Ajankohtaista

Italian saanto EU:n elpymisvaroista on 190 miljardia euroa seuraavan 5 vuoden aikana. Lisäksi maa elvyttää omalla velalla. Uutta kysyntää syntyy muun muassa tietojärjestelmille, tietoturvapalveluille, älyliikenneratkaisuille, kotitalouksien energiatehokkuuden parantamiselle, jätteenkäsittelyyn sekä logistiikan ja teollisuuden automatisaatiolle. Myös kotitalouksien ostovoima kasvaa. Kysynnän kasvu voi muuttua myynnin kasvuksi myös suomalaisyrityksille. Tämä vaatii läsnäoloa, markkinaan perehtymistä sekä useimmiten kumppanuuksia ja omia alkuinvestointeja.

Italia on G7-talous, jonka talouden ennakoidaan kasvavan 6 % ensi vuonna. Se on Euroopan toiseksi suurin valmistavan teollisuuden maa myös koronapandemian aikana. Maan teollisuus tarvitsee kuitenkin modernia teknologiaa säilyttääkseen kilpailukykynsä, mihin suomalaisyrityksillä on tarjottavaa. Italia on EU:n elpymisvälineen suurin edunsaaja – digitalisaatio synnyttää uusia tarpeita.

Italia on Suomen 13. suurin kauppakumppani noin kolmen miljardin euron vuotuisella kauppavaihdolla. Tuhannet suomalaisyritykset käyvät kauppaa Italiassa, ja vajaalla sadalla suomalaisyrityksellä on maassa tytäryhtiöitä. Kansainvälistyville ja uusia markkinoita hakeville suomalaisyrityksille Italia ei yleensä ole ensimmäinen ulkomaanmarkkina, mutta euroalueen kolmanneksi suurin talous tulee osaksi menestyvien yritysten strategioita ennemmin tai myöhemmin.

Varman, kestävän ja kilpailukykyisen energian saanti on olennaisen tärkeää EU:n taloudelle, teollisuudelle ja kansalaisille. Unionissa on linjattu, että laskeva maakaasuntuotanto ja huoli kaasun toimitusvarmuudesta Eurooppaan edellyttävät uusia tuontiputkia ja muuta uutta infrastruktuuria, kuten nesteytetyn maakaasun (Liquefied natural gas, LNG) terminaaleja.

Vuosi–pari sitten eurooppalaiset kansantaloudet näyttivät putoilevan kuin dominopalikat muiden euromaiden avustettaviksi.

Italian toipuvassa, jopa nousevassa ulkomaankaupassa on ilmassa muutoksia viennin tehostamiseksi. Hajanaisena pidettyyn hallintoon on tällä hetkellä esillä erilaisia yhdistymissuunnitelmia. Uuden taloudellisen kehityksen ministerin nimitys on myös edelleen auki.

Kevättalvella 2010 talouskriisi on Italiassakin vaiheessa, jossa uuden nousun odottelu on kääntymässä huoleksi pitkästä taantumasta. Toinen syvä sukellus (double dip) ei näytä todennäköiseltä, mutta ei ole täysin poissuljettukaan. Italian valtion rahoitusaseman välitöntä romahtamista ei ole näköpiirissä, mutta pidemmän aikavälin kestävyysvaje vain pahenee. Italia on keskellä pitkää, syvää ja monipolvista lamaa – huonoon aikaan.

Italian valtion akuutti rahoitusasema näyttää jonkin verran Portugalia, Irlantia, Kreikkaa ja Espanjaa valoisammalta. Pitkällä aikavälillä Italian tilanteessa on huolestuttavia piirteitä.

Italian pitkäaikainen pyrkimys suojata omaa jalkineteollisuuttaan Euroopan unionin yhteisen kauppapolitiikan työkaluilla saavutti yllättävän etappivoiton 2. joulukuuta, kun kävi selväksi, että kiinalaisille ja vietnamilaisille kengille asetettuja polkumyyntitulleja jatketaan ainakin huhtikuuhun 2011 saakka.

Vain viidenneksellä italialaisista on laajakaistayhteys. Valtiolta odotettiin jopa 800 miljoonan euron avustuksia verkon kehittämiseen. Toisin kävi. Avainasemassa ollut komitea ei antanut lopullista hyväksyntää. Asiasta virisi vilkas mediakeskustelu.