Kauppapolitiikka

Kauppapolitiikan yhtenä perinteisenä tehtävänä on totuttu pitämään kaupan rajaesteiden – tullien laskemista tai kokonaan poistamista. Tämä tehtävä on ajankohtainen vielä tänäänkin, mutta kauppapolitiikassa on entistä enemmän huomioitava yritystoiminnan globaali luonne.

Rajaesteiden poistuessa tai madaltuessa huomiota on kiinnitettävä muihin kaupan esteisiin – kuten mm. teknisiin määräyksiin ja standardeihin, immateriaalioikeuksiin, tukien käyttöön ja kilpailuun sekä kaupan menettelyihin. Kauppapolitiikkamme keskeisenä tavoitteena on luoda suomalaisyrityksille yhtäläiset edellytykset ja tasavertaiset mahdollisuudet kilpailla globaaleilla markkinoilla.

Kauppapolitiikalla on kuitenkin yhteys muihin keskeisiin globaalikysymyksiin. Kehitys, työelämän normit ja ympäristö on mainittu tällaisina laajoina teemoina. Kaupan vapauttamisella ja sääntöjen luomisella on suotuisia vaikutuksia. Positiivinen vaikutus on hyvin usein kytköksissä jäsenten oman sisäisen politiikanmuodostamisen tehokkuuteen – kuten mm. liiketoiminnan mahdollistavan, transparentin ja ennakoitavan toimintaympäristön luomiseen ja ylläpitoon. Globaali kaupankäynti on kuitenkin tuonut mukanaan myös uusia haasteita, jotka liittyvät esimerkiksi terveyteen tai vaikkapa ruokaturvallisuuteen. Mitään politiikanlohkoa ei nykyään voida hoitaa täysin erillisenä muusta ympäristöstä.

Kauppapolitiikalla tuetaan suotuisan liiketoimintaympäristön luomista eri puolilla maailmaa. Genevessä, Maailman kauppajärjestössä, WTO:ssa neuvotellaan ja sovitaan yhteisistä pelisäännöistä sekä sopimusjärjestelmän saattamisesta vastaamaan nykypäivän vaatimuksia. Tarpeen vaatiessa WTO:n puitteissa myös ratkotaan ongelmatilanteita, ja pyritään palauttamaan jäsenten välisten oikeuksien ja velvoitteiden välinen tasapaino.

Maailman kauppajärjestö WTO

Suomi on ollut Maailman kauppajärjestön WTO(Linkki toiselle web-sivustolle.) (avautuu uuteen ikkunaan):n jäsen sen perustamisesta eli vuodesta 1995 alkaen. WTO:n perustamissopimus ja sen liitesopimukset allekirjoitettiin vuonna 1994 seitsemänvuotisen Uruguayn kauppaneuvottelukierroksen tuloksena. Neuvottelukierroksella uusittiin vuodesta 1947 voimassa ollut tullitariffeja ja kauppaa koskeva yleissopimus, GATT-sopimus, jonka sopimusosapuolista tuli uuden järjestön, WTO:n jäseniä sekä laajennettiin sopimuspohjaa. Vuoden 2016 vaihteessa WTO:ssa on 164 jäsentä, mutta määrä kasvaa edelleen.

WTO on ainoa maailmanlaajuinen järjestö, jossa sitovin sopimuksin luodaan kansainvälisen kaupan sääntöjä sekä valvotaan niiden noudattamista. WTO:n tavoitteena on purkaa kaupan esteitä ja kaikenlaista syrjintää kaupan alalla. Jäsenet tekevät järjestössä päätökset yksimielisesti. WTO:ssa syntyneisiin sopimuksiin tarvitaan kansallisten parlamenttien hyväksyntä niiden voimaan saattamiseksi. Sopimuksissa määritellään sopimuspuolten oikeudet ja velvollisuudet, kauppariitojen ratkaisun menettelytavat, sekä jäsenmaille niiden pyynnöstä myönnettävät poikkeukset ja helpotukset. Jäsenet seuraavat myös säännöllisin väliajoin muiden jäsenten kansallista kauppapolitiikkaa kauppapoliittisen maatutkinnan avulla.

WTO:n korkein päättävä elin on sen ministerikokous, joka kokoontuu joka toinen vuosi. Väliaikoina päätöksiä tekee Genevessä pysyvistä WTO-edustajista koostuva yleisneuvosto. Yleisneuvoston alaisuudessa toimii sekä erityis- että alakomiteoita.

WTO tarjoaa kehitysmaille kauppaan liittyvää teknistä apua ja koulutusta, jotta ne voisivat tehokkaammin hyötyä monenkeskisestä kauppajärjestelmästä. WTO toimii yhteistyössä muiden kansainvälisten järjestöjen kanssa mm. kauppaan ja kehitykseen sekä ympäristöön liittyvissä kysymyksissä.

WTO:n 4. Ministerikokouksen päätöksellä käynnistettiin vuonna 2001 laajat monenkeskiset neuvottelut kaupan vapauttamiseksi edelleen. Dohan kauppaneuvottelukierroksen (DDA) tavoitteena on saavuttaa sopimuksia sekä uusista aiheista että päivittää vanhaa sopimuskantaa. Neuvotteluja on leimannut hidas eteneminen. Muutamista kierroksen aiheista onnistuttiin sopimaan Balin (2013) ja Nairobin ministerikokouksissa (2015), mutta suurin osa niistä on edelleen ratkaisematta. Nairobin julkilausumassa tunnustettiin ensimmäistä kertaa jäsenten erimielisyys DDA:n kohtalosta. Kysymys neuvottelujen jatkumisesta on toistaiseksi auki.

Monenkeskisten sopimusten lisäksi WTO:n puitteissa on neuvoteltu menestyksellisesti myös useankeskisiä sektorisopimuksia. Ne tarjoavat mahdollisuuden edetä kaupan vapauttamisessa siihen valmiiden osapuolten kesken. WTO:n julkisten hankintojen sopimus (GPA) ja informaatioteknologiasopimus (ITA) ovat esimerkkejä WTO:ssa solmituista useankeskisistä sopimuksista.

Suomi vaikuttaa WTO:ssa Euroopan unionin jäsenmaana. WTO:n kokouksissa 28 jäsenmaan puolesta puhuu Euroopan komissio, jolla on kauppapoliittisissa kysymyksissä toimivalta ja aloiteoikeus. EU on WTO:ssa yksi järjestön aloitteellisista ja keskeisistä vaikuttajista.

EU:n kauppapoliittiset tavoitteet ohjautuvat WTO:n neuvotteluihin vasta kun EU:n jäsenmaat ovat sopineet yhteisestä kannastaan. Suomi pyrkii aktiivisesti vaikuttamaan ja valvomaan etujaan EU-maiden yhteistä kannanmuodostusta määriteltäessä. Geneven edustustomme päätehtäviä onkin varmistaa, että Brysselissä pohjustetut näkemyksemme toteutuvat Euroopan Unionin kauppapoliittisissa kannanotoissa WTO:n kauppaneuvotteluissa.

Kauppa ja kehitys

Suomi on aktiivinen toimija Geneven kauppa- ja kehityskysymyksissä ja pyrkii edistämään inklusiivista maailmankauppaa sekä kestävän kehityksen tavoitteiden toteutumista. Geneven kauppa- ja kehitys –organisaatioiden toiminnan tavoitteena on yhtäältä tukea kehitysmaiden osallistumista kansainvälisiin kauppaneuvotteluihin sekä myös laajemmin vahvistaa kehitysmaiden tuotannollista sektoria ja mahdollisuuksia kansainväliseen kaupankäyntiin. Suomi on ollut pitkään Geneven kauppaa tukevassa kehitysyhteistyössä näkyvä toimija ja rahoittajamaa. Edustusto tekee tiivistä yhteistyötä keskeisten toimijoiden kuten WTO:n, UNCTAD(Linkki toiselle web-sivustolle.) (avautuu uuteen ikkunaan)in (United Nations Conference on Trade and Development), ITC:n(Linkki toiselle web-sivustolle.) (avautuu uuteen ikkunaan) (International Trade Centre) ja EIF:n (Enhanced Integrated Framework) kanssa. Suomi rahoittaa näiden järjestöjen kehitysmaille antamaa teknistä apua ja suuntaa tukensa erityisesti vähiten kehittyneille maille. Suomi toimii Genevessäkin kehityspoliittisten painopisteidensä ohjaamana, ja olemme profiloituneet erityisesti sukupuolten tasa-arvon edistäjänä.

Genevessä edistetään myös DDA-neuvotteluiden yhteydessä vuonna 2005 syntynyttä Aid for Trade -aloitetta. Sen tavoitteena on yhtäältä parantaa kehitysmaiden kaupankäyntikykyä ja toisaalta vahvistaa monenkeskisen yhteistyön vaikuttavuutta. Aid for Trade –monitorointikokouksia on pidetty Genevessä joka toinen vuosi vuodesta 2007 lähtien.

Geneven kauppa- ja kehitysjärjestöistä suurin on UNCTAD, jonka toiminta pohjautuu kolmeen pilariin: hallitustenvälinen yhteistyö (konsensuksen rakentaminen), tutkimus ja tekninen yhteistyö. Järjestön korkein päättävä elin on konferenssi, joka järjestetään neljän vuoden välein. Konferenssissa linjataan järjestön mandaatti tulevalle neljälle vuodelle. Edellinen konferenssi UNCTAD XIV järjestettiin heinäkuussa 2016 Nairobissa, jolloin Suomi toimi merkittävässä roolissa loppuasiakirjan neuvotteluissa.

UNECE

YK:n Euroopan talouskomissio UNECE(Linkki toiselle web-sivustolle.) (avautuu uuteen ikkunaan) perustettiin vuonna 1947 edistämään taloudellista yhteistyötä ja talouskasvua jäsenmaidensa alueella. Sen 56 jäsenmaata, jotka käsittävät niin Euroopan kuin entisen Neuvostoliiton ja Pohjois-Amerikan valtiot, kokoontuvat Genevessä säännöllisesti UNECE:n alakomiteoiden ja niiden lukuisten työryhmien kokouksiin.

UNECE:n tehtävänä on laatia sopimuksia, säännöksiä ja normeja sekä erilaisia analyysejä ja tilastoja sen eri toiminta-aloilta. Se tarjoaa neuvoja ja teknistä tukea erityisesti siirtymätalousmaille ja toimii jäsenmaidensa välisenä keskustelufoorumina. Järjestön alakomiteat toimivat seuraavilla aloilla; kauppa, taloudellinen integraatio ja yhteistyö, energia, liikenne, ympäristöpolitiikka, metsät, asuinyhdyskunta, tilastot ja väestöasiat.

Suomesta UNECE:n alakomiteoiden työskentelyyn osallistuvat pääasiassa eri valtionhallinnon aloja edustavat asiantuntijat. Erityisen merkittäviä Suomelle ovat olleet mm. metsiin ja vesistöihin liittyvät kysymykset. Suomen asiantuntijuus monissa teemoissa on tuonut merkittäviä hyötyjä komission työlle erityisesti säännöksien ja normien laadintatyössä. Pysyvän edustuston tehtävänä on edustaa Suomea järjestön päätäntäelimessä, toimeenpanevassa komiteassa ja joka toinen vuosi järjestettävissä komission istunnoissa.

WIPO

Maailman henkisen omaisuuden järjestö WIPO(Linkki toiselle web-sivustolle.) (avautuu uuteen ikkunaan) (The World Intellectual Property Organization) on yksi 17:sta YK:n erikoisjärjestöstä. WIPO toimii foorumina kansainvälisille immateriaalioikeuspalveluille, -politiikalle ja -yhteistyölle. Sen päätehtävä on edistää immateriaalioikeuksien (IPR) suojaa, jolla tuetaan innovatiivista ja luovaa toimintaa. WIPO myös ylläpitää kansainvälisten henkisen omaisuuden suojaan liittyviä tietopankkeja.

Immateriaalioikeudet voidaan pääpiirteittäin jakaa teollisoikeuksiin ja tekijänoikeuteen. Teollisoikeuksilla (patentti, hyödyllisyysmalli, tavaramerkki ja mallisuoja) suojataan, hallitaan ja kaupallistetaan kehitystyön tuloksia. Tekijänoikeuden kohteena on kirjallinen tai taiteellinen teos.

Suomi toimii WIPO:ssa aktiivisesti osana teollisuusmaiden muodostamaa B-ryhmää sekä EU:ta. WIPO:n komiteoihin osallistuvat Suomesta opetus- ja kulttuuriministeriön, työ- ja elinkeinoministeriön sekä patentti- ja rekisterihallituksen asiantuntijat. Pysyvä edustusto osallistuu Suomen edustamiseen WIPO:ssa ja tukee sekä koordinoi muiden valtionhallinnon tahojen toimintaa järjestössä.

Kansainvälisten IPR-sopimusten aikaansaaminen WIPO:ssa on viimeisen vuosikymmenen aikana merkittävästi hankaloitunut. Sopimusneuvottelujen politisoitumisen vuoksi monet vuosia jatkuneet neuvottelut esim. mallioikeussopimuksesta tai lähettäjäyritysten (Broadcasting) suojasta eivät ole tuottaneet tulosta. Viimeisimmät WIPO-sopimukset ovat audiovisuaalisten esitysten suojaa koskeva Pekingin sopimus 2012 ja Marrakeshin sopimus julkaistujen aineistojen saavutettavuudesta näkövammaisille 2013. Vuonna 2015 neuvoteltiin Lissabonin alkuperänimityksiä koskevaan sopimukseen uudistus, joka laajentaa sopimuksen katteen maantieteellisiin merkintöihin.

WIPO:n korkein päättävä elin on yleiskokous, joka kokoontuu kerran vuodessa. WIPO:n hallinnoimilla eri sopimuksilla on omat vuosittaiset päätöksiä valmistelevat kokouksensa. WIPO:n puitteissa kokoontuu myös lukuisia pysyviä komiteoita sekä työryhmiä edustaen koko henkiseen omaisuuteen liittyvien kysymysten skaalaa. Vuodesta 2007 lähtien tärkeän osa-alueen WIPO:n toiminnassa on muodostanut oikeudellisen ja teknisen avun tarjoaminen kehitysmaille immateriaalioikeuksia koskevissa kysymyksissä.

Genevessä päämajaansa pitävä WIPO on poikkeuksellinen YK-järjestö, sillä käytännössä se rahoittaa itse toimintansa. Yli 90 % WIPO:n budjetista koostuu erilaisista IP-palveluiden käyttäjien rekisteröintimaksuista. Järjestöllä on 192 jäsenmaata, minkä lisäksi noin 250 hallitusten välistä järjestöä (esim. EU) tai kansalaisjärjestöä on saanut tarkkailija-aseman WIPO:n kokouksiin.

WIPO:n pääjohtajana toimii Australiasta kotoisin oleva Francis Gurry, jonka toinen toimikausi alkoi 1.11.2014.