Pekingin olympialaisista nostetta Aasian arvoille?
Lähetystöneuvos Vesa Jaakolan kolumni julkaistiin Pohjolan Sanomissa viikolla 32/2008.
Pääministeri Matti Vanhanen lupasi Pekingin olympialaisten aattona, että kisavieraana Kiinan pääkaupungissa hän aikoo keskustella isäntämaan johtajien kanssa myös ihmisoikeuksien vajeesta olympiamaassa. Vaativampaa aihetta tuskin on. Jos keskustelusta tulee väittely, miten Kiinan pääministerin voidaan ajatella puolustautuvan tässä aiheistossa?
Arvatenkin Kiinan hallitusedustajat ovat valmistautuneet hyvin ja huolella puolustamaan länsimaiden arvostelua vastaan näkemystään perusarvoista ja ihmisoikeuksista maassaan ja muissakin harvainvaltaisissa valtioissa. Näin siksikin, että myös muiden länsimaiden johtajat ottanevat herkän aiheiston esille Kiinan johtoa tavatessaan. Viimeksi Yhdysvaltain presidentti moitti selkokielellä Kiinaa ihmisoikeusvajeesta matkallaan kisavieraaksi.
Hyvä ja hyödyllinen kotiläksy lännen johtajille tässä aiheistossa olisi Bangkokin julistus vuodelta 1993. Tuolloin Aasian valtiot pitivät ministeritasolla suuren kokouksen ihmisoikeusasioista Thaimaan pääkaupungissa. Se järjestettiin jonkinlaisena vastatoimena samaan aikaan Wienissä pidetylle kansainväliselle konferenssille samasta aiheistosta.
Bangkokin kokouksen tuloksena on mainittu julistus, jossa esitetään aasialaisia käsityksiä ihmisoikeuksista. Niissä on selviä eroja länsimaisiin näkemyksiin verrattuna. Näistä eroista Kiinan johtajat saattavat hyvinkin luennoida lännestä tulleille kisavieraille.
Bangkokin julistuksessa ja sen jälkeisissä julkilausumissaan Aasian kulttuurien edustajat moittivat länsimaissa laadittuja ja YK-piirissäkin hyväksyttyjä ihmisoikeuksien julistuksia ja sopimuksia väärin painotetuiksi. Niissä poliittiset oikeudet ja kansalaisvapaudet saavat liikaa huomiota ja muut ihmisoikeudet jäävät varjoon, Aasiasta katsottuna.
Julistuksen mukaan muita ja yhtä tärkeitä asioita ovat sosiaaliset, taloudelliset ja kulttuuriset oikeudet, joita pitää vaalia ja viljellä jopa poliittisten oikeuksien kustannuksella. Uutena erityisoikeutena Aasian kehitysmaiden edustajat vaativat oikeutta kehitykseen - mitä se sitten käytännössä olisikaan.
Tässä yhteydessä Kiinan johtajat saattavat todeta, että siellä on parannettu viime vuosina satojen miljoonien kansalaisten taloudellisia ja sosiaalisia oikeuksia. Suuren talousuudistuksen seurauksena kaksi-kolmestaa miljoonaa kiinalaista on päässyt pois maaseudun köyhyydestä palkkatyöläisiksi kaupunkeihin.
Bangkokin julistuksessa annetaan ymmärtää, että YK-piirissä hyväksytyt ja yleismaailmallisiksi tarkoitetut julistukset ja sopimukset ihmisoikeuksista ovat aikakautensa tuotoksia. Tälläkin alalla normien ja standardien laatijoiden tulee nähdä maailma entistä laajempana ja ihmiskunta monikulttuurisena niin, etteivät vain yhden kulttuuripiirin, länsimaiden elämänarvot hallitsisi liikaa ajattelua ja toimintaa.
Kiinan johtajia miellyttää julistuksessa myös se painotus, että tälläkin alalla valtiosuvereniteetti on ylin ja ehdoton asia. Korostetaan sitä, että kaikilla mailla on oikeus omanlaiseen poliittiseen järjestelmäänsä. Sen muuttamista ei saa vaatia ihmisoikeusperusteilla.
Lisäksi Kiinan johtajat saattavat todeta lännestä tulleille väittelykumppaneilleen Pekingissä, että jo vanhastaan Aasian hienostuneissa kulttuureissa yhteisön elämänarvot on asetettu yksilöiden arvojen edelle. Näin on yhä. Niinpä tästedeskin kiinalaiset saavat nauttia vain vähäisistä poliittisista oikeuksista ja rajatuista kansalaisvapauksista kommunistipuolueen vaaleissa valittujen edustajien välityksellä.