä kertoo, että Kiina ja Etelä-Korea ovat jo solmineet omat vapaakauppasopimuksensa yhteisön kanssa ja Japani neuvottelee sen kanssa paraikaa tavoitteenaan sopimuksen valmistuminen vuonna 2007.

Japani teki aloitteen ASEAN+3 -kehikon ylittävästä vapaakauppa-alueesta (CEPEA)

Vakiintuneista suunnitelmista varteenotettavin lienee aloite Japanin, Kiinan, Etelä-Korean ja ASEANin (ASEAN+3) käsittävästä vapaakauppa-alueesta, mutta Japanin preferenssinä vaikuttaisi olevan laajempi järjestely, johon kuuluisivat lisäksi Australia, Uusi Seelanti ja Intia. Japanin edellinen kauppa- ja teollisuusministeri (METI) Nikai teki ASEAN+3 talousministerikokouksessa elokuussa 2006 aloitteen "Comprehensive Economic Partnership in East Asiasta" (CEPEA), joka toteutuessaan käsittäisi lähes puolet maailman kansalaisista ja noin neljänneksen maailman bruttokansantuotteesta. Tavoitteena olisi, että järjestely sisältäisi tavarakaupan lisäksi mm. alkuperäsäännöt, palvelut, investoinnit, teollisoikeudet ja niin edelleen.

Suunnitteilla ASEANiin ja Itä-Aasiaan keskittyvän talouden tutkimuslaitoksen perustaminen

Nikai lanseerasi samassa yhteydessä myös ajatuksen ASEANiin ja Itä-Aasiaan keskittyvän talouden tutkimuslaitoksen (Economic Research Institute for ASEAN and East Asia; ERIA) perustamisesta. Tavoitteena on, että siitä muodostuisi eräänlainen aasialaisversio OECD:sta edistämään alueen taloudellista kehitystä ja integraatiota. Japani on korvamerkinnyt hankkeen rahoittamiseen 10 miljardia jeniä (n. 86 miljoonaa dollaria). ASEAN on ottanut aloitteen positiivisesti vastaan eikä OECD:n pääsihteeri Gurriakaan sitä vastustanut vieraillessaan heinäkuussa Tokiossa.

CEPEA-aloitteen taustalla poliittisia päämääriä

Japanin pyrkimyksiä ulottaa integraatio yli ASEAN+3 kehikon selittävät sekä kaupallis-taloudelliset että poliittiset tekijät. Ensimmäisistä keskeisin liittyy erityisesti Intian taloudellisen merkityksen nopeaan kasvuun, mutta myös Japanin vahvoihin taloussuhteisiin Australiaan, vaikka maatalouskysymykset mahdollisissa kauppaneuvotteluissa jälkimmäisen kanssa tuottaisivatkin ongelmia. Poliittisesti Intian, Australian ja Uuden- Seelannin saaminen mukaan toisi myös toivottua vastapainoa Kiinan vaikutusvallan kasvulle luoden edellytyksiä sen sitouttamiselle yhteistyöhakuisena ja rakentavana kumppanina alueelliseen kehitykseen.

Saako CEPEA tulta alleen jää nähtäväksi. ASEAN+3:n puitteissa on tähän mennessä sovittu ainoastaan aloitteen toteuttamisedellytyksiä tutkivan akateemisen hankkeen käynnistämisestä. Hankkeen tiellä on haasteita ASEANin heterogeenisyydestä ja Kiinan ja Japanin viileistä poliittisista suhteista aina Japanin sisäisiin vaikeuksiin avata omia markkinoitaan tietyille maa- ja kalataloustuotteille sekä siirtotyövoimalle. Japanilaiset vaikuttavat suhteellisen optimistisilta suunnitelman suhteen, mutta tunnustavat samalla lyhyen tähtäimen ongelmat. CEPEA nähdäänkin Japanissa pidemmän aikavälin tavoitteena, jonka välietappeina tulevat olemaan vähintäänkin Japanin EPA-sopimus ASEANin kanssa ja mahdollisesti myös ASEAN+3 vapaakauppa-alue, vaikka tällä hetkellä CEPEA onkin lanseerattu sen korvaavaksi järjestelyksi.

Suomen suurlähetystö, Tokio