Linda Liukas kertoo Rubyn tarinan
Aivan joka päivä ei tapahdu sitä, että suomalaisen kirjoittama kirja saavuttaa ykkössijan Japanin Amazonin kirjamyyntitilastoissa. Näin kuitenkin kävi Linda Liukkaalle, suomalaiselle ohjelmoijalle ja kuvittajalle, jonka esikoisteos "Hello Ruby – Maailman paras koodisatukirja" japaniksi käännettynä ei ainoastaan ollut hetken aikaa toiseksi myydyin kirja Amazonin verkkokaupassa vaan pysyi kuvakirjakategorian myyntiykkösenä kokonaisen viikon ajan tämän vuoden toukokuussa.
Hello Ruby on ainutlaatuinen ohjelmointia käsittelevä kirja, jonka kaltaista ei ole ollut myynnissä Japanin markkinoilla koskaan aikaisemmin. Julkaisun menestystä siivitti myös se seikka, että Japanin hallitus ilmoitti juuri kirjan ilmestymisen aikoihin aikeistaan tehdä ohjelmoinnista pakollista kouluissa vuonna 2020. Hello Ruby -teosta on käännetty 19 kielelle 15 maassa, ja japanilaisesta käännöksestä on otettu jo kolmas painos kokonaiskappalemäärän yltäessä jo yhteensä 20 000 kappaleeseen (heinäkuun lopun viimeisimmän tiedon mukaan).
Japanilainen julkaisija Shoeisha kutsui Liukkaan opettamaan ohjelmointia lapsille ja vanhemmille tarkoitettuihin työpajoihin, jotka pidettiin 30.–31. heinäkuuta Tokiossa ja Fukuokassa. Suomen suurlähetystön viestintäyksikkö tapasi Lindan tämän kiireisen aikataulun keskellä lounaan merkeissä.
Järjestettyään Hello Ruby - Rubyn Kesäkoulun Helsingissä viime kesäkuussa Linda toteutti lapsille suunnatut työpajat myös Tokiossa ja Fukuokassa.
Suurlähetystö: Miten työpajat ovat sujuneet Japanissa? Järjestit myös ensimmäisen Hello Ruby – Rubyn Kesäkoulun kesäkuussa Helsingissä. Mitä mieltä olit lapsista?
Linda: Suomalaiset lapset olivat nopeita hoksaamaan asioita itse. Japanilaisista lapsista sain sen sijaan sellaisen kuvan, että he halusivat saada ensin yksityiskohtaiset ohjeet. Niiden antamisen jälkeen luovuus alkoi kuitenkin heti kukoistaa. Muutaman harjoituksen jälkeen he alkoivat tuntea olonsa varmemmiksi, ja kun pyysin heitä piirtämään näkemyksensä siitä, mitä tietokoneen sisällä on, oli ällistyttävää nähdä heidän tekemänsä piirrokset. Mielestäni heidän luovuutensa oli tavallaan piilossa, minkä vuoksi heitä täytyi rohkaista enemmän ilmaisemaan sitä. Opettajana minulla oli kyllä helppoa, sillä japanilaiset lapset käyttäytyivät erittäin hyvin ja heidän keskittymiskykynsä oli mainio.
Suurlähetystö: Minkälainen olit lapsena? Olitko innostunut numeroista ja koodista?
Linda: En ollenkaan! Kasvoin matemaattisessa perheessä. Isäni oli insinööri, ja pikkusiskoni ja -veljeni pitivät myös matematiikasta. Minä taas en, ja pidinkin matematiikkaa tylsänä. Kuitenkin ollessani seitsemän tai kahdeksan vanha isäni toi kotiin tietokoneen ja antoi minulle vapaat kädet sen kanssa. Vaikka se oli kallis vehje, meidän perheessämme ei sen kanssa tarvinnut olla varovainen, toisin kuin monessa muussa perheessä. Muistelen poistaneeni käyttöjärjestelmän useamman kerran ja hajottaneeni sitä sun tätä… Isäni oli kuitenkin aina kärsivällinen ja yritti korjata konetta kanssani.
Lindan mielestä myös tyttöjen pitäisi opetella koodaamaan, minkä vuoksi hän alkoi järjestää ilmaisia "Rails Girls" –työpajoja naisille. Työpajoja pidetään nyt ympäri maailmaa.
Ollessani noin 14-vuotias olin ihastunut silloiseen Yhdysvaltojen presidenttiehdokkaaseen Al Goreen. Halusin tehdä hänelle fanisivut, mutta siihen aikaan ei Tumblria, Pinterestiä tai Facebookia ollut olemassa. Niinpä opettelin itsekseni HTML:ää ja CSS:ää. Siitä huolimatta ohjelmoijien ja insinöörien työt eivät vaikuttaneet puoleensavetäviltä. Mielikuvani alasta käsitti istumisen tietokoneen ääressä kellarissa yhdessä pahanhajuisten poikien kanssa, muista ihmisistä eristäytyneenä vailla luovuuden häivää. Menikin yli kymmenen vuotta, että aloin kiinnostua uudelleen tietokoneista.
Suurlähetystö: Ohjelmointi otetaan osaksi oppivelvollisuutta pian alkavasta uudesta kouluvuodesta lähtien. Osallistuit siihen niin neuvonantajana kuin kouluttajana kouluille ja opettajille. Mitä mieltä olet tästä päätöksestä?
Linda: Mielestä se on Suomen hallitukselta erittäin rohkeaa! Ohjelmoinnin sisällyttäminen opetussuunnitelman perusteisiin demokratisoi tietoa. Kyse ei ole enää asiasta, johon vain varakkailla perheillä on varaa; nyt kaikki pääsevät käsiksi siihen. Koodi on 2000-luvun kirjallisuutta. Se on niin ongelmanratkaisun kuin ilmaisun työkalu, ja lastemme täytyy oppia käyttämään sitä ihan kuin he käyttäisivät värikyniä ja paperia. Suomessa enemmistö kouluista on julkisia ja tasa-arvo on taattua – koulut tulevat olemaan loistava väylä ohjelmointiosaamisen levittämiseen yhteiskunnan keskuuteen.
Suurlähetystö: Opettajat tosin saattavat olla huolestuneita, sillä he voivat kokea, etteivät he tiedä mitään koodaamisesta.
Linda: Jotkut kasvattajat saattavat olla peloissaan sen vuoksi, että he eivät koe pystyvänsä oppimaan ohjelmoinnin opettamista. He tulevat kuitenkin pian huomaamaan, että ohjelmoinnillisen ajattelun taitojen opettamisessa on paljon yhteistä loogisen ajattelun taitojen ja päättelykyvyn opettamisessa, mitä he ovat aina opettaneet.
Ohjelmoinnissahan on kyse loppupeleissä virheiden tekemisestä, joten syytä huoleen ei ole. Oppiminen tapahtuu virheiden kautta. Yksi mahdollinen tapa on laittaa lapset pareittain tietokoneen eteen ja pyytää heitä opettamaan toinen toistaan. Yleensä lapset ovat paljon vikkelämpiä ohjelmoinnin ja kaikkien muiden IT:hen liittyvien asioiden kanssa, joten menestyvä lapsi voi hyvin auttaa muita. Tässä vaiheessa voi toki kysyä, että mikä jää opettajan rooliksi tällaisessa tilanteessa – no, tietenkin kysymysten kysyminen oppilailta. Miten teet tämän? Miksi näin tapahtui mielestäsi? Lopuksi opettaja voi tarvittaessa yrittää opastaa oppilaita.
Suurlähetystö: Profiilisi mukaan olet ohjelmoija, kuvittaja, tarinankertoja… Joten miksi oikein tarkalleen ottaen kutsuisit itseäsi?
Linda kertoo Hello Ruby –kirjastaan median haastattelussa Suomen suurlähetystössä Tokiossa.
Linda: Tuo on nykyisin lempikysymyksiäni! Itse asiassa en oikeastaan pidä itseni rajoittamisesta titteleillä ja muilla vastaavilla. Saatan tehdä mitä tahansa tulevaisuudessa, voin olla töissä isossa yrityksessä halutessani, kuka tietää? Olen käynyt Japanissa jo viisi kertaa viime vuodesta lähtien. Tiedätkö kuinka tämä kaikki sai alkunsa? Minua pyydettiin kertomaan eräässä bisnes-painotteisessa seminaarissa Suomessa siitä, mitä tulisin tekemään lähitulevaisuudessa enkä halunnut sanoa mitään tylsää tai ennalta arvattavaa. Päädyin sanomaan: "Olisi loistavaa, jos voisin olla opettajana päiväkodissa Japanissa." Lehdistösihteeri Suomen Tokion suurlähetystöstä kuuli tästä ja otti minuun yhteyttä. Tämä tosiaan osoittaa, mitä kaikkea avoimuus uusille mahdollisuuksille tuo. Mitä tahansa tapahtuukin, haluaisin jatkossa olla edelleen luova ja päästä tutustumaan erilaisiin mahdollisuuksiin.
Ohjelmointikasvatus Suomessa
Ohjelmointi on sisällytetty vuoden 2016 uuden opetussuunnitelman perusteisiin, mistä ilmoitettiin vuonna 2014. Ohjelmoinnista ei ole tehty omaa oppiainettaan, vaan suurin osa siitä käydään läpi matematiikassa, mutta opettajia rohkaistaan sisällyttämään se kaikkiin oppiaineisiin. Alakoulun luokat 1–6 aloittavat ohjelmoinnin parissa tänä vuonna, 7. luokka vuonna 2017, 8. luokka vuonna 2018 ja 9. luokka vuonna 2019. Ensimmäisen ja toisen luokka-asteen oppilaat tulevat oppimaan, kuinka muodostaa ja seurata askel askeleelta ohjeita ja samalla he tutustuvat kuin huomaamattaan ohjelmoinnilliseen ajatteluun ilman, että aihetta käytäisiin läpi konkreettisesti. Luokkien 3–6 oppilaat saavat käyttöönsä visuaalisen ympäristön, jossa käyttää internetiä ja tietokoneohjelmia yksinkertaisten tehtävien tekemiseksi. Luokkien 7–9 oppilaiden täytyy perehtyä enemmän algoritmeihin ja opetella yksi ohjelmointikieli. Ympäri Suomea on perustettu alueellisia ryhmiä, joissa opettajille on tarjolla kursseja ohjelmoinnin perusteista. Koodiaapisen kaltaiset internetsivustot ovat myös käytettävissä verkkokoulutusta varten.
Linkit
Shoeishan virallinen Hello Ruby –verkkosivusto
Hello Ruby Kesäkoulu (englanniksi)
Ohjelmointityöpaja pidettiin Suomen suurlähetystössä huhtikuussa 2016
Linda Liukas puhumassa Rails Girls -verkostosta Suomen suurlähetystössä helmikuussa 2015 (englanniksi)
Kuva: Shoeisha