Kestävää metsätaloutta Laosissa
Viisi vuotta sitten käynnistynyt metsä- ja kyläkehitysohjelma (SUFORD) kehittää kestävän kylämetsätalouden edellytyksiä Laosissa.
"Tärkein tavoite on köyhyyden vähentäminen", tähdentää ohjelman apulaisjohtaja Vilayhak Somsoulivong. Tähtäimessä on vuosi 2020, johon mennessä Laos halua nousta vähiten kehittyneiden maiden listalta.
Vesivoiman ja mineraalien ohella metsät ovat maan tärkeimpiä luonnonvaroja. Niiden käyttöä säätelee metsälaki, joka määrittelee kolme metsätyyppiä: suojelumetsä, suojattu metsä ja tuotantometsä.
Metsäohjelma keskittyy tuotantometsien kestävään käyttöön. Tehokkain tapa saada ne pysymään tuottavina on saada paikalliset ihmiset huolehtimaan niistä.
SUFORD-ohjelma toimii neljän maakunnan alueella. Niistä kussakin on kaksi tuotantometsiksi määriteltyä aluetta. Kaikkiaan pääministerin asetuksella Laosissa on määritelty 37 tuotantometsää.
Vaikka harvaanasutussa maassa metsiä vielä riittää, on metsäpeite huvennut nopeasti. Vuonna 1970 metsiä oli vielä 70 prosenttia pinta-alasta. Viime vuonna metsäpeite oli enää 42 prosenttia.
Mitä metsille on tapahtunut?
Kiertelevä kaskiviljely erityisesti pohjoisessa on yksi selitys metsien hupenemiseen. Perinteisesti vuoristokansat ovat liikkuneet vapaasti laajalla alueella. Kestävä kaskiviljely ei kuitenkaan ole enää mahdollista nyky-yhteiskunnan asettamien rajojen sisällä. Ruoka on kuitenkin jostain saatava ja kaskiviljelyalueille siirtyy esimerkiksi nuoria perheitä, jotka ovat joutuneet lähtemään kotitaloistaan. Polttaminen on helpoin keino raivata.
Kestämätön hoito on heikentänyt metsien laatua. Arvopuuta kulkeutuu naapurimaiden kasvaville markkinoille. Vietnamin huonekaluteollisuus imee lähialueelta kovapuuta, kun oma tuotanto ei riitä. Myös Thaimaan ja Kiinan markkinoilla on kova kysyntä.
Hallitsemattoman puukaupan saamisessa kuriin on tärkeää, että kylät saavat oikeudenmukaisen osuuden myyntituloista eivätkä ihmiset tekisi laittomia sopimuksia puu-urakoitsijoiden kanssa.
Kyläläisten metsätulot syntyvät montaa kautta: tuloja saadaan palkoista metsätalouden eri työvaiheissa. Valtion asetuksella tietty osa puun myyntituloista siirtyy kylien käyttöön niiden kehityssuunnitelmien rahoitukseen. Marginaalit jäävät kuitenkin pieneksi, ja tuloutukset ovat hitaita.
Kylämetsien kehittämisestä kerättiin kokemuksia nykyistä ohjelmaa edeltäneessä hankkeessa. Siinä kylien oikeudet olivat laajempia ja niitä jouduttiinkin rajaaman nykyisen metsälain mukaiseksi, Vilayhak kertoo.
Vesipuhveleita ja kangaspuita
Puiden ohella metsän muut antimet ovat ihmisille tärkeitä. Esimerkiksi lääke- ja ruokakasveilla on hyvät markkinat ja ostajat naapurimaista Thaimaasta ja Vietnamista kulkevat kylissä.
Metsänhoidon rinnalla kulkee kylien kehittäminen: Miten kylien pitää järjestäytyä? Miten maita käytetään? Kenellä on oikeuksia mihinkin?
Maailmapankki rahoittaa SUFORD-ohjelman kyläkehitystoimintaa. Kylät voivat saada kahdessa osassa maksettavan alkupanoksen, joka on yhteensä 8 000 dollaria (noin 5 000 euroa). Avustuksella kylät ovat hankkineet niin vesipuhveleita, emolehmiä kuin kangaspuita. Sillä voidaan myös korjata kouluja ja antaa lääkeapua syrjäkyliin esimerkiksi malarian torjuntaan.
Jonkin verran on investoitu luonnontuotteiden kuten bambunversojen jalostukseen.
”Positiivisia muutoksia kylissä on nähtävissä. On kuitenkin liian aikaista nähdä vaikutuksia köyhyyden vähentämiseen", Vilayhak arvioi. ”Emme ainakaan lisää köyhyyttä, vaan vähennämme sitä”, hän toteaa ja viittaa tutkimukseen, joka tehtiin neljän maakunnan alueella 2004 - 2005. Siinä haastateltiin 1 600 ihmistä 80 kylässä. 10 prosenttia perheistä oli pystynyt parantamaan elinolojaan.
Elefantin takajaloista talouden pyörittäjiksi
Ohjelman gender-neuvonantajana työskentelevä Khamla Phoutharath kouluttaa hallituksen työntekijöitä ymmärtämään, mitä gender-näkökulman huomioonottaminen merkitsee. Työtä riittää, hän kertoo. Kaakkois-Aasian perinteissä naista pidetään elefantin takajalkoina, jotka ovat piilossa mutta pitävät kuitenkin kokonaisuutta kasassa. Laosissa tavoitteena on saada 30 % naisia kaikille tasoille.
Neuvonta- ja koulutuspalvelut ovat tärkeä osa käytännön työtä. Ne auttavat pitämään pääoman kylissä. "Naiset myyvät tuotteitaan usein kiertäville ostajille esimerkiksi sokeria vastaan, jolloin voitot menevät ostajan taskuun."
Elinkeinotoiminnan aakkosia
Neuvonnassa lähdetään liikkelle elinkeinotoiminnan aakkosista: miten kannattaa jalostaa tuotteita ja myydä itse tuotteita, miten miten hoitaa tilit, kirjoittaa raportit.
"Laosissa ei ole kaupankäynnin kulttuuria. Suunnittelua ei ole perinteisesti puolen vuoden perspektiiviä kauemmas. Tärkeä kehittää systeemejä, joilla saadaan raha pysymään kylissä", lisää hankkeen pääneuvonantajana työskentelevä Tapani Ruotsalainen.
Suomen osuus Maailmanpankin kanssa yhdessä rahoitetusta ohjelmasta on 8,1 miljoonaa euroa vuosina 2003 - 2008. Ohjelmasta hyötyy 200 000 ihmistä 400 kylässä. Suomi jatkaa tukeaan ohjelmalle ensi vuonna alkavalla laajennusvaiheella.
Marja-Leena Kultanen