EU-maat suomalaisin silmin: Espanja, EU:n tosiuskova
Espanjalle EU-symbolit ovat tärkeitä
Espanjan poliittinen järjestelmä rakentuu kaksipuoluejärjestelmän sekä lukuisten alueellisten puolueiden ympärille. Puolueet lyövät toisiaan pohjoismaalaisittain erittäin kovaa, mutta EU:lla ei lyödä koskaan, ei edes tönitä. Espanjan oppositiossa oleva konservatiivipuolue Partido Popular on pyrkinyt kohti äänestäjäkunnan keskustaa, minkä vuoksi puolueessa on monta mielipidettä, kuten Britannian veljespuolueessakin, mutta EU-vastaisuus ei kuulu oppositiopuolueen yhdenkään siiven asialistalle.
Espanjan EU-puheenjohtajuuden aikana keväällä 2010 pääpuolueet sopivat linnarauhan siitä, että EU-puheenjohtajuutta ei sotketa kansalliseen kiistelyyn. Sopimus piti helposti.
Politiikkojen EU-puheet ja lainaukset eivät saa Euroopan yhteisöjen perustajia pyörimään haudoissaan. Päinvastoin, integraation historia ja perusteet on Espanjassa syvällisesti sisäistetty. EU:n tukeminen ja sen perusarvojen toistaminen on 25 vuodessa siirtynyt osaksi espanjalaista DNA:ta.
Monessako Euroopan unionin jäsenmaassa voitaisiin soittaa Oodia ilolle jalkapallo-ottelun alussa Espanjan puheenjohtajakauden alkamisen kunniaksi? Monessako EU-maassa olisi vuonna 2010 voitu juhlallisesti avata oma EU-aukio, jossa valtava Euroopan unionin lippu liehuu koko ajan?
Osuus unionin hyväksyttävyyteen on varmaan sillä, että Espanja on hyötynyt valtavasti unionin koheesio- ja rakennerahoista. Rahat on käytetty näyttävästi ja tehokkaasti infrastruktuurin parantamiseen. Nämä rahavirrat sulkeutuvat lähivuosina Espanjan joutuessa vaurautensa vuoksi pois tukien piiristä. Yleinen arvio kuitenkin on, että vaikka EU-tuet pienenevät, EU:n vastustus ei vastaavasti kasva. Tästä pitää huolen maan historia. EU on tuonut vaurauden lisäksi myös vakautta ja tunnustusta.
Espanja siirtyi diktatuurista demokratiaan hyvin myöhään, vasta kenraali Francisco Francon kuoleman kautta, 20.11.1975. Poliittiset puolueet sallittiin kesällä 1976, kommunistinen puolue kuitenkin vasta keväällä 1977. Ensimmäiset diktatuurin jälkeiset parlamenttivaalit pidettiin kesällä 1977, ja Espanjan demokraattinen perustuslaki hyväksyttiin vuonna 1978. Sotilasvallankaappausta yritettiin niinkin myöhään kuin vuonna 1981. Everstiluutnantti Antonio Tejeron ampumat luodinreiät ovat vieläkin tästä muistutuksena Espanjan parlamentin katossa. Espanjasta tuli EY:n jäsen vain neljä vuotta sen jälkeen kun panssarivaunut rymistelivät Madridin kaduilla kovat piipussa.
Espanjassa on 17 autonomista aluetta. Useita autonomioita hallitaan omalla kielellä, katalaaniksi, gallegoksi tai baskiksi. Autonomioilla on omat parlamentit, hallitukset, ministeriöt, ministerit ja presidentit. Kansalaisten arjesta säädetään oman hallituksen kautta. Francon aikana alueellinen kansallisuusaate ja sen symbolit olivat tiukasti kiellettyjä. Kun Camp Noun jalkapallostadionilla Barcelonassa kuuntelee 90 000 ihmisen laulamaa Katalonian kansallislaulua ja katsoo liehuvaa Katalonian lippujen merta, ymmärtää pitkän tukahduttamisen trauman ja sen, että keskushallinto Madridissa on aika kaukana.
Espanjan vuoden 1978 perustuslaki siirsi paljon valtaa autonomioille. Lain laatijoilla ei ollut muuta mahdollisuutta saada maa pysymään koossa ja perustuslaki hyväksyttyä. Tästä syystä EU:n lippu on Espanjalle niin tärkeä. Osittain tästä syystä myös EU:n integraatiolla on merkitystä. Tilanne ei ole niin paha kuin Belgiassa, jossa vanhan sanonnan mukaan EU:n integraation on edettävä nopeammin kuin Belgian oman desintegraation, mutta Espanjassakin suuntana on koko ajan ollut keskushallinnon toimivallan pienentyminen.
Uudet symbolit tuovat uutta koheesiota Espanjaan. Suomessa EU-symbolit sen sijaan jakavat kansaa enemmän kuin yhdistävät. Suomi vastustikin viimeisimmässä hallitusten välisessä konferenssissa niiden liittämistä uuteen perustamissopimukseen.
Symboleista huolimatta EU:n kehittäminen integraation syventämisen lähtökohdasta yhdistää Suomea ja Espanjaa. Aina kun Eurooppa on kokoontunut hallitusten välisissä konferensseissa pohtimaan perussopimusten muuttamista, Espanjan ja Suomen välille on käynnistynyt tiivis yhteistyö.
Espanjan painoarvo Euroopassa kokoaan pienempi?
Arvostettu brittiläinen tutkija ja Centre for European Reform -tutkimuslaitoksen johtaja Charles Grant laati pari vuotta sitten artikkelin Espanjan EU-politiikasta otsikolla ”Pysyykö Espanja pienenä maana?”. Grantin analyysin mukaan Espanja on kuudesta EU:n suurimmasta jäsenmaasta (Saksa, Ranska, Iso-Britannia, Italia, Espanja ja Puola) vähiten vaikutusvaltainen.
Kysymys on ajankohtainen edelleenkin. Euroopassa olisi selvä tilaus Espanjan kaltaiselle, johdonmukaisesti integraatiomyönteiselle, suurelle jäsenmaalle. Monet espanjalaiset tutkijat katsovat kuitenkin, että tähän muutokseen tarvitaan kokonaan uusi, historian rasitteista vapaa poliitikkojen sukupolvi.
Dikatuurin aikana 1930-luvulta 1970-luvulle Espanjan ulkosuhteet olivat rajoitetut. Kenraali Franco kävi ulkomailla kolme kertaa: Saksassa, Italiassa ja Portugalissa. Historia on tehnyt espanjalaisista varovaisia. Katseet suunnataan sinne, mikä varmimmin osataan: Latinalaiseen Amerikkaan, jota hallittiin vuodesta 1492 lukien yli 300 vuotta ja Lähi-itään, jonka kulttuuria ja ihmisiä Espanjassa katsotaan ymmärrettävän. Arabimiehitys Espanjassa kesti vuodesta 711 vuoteen 1492 eli yli 700 vuotta. Yhteydet Välimeren etelärantaan ovat olleet aina tiiviitä.
Integraatiomyönteiset puheet eivät ole vaikutusvallan saavuttamiseen riittävä toimi. Grantin mukaan tarvitaan poliitikkoja, jotka eivät ajattele vain sisäpolitiikkaa. Tarvitaan uusia aloitteita, aktiivista lobbausta ja kielitaitoa. Tutkijat arvioivat, että Espanjan rooli ei tule kasvamaan EU:ssa lyhyellä tai keskipitkällä aikavälillä.
Painoarvokysymys kohdataan myös sotilaallisessa kriisinhallinnassa. Madridissa järjestetään vuosittain lokakuun 12. päivä suuri sotilasparaati, jossa esitellään näyttävästi sotilaallisista kalustoa ja joukko-osastoja. Puolustusvoimat ovat Espanjan arvostetuin instituutio puolisotilaallisen siviilikaartin (Guardia Civil) jälkeen. Espanjalla on kaksi lentotukialusta ja yhtenä neljästä Euroopan unionin jäsenmaasta kyky pidempiin operaatioihin maan rajojen ulkopuolella. Tätä kykyä ei ole kuitenkaan käytetty täysimääräisesti.
Pääministeri Zapateron vuonna 2004 aloittanut sosialistihallitus vetäytyi Irakista, mikä vaikeutti Espanjan USA-suhdetta. Myös Kosovosta poistuttiin, mikä marginalisoi Espanjaa Euroopassa. Tilannetta on paikattu Afganistanissa, mutta Irakin ja Kosovon kokemukset pitävät Espanjan poliitikot edelleenkin varuillaan. Espanjan rooli ei tulle kasvamaan lyhyellä ja keskipitkällä aikavälillä, vaikka kykyä ja kapasiteettia löytyisikin.
Espanjan isot aloitteet ovat lähteneet kansallisista näkökohdista. Pääministerin González (1982–1996) kehitti Barcelona-prosessin, jolla luotiin yhteistyövälineitä eri aloilla EU:n ja Välimeren maiden välille. González käynnisti myös EU:n ja Latinalaisen Amerikan väliset säännölliset huippukokoukset.
Pääministeri Aznar (1996–2004) oli puolestaan luomassa rajat ylittävälle siviili- ja rikosoikeudelliselle yhteistyölle sekä maahanmuuttokysymyksille EU-säännöstöä. Aznar ajoi myös Euroopan kilpailukykyisyyden parantamista Lissabonin kilpailukykystrategian avulla. Pääministeri Zapatero (2004–) on puolestaan luonut sivilisaatioiden allianssi -käsitteen eri kulttuurien väliseen vuoropuheluun ja vienyt Espanjan mukaan G20-maiden yhteistyöhön. Zapatero on myös vaatinut unionin seuraavana loogisena kehitysaskeleena talousunionia. Rahaunionin lisäksi tarvitaan tiukempaa talouspoliittista koordinaatiota. Espanjan oma taloustilanne on kuitenkin aiheuttanut sen, että ehdotus ei ole noussut isojen ehdotusten kategoriaan.
Yllä kuvattu saldo ei ole huono, mutta fakta on, että Espanja ei ole se maa, jonka kanssa Saksa, Ranska tai Iso-Britannia kävisi neuvonpitoa ennen Eurooppa-neuvoston kokouksia. Espanja on vaihtanut eurooppalaisia kumppaneita pääministeriensa mukana, mikä ei ole omiaan lisäämään pysyvämpää vaikutusvaltaa. Pääministeri Felipe González pyrki Saksan ja Ranskan yhteistyöhön kolmanneksi pyöräksi. Pääministeri Aznar puolestaan rakensi yhteistyökuviota Britannian ja USA:n kanssa atlanttisuuden ympärille. Pääministeri Zapateron aikana yhteistyö on tiivistynyt Puolan kanssa.
Suomi on linkittynyt mukaan kaikkiin yllä kuvattuihin Espanjan isoihin hankkeisiin samanmielisenä Espanjan tukijana. Suomi ymmärtää Espanjan huolia Välimerestä ja osallistuu aktiivisesti Välimeri-yhteistyöhön. Espanja tukee puolestaan vastaavasti Suomen pohjoisia ja itäisiä aloitteita.
Suomen vuoden 1999 puheenjohtajakaudella pidetty Tampereen sisä- ja oikeusasioiden EU-huippukokous oli pääministeri Aznarin ajatus. Tampereen tulokset ovat edelleenkin keskeinen referenssi sisä- ja oikeusasioiden yhteistyön syventämisessä. Tampereella on espanjalaisille aina erittäin myönteinen kaiku.
Yhteistyö Euroopan kilpailukykyisyyden parantamisessa ja sisämarkkinoiden kehittämisessä on ollut koko ajan tiivistä. Uusimmaksi yhteistyöalaksi Espanjan kanssa on nousemassa Euroopan digitaalisten sisämarkkinoiden luominen.
Euroopan kilpailukykyisyyden parantamiseen Suomi ja Espanja pyrkivät tosin hieman eri lähtökohdista. Espanja tarvitsee tiukan eurooppalaisen reformipakotteen ja sanktiot oman maansa uudistamisen tueksi. Suomessa omiin uudistuksiin ei tarvitse odottaa Euroopan päätöksiä. Euroopan kilpailukykyisyys on meille laajempi strateginen tavoite.
Kipupisteitä?
Espanja on tiukka neuvottelija, mutta sen jälkeen kun ratkaisu on syntynyt, siinä pysyttäydytään.
Espanjan EU-politiikkaa ei ole kirjattu ohjelmiin kuten Suomessa. Parlamentti ei ole systemaattisesti mukana EU-lainsäädännön laatimisessa, ja toimivaltaa on jätetty paljon Brysselin pysyvälle edustustolle, mutta kipupisteet löytyvät hyvin tästä huolimatta.
Espanjan kieleen kajoaminen saa Espanjan hallinnossa aina aikaan voimakkaan selkäydinreaktion, jolloin Espanjan integraatiomyönteisyys ja pragmaattisuuskin saavat väistyä. Viimeisin, vieläkin avoin haava Espanjalle on yhteisöpatenttineuvottelujen siirtyminen kieliriitojen vuoksi rakentavan yhteistyön piiriin. Espanjaa puhuu 450 miljoonaa ihmistä. Espanja on YK-kieli ja Espanjan näkökulmasta toinen kieli englannin jälkeen. Espanja haluaa Euroopan unionissa kielelleen saman kohtelun kuin Saksa ja Ranska saavat omille kielilleen. Tässä asiassa olemme joutuneet Espanjan kanssa eri leireihin. Espanja tosin ymmärtää argumenttimme. Emme ole olleet eriävään integraatioon hinkuamassa.
Vääntö unionin rahoituksesta vuosille 2014–2020 tullee luomaan ristiriitoja. Aiemmissa rahoituskehysneuvotteluissa olemme tasapainoilleet nettomaksaja- ja nettosaajaryhmän välimaastossa. Yhteistyötä on tehty kummankin leirin kanssa. Espanja on ollut yhteistyökumppani unionin maatalouden rahoituksen sekä rakennerahoituksen turvaamisessa.
Espanja on itsekin siirtymässä nettomaksajaksi, mutta tämä muutos ei tulle heijastumaan kovin vahvasti seuraavan rahoituskehyskauden neuvottelupositioissa. Espanja pyrkii Puolan kanssa turvaamaan rahoituksen maatalouteen ja aluepolitiikkaan jatkossakin ja saamaan rakennepolitiikassa itselleen pitkiä siirtymäkausia.
Suomi julkisti yhdessä neljän muun EU-maan (Ranska, Saksa, Alankomaat ja Britannia) kirjeen EU:n monivuotisen rahoituskehyksen tasosta. Tavoitteenamme on, että vuonna 2014 alkavalla rahoituskehyskaudella EU:n budjetti kasvaisi enintään inflaation verran. Ensireaktiot tähän linjaan ovat olleet Espanjassa torjuvia.
Espanjan taloustilanteen osalta Suomi on lukeutunut Saksan tukena tiukkojen maiden ryhmään. Espanjalta on vaadittu valtiovarainministerien kokouksissa reformeja ja niiden tiukkaa noudattamista. Espanja on välillä toivonut Suomelta maltillisempaa otetta. Espanjan kannalta kysymys on eurooppalaisesta systemaattisemmasta ongelmasta, jonka ratkaiseminen edellyttää eurooppalaisia ratkaisuja ja solidaarisuuttakin. Pohjoisesta näkökulmasta kyse on enempi Espanjan omista ongelmista, joihin paras lääke löytyy kansallisista toimista.
Tulevaisuusnäkymiä
Tulevaisuus näyttää kipupisteistä huolimatta hyvältä. Suomalaisten politiikkojen ja virkamiesten on helppoa tulla mutkattomien espanjalaisten kollegoidensa kanssa toimeen. Vaikka tulemme Euroopan eri laidoilta, avoimuudessamme, luonnollisuudessamme ja suoruudessamme on hyvin paljon samaa.
Espanjassa arvostetaan Suomen toimintaa korkealle. Pohjoinen Suomi on tehokas liittolainen etelän Espanjan hankkeille. Kun yhdistää Suomen ja Espanjan, saa hanke eurooppalaisen leiman. Tämä ajatus toimii kumpaankin suuntaan.
Mikäli Suomen integraatiolinja ei muutu, Suomi ja Espanja tulevat jatkossakin rakentamaan yhdessä Eurooppaa: syventämään sitä ja laajentamaan. Suomen EU-vaikuttamisessa Espanja on syytä nostaa heti Iso-Britannian, Saksan ja Ranskan kantaan.
Espanjassa solidaarisuuden osoitukset muistetaan pitkään. Kun Suomi muutamia vuosia sitten tarjosi rajavartioston kalustoapua laittomien siirtolaisten torjuntaan osana eurooppalaista hanketta, tästä puhutaan vieläkin. Kun välillä muistamme tämän, niin se on siinä: Olé!
Markku Keinänen
Kirjoittaja toimii Suomen Espanjan-suurlähetystön suurlähettiläänä
Kolumni aloittaa sarjan, jossa Suomen EU-maissa työskentelevät suurlähettiläät tarkastelevat asemamaansa suhdetta EU:hun suomalaisesta näkökulmasta.