Terveys

Maailman terveysjärjestö WHO

Terveyttä kaikille

WHO on YK:n erityisjärjestö, jonka tavoitteena peruskirjan mukaan on turvata mahdollisimman hyvä terveys kaikille ihmisille. Tämän saavuttamiseksi WHO:n tehtävänä on johtaa ja koordinoida globaalia terveyteen kohdistuvaa työtä ja muun muassa seurata terveydentilan kehittymistä, edistää terveystutkimusta, kehittää ja ylläpitää terveyteen liittyviä normeja, ehkäistä tartuntatautiepidemioita sekä tukea pyynnöstä jäsenmaita terveyspolitiikan kehittämisessä ja hätätilanteissa. WHO voi myös tehdä aloitteita esimerkiksi kansainvälisistä sopimuksista.

Peruskirja määrittelee terveyden täydellisenä fyysisenä, henkisenä ja sosiaalisena hyvinvointina, eikä pelkästään sairauden tai vamman puuttumisena. Parhaan mahdollisen terveydentilan saavuttaminen todetaan peruskirjassa perusoikeudeksi riippumatta rodusta, uskonnosta, poliittisista näkemyksistä tai taloudellisista ja sosiaalisista oloista.

Lääketieteellisestä ja tartuntatautijärjestöstä kestävän kehityksen toimijaksi

WHO perustettiin vuonna 1948. Yhteystyöpariksi tulivat jäsenmaiden terveysministeriöt. Jäsenmaiden ohjauksessa WHO kehittyi pääasiassa terveysjärjestelmien puitteissa toimivaksi, tärkeäksi lääketieteelliseksi ja tartuntatautijärjestöksi. Samalla WHO:lla on kuitenkin aina ollut tärkeä rooli erityisesti äitiysterveyden edistämisessä.

Tartuntatautien alalla WHO:n tärkein yksittäinen saavutus on isorokon juuriminen vuonna 1980. Viime vuodet WHO on työskennellyt polion hävittämiseksi maailmasta. WHO:n ja jäsenmaiden toimia terveys-, säteily- ja kemiallisissa hätätilanteissa ohjaa WHO:n kansainvälinen terveyssäännöstö (International Health Regulation, 2007). Erityisellä influenssapandemiavalmiutta koskevalla kehyksellä (Pandemic Influenza Preparedness Framework, 2011) on pyritty varmistamaan influenssarokotteiden ja/tai lääkkeiden oikea-aikainen saatavuus globaalin influenssaepidemian yhteydessä, myös köyhimmille maille. WHO:n hätätilaohjelmaa, joka tukee jäsenmaita terveyshätätilanteissa, uudistettiin merkittävästi vuoden 2015 ebolaepidemian jälkeen ja se on jo osoittanut tehokkuutensa. Ohjelman tukena on hätätilanteita varten perustettu erityinen rahasto, jonka varat ovat tarvittaessa viiveettä käytettävissä.

Ensimmäinen merkittävä askel kohti terveyden laajempaa tarkastelua oli pääjohtaja Gro Harlem Brundtlandin (1998 – 2003) aloite, jonka pohjalta syntyi terveysjärjestelmän ulkopuolelle ulottuva Tupakoinnin torjuntaa koskeva WHO:n puitesopimus (WHO Framework Convention on Tobacco Control, 2003/2005). Pääjohtaja J. W. Lee (2003 – 2006) laajensi edelleen työn kattavuutta perustamalla terveyden sosiaalisten taustatekijöiden komission, joka tarkasteli terveyteen vaikuttavia tekijöitä ja terveyserojen syitä yli yhteiskunnan sektorirajojen ja elämänkaaren. Terveyden tausta- ja riskitekijät ovat nousseet globaalin terveyden keskusteluun erityisesti tarttumattomien tautien ehkäisyn ja torjunnan puitteissa. Yhtäältä lisääntynyt ymmärrys terveyden laajoista yhteyksistä yhteiskunnan ja kaupan erilaisiin intresseihin on selvästi rikastuttanut globaalia terveyspoliittista keskustelua. Toisaalta seurauksena on ollut globaalin terveyden diskurssin politisoituminen.

WHO:n normatiivisesta työstä tunnetaan ehkä parhaiten kansainvälinen tautiluokitus (International Classification of Diseases, ICD), jonka 11. versio on parhaillaan viimeistelyvaiheessa. Tärkeitä ovat myös monet terveyttä koskevat, näyttöön perustuvat WHO:n suositukset.

Agenda 2030 ja terveyden sisällyttäminen globaaleihin kestävän kehityksen tavoitteisiin avasi WHO:lle mahdollisuuden vahvistaa painoarvoaan YK:ssa. WHO:n yleiskokouksen vuonna 2018 hyväksymä yleinen työohjelma (General Programme of Work 2019 - 2023, GPW) laadittiin vastaamaan Agenda 2030:n terveystavoitteiden toimeenpanon tarpeisiin. Tähänastisista tämä ohjelma vastaa parhaiten modernia kansanterveysnäkemystä. Terveys nähdään yhteiskunnan tärkeänä voimavarana ja hyvinvoinnin sekä talouskasvun lähteenä. Terveysjärjestelmällä on oma roolinsa terveyden edistäjänä ja terveyspalvelujen varmistajana. Terveyttä kuitenkin tuotetaan kaikkialla yhteiskunnassa ja se voi myös vaarantua kaikissa elinympäristöissä, mihin on vastattava laajoilla yhteiskunnallisilla toimenpiteillä yli sektorirajojen.

Hallinto

WHO:n pääjohtajaksi valittiin vuonna 2016 (- 21) Tedros Adhanom Ghebreyesus, Etiopian entinen terveys- ja ulkoministeri sekä Globaalirahaston entinen puheenjohtaja. Ghebreyesus on hankkinut terveysmeriittinsä uudistamalla Etiopian terveysjärjestelmän kattamaan koko väestön. Uuden pääjohtajan WHO:hon tuomiin merkittävimpiin uudistuksiin kuuluvat siirtyminen WHO:n tulosten seurannassa tuotoksista vaikuttavuuspohjaiseen arviointiin, lisäarvon etsiminen syvennetystä globaalien toimijoiden yhteistyöstä ja maatasolla tehtävän työn korostaminen.

WHO:n ylin päättävä elin on vuosittain toukokuussa kokoontuva yleiskokous, jonka tehtävänä on päättää terveyspoliittisista linjauksista. Yleiskokouksen asioita valmistelee ja sen päätöksiä toimeenpanee 34-jäseninen hallintoneuvosto, joka kokoontuu kahdesti vuodessa.

Suomi ja WHO

Suomi on parhaillaan WHO:n hallintoneuvoston jäsen (2018 – 21). Aiemmat kolme jäsenyyttä ajoittuivat vuosiin 1955 – 58, 1975 – 78 sekä 1994 – 97.

Suomi katsoo, että maailman tarvitsee vahvan, tehokkaan, puolueettoman ja uskottavan WHO:n ja osallistuu aktiivisesti WHO:n hallintoon – tällä hetkellä hallintoneuvoston jäsenenä - sekä kansanterveyden kannalta strategisesti tärkeimpinä pidettyihin prosesseihin, usein yhdessä EU:n kanssa.

Suomella on pitkä ja luottamuksellinen suhde WHO:hon. Suomi on ollut pioneerimaa aikanaan perusterveydenhuollossa ja Terveyttä kaikille vuoteen 2000 -ohjelman kehittämisessä sekä sittemmin Terveyttä kaikille vuoteen 2015 -ohjelmassa. WHO on arvioinut kolmesti Suomen terveyspolitiikkaa.

Suomen WHO:ssa esillä pitämiä asioita ovat mm. mielenterveyden edistäminen, terveyden edistäminen yli sektorirajojen ja ”Terveys kaikissa politiikoissa”, terveys humanitaarisissa hätätilanteissa sekä välttämättömät kansanterveystoimet kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamisen edellytyksenä. Suomi on viime vuosina toiminut eri foorumeilla aktiivisesti globaalin terveysturvallisuuden edistämiseksi. Kehityspolitiikan prioriteetit; naisten ja tyttöjen oikeuden ja palvelut, seksuaali- ja lisääntymisterveyspalvelut ja –oikeudet ovat myös Suomen ajamia prioriteetteja. Strategisesti tärkeimmissä asioissa EU esiintyy WHO:ssa yhdellä koordinoidulla äänellä, jota käyttää hallintoelinten kokouksissa useimmiten puheenjohtajamaa.

Pysyvä edustusto valvoo Suomen etuja ja edistää Suomelle tärkeitä asioita WHO:ssa paitsi suoraan kahdenvälisesti myös yhdessä EU- ja Pohjoismaiden kanssa. Edustusto ylläpitää tiiviitä yhteyksiä WHO:n sihteeristöön ja seuraa mahdollisuuksien mukaan myös globaalin terveyspolitiikan trendejä ja terveyskysymysten käsittelyä YK:n yleiskokouksessa. Aktiivinen osallistuminen WHO:n erilaisiin valmisteleviin kokouksiin on keskeinen osa pysyvän edustuston päivittäistä työtä. Edustuston toimintaa WHO:ssa ohjaa sosiaali- ja terveysministeriö (STM).

Sosiaali- ja terveysministeriö vastaa myös Suomen jäsenmaksuista WHO:lle. Vuonna 2017 perusjäsenmaksu oli 1,9 miljoonaa euroa. STM maksoi muita jäsenmaksuluonteisia maksuja 1,06 miljoonaa euroa WHO:n alaisille organisaatioille (International Agency for Cancer Research IARC, FCTC, European Observatorio on Health Systems and Policies). Lisäksi STM tuki WHO:n työtä 400 000 eurolla terveysturvallisuuden ja vankien terveyden edistämiseksi. Kokonaisuudessaan maksut olivat noin 3,39 miljoonaa euroa. Suomi ei tue WHO:ta kehitysyhteistyövaroista.

YK:n HIV/AIDS-ohjelma UNAIDS

HIV/AIDS kehityksen haasteena

Globaalin terveyden näkyvimmaksi ongelmaksi nousi 1990-luvulla HIV/AIDS-epidemia. Kun taudin merkitys kestävän kehityksen kannalta ymmärrettiin, perustettiin 1993 YK:n AIDS-ohjelma eli UNAIDS. Ohjelma aloitti toimintansa vuonna 1996. UNAIDSin tehtävänä on YK:n AIDS-erityisistuntojen julistusten toimeenpanon tukeminen ja seuranta. UNAIDS koordinoi ja rahoittaa osittain yhdentoista ohjelmassa mukana olevan tukijajärjestön (ILO, UNDP, UNESCO UNFPA UNHCR, UNICEF, UNODC, UN Women, WFP, WHO ja Maailmanpankki) AIDS-työtä sovitun työnjaon mukaisesti. UNAIDS on tuonut AIDSin globaalille poliittiselle agendalle ja saanut poliittiset päätöksentekijät näkemään AIDSin ei pelkästään terveyskysymyksenä vaan yhteiskunnalliseen ja taloudelliseen kehitykseen sekä ihmisoikeuksiin ja vakauteen ja turvallisuuteen vaikuttavana tekijänä.

Hallinto

UNAIDSin pääjohtajana on vuodesta 2009 toiminut malilainen Michel Sidibé. UNAIDSin hallintoelin on 27-paikkainen ohjelmaneuvosto, joka kokoontuu kaksi kertaa vuodessa Genevessä. Ohjelmaneuvosto käsittelee ajankohtaisia asioita sekä ennalta valittuja erityisteemoja. Siihen kuuluu kerrallaan 22 jäsenvaltiota ja viisi kansalaisjärjestöjen valitsemaa edustajaa, joilla ei ole äänioikeutta. Tukijärjestöillä on osallistumisoikeus. Jäsenmaat toimivat äänestysryhminä. Suomi kuuluu samaan äänestysryhmään Norjan ja Tanskan kanssa. Äänestysryhmä tekee läheistä yhteistyötä Itävallan, Islannin, Ruotsin ja Sveitsin äänestysryhmän kanssa. Äänestysryhmät edistävät hyvää hallintoa käyttämällä useimmissa ohjelmaneuvoston asiakohdissa yhteiset puheenvuorot.

Suomi ja UNAIDS

Suomi on 2018 – 2019 äänestysryhmän edustaja ohjelmaneuvostossa

Suomi korostaa UNAIDSissa erityisesti naisten ja tyttöjen asemaa ja oikeuksia, HIV-infektion ehkäisyn merkitystä epidemian niskan taittamisessa sekä ihmisoikeusperustaista lähestymistapaa, mukaan lukien seksuaali- ja lisääntymisterveyteen ja -oikeuksiin sekä kokonaisvaltaiseen seksuaalikasvatukseen liittyvät kysymykset.

Suomi tuki UNAIDSin toimintaa taloudellisesti vuoteen 2016 asti. UNAIDSin saaman rahoituksen väheneminen viime vuosina on pakottanut ohjelman etsimään keinoja toiminnan tehostamiseksi. UNAIDSissa raportoidut häirintätapaukset ovat saaneet paljon julkisuutta. Ohjelmakomitea on käynnistänyt nopeat toimet häirinnän ehkäisemiseksi ja toimenpiteiden tehostamiseksi häirintätilanteissa.