Futisfanin unelma-ammatti ei aina ole pelkkää herkkua
Harva jalkapalloa vannoutuneesti seuraava ei olisi joskus kuvitellut itseään seuraamassa viikoittain maailman parhaiden joukkueiden kohtaamisia ja analysoimassa huippuotteluiden tapahtumia lähietäisyydeltä. Jalkapallokirjeenvaihtajan työ, ja vieläpä lajin suurmaassa Britanniassa, on varmasti monen unelma.
Kirjeenvaihtajalle itse pelit ovat kuitenkin ajallisesti pieni osa työpäivää, sillä valmistautuminen Valioliigakierrokseen on alkanut kauan ennen ottelupäivää ja kirjoitustyö jatkuu myöhään yöhön pelien loputtua. Pääsimme juttelemaan suomalaiselle jalkapallotuntijalle Lontoossa.
Jalkapallokirjeenvaihtajan arkea
Saku-Pekan työ on kirjoittaa ja raportoida paitsi saarivaltion jalkapallotapahtumista, myös lajikulttuurista. Hänen kokemuksiaan ja analyysejään suomalaiset jalkapallofanit ovat tottuneet lukemaan Ilta-Sanomista, Veikkaja-lehdestä sekä jokasyksyisestä, jalkapallokauden alla ilmestyvästä IS:n Brittifutis-liitteestä, joka toimii raamattuna monen työmaan ja toimiston vakioveikkausporukoille.
Monelle jalkapalloa seuraavalle kyseinen ammatti olisi varmasti lottovoittoon rinnastettava asia; ulkopuolisten usein romanttinen käsitys työstä koostuu mahdollisuuksista päästä seuraamaan loputonta määrää maailmanluokan otteluita ja tapaamaan lajin parhaita pelaajia. Vaikka tästä väitteestä osa varmasti toteutuukin, on futistoimittajan työ myös pitkiä päiviä ja rankkaa työntekoa.
"Monet unohtavat helposti miten pieni osa työtä itse otteluiden seuraaminen on. Suuri osa työstä alkaa kuitenkin aina vasta ottelun jälkeen", Saku-Pekka toteaa. "Suomalaisen toimittajan on myös välttämätöntä tyrkyttää itseään jatkuvasti seuroille, jotta haastattelut olisivat mahdollisia. Kukaan ei tarjoa ottelulippuja tai haastatteluja pienen maan jalkapallotoimittajalle, varsinkin kun kilpailijat usein edustavat suuria jalkapallojulkaisuja."
”Joskus olisi hauskaa pitää vapaa viikonloppu, tai mennä katsomaan pelejä ihan vain huvin vuoksi. Mutta en halua valittaa”, hän lisää nopeasti. ”Tässä työssä pääsee näkemään myös muuta Englantia. Ja kun ennen pitkää palaan Suomeen, tulen varmasti kaipaamaan sitä, että asun nyt vain kävelymatkan päässä lähimmän Valioliigaseuran kotistadionilta.”
Englantilaisen jalkapallokulttuurin muutos näkyy kaikkialla
Suomalaisen jalkapallotoimittajan arki erityisesti suurimpien seurojen ja näiden mediakoneistojen kanssa toimiessa ei siis aina ole ruusuilla tanssimista. "Seurat suojelevat kovapalkkaisia tähtipelaajiaan vimmatusti ja toimittajien on hyvin hankala saada haluamiaan haastatteluja", Sundelin kertoo. Esimerkkinä hän mainitsee yritykset saada haastatteluja Manchesterin suurseurojen kovimmilta tähdiltä.
Englannin ylimmän sarjatason, Valioliigan, ja erityisesti tunnetuimpien joukkueiden globaalin suosion ja näkyvyyden kasvu on muuttanut koko englantilaista jalkapallokulttuuria; jatkuvasti kasvava jalkapalloturismi on loistava esimerkki tästä. Lapsesta lähtien jalkapalloa pelannut ja seurannut Sundelin näkee tämän muutoksen niin joukkueiden organisaatioissa kuin myös stadioneiden tunnelmassa ja fanikulttuurissa. "Ehdottomasti paras tunnelma löytyy alempien sarjatasojen otteluista suurten kaupunkien kuten Lontoon ja Manchesterin ulkopuolelta, joissa katsojamäärät eivät pärjää Valioliigalle, mutta fanit ovat sitäkin intohimoisempia", hän arvioi.
Suurseurojen stadionit täyttyvät nykyään yhä kasvavissa määrin jalkapalloturisteista, joilla ei välttämättä ole suurta tunnesidettä itse joukkueisiin. Jalkapalloturisteille Arsenalin Emirates Stadium tai Chelsean Stamford Bridge ovat tärkeitä nähtävyyksiä Lontoossa kuin Piccadilly Circus ja Buckinghamin palatsi, ja pelien näkemisestä ollaan valmiita maksamaan suuriakin summia. Vastavuoroisesti paikallisilla faneilla on tuskin varaa maksaa viikoittain £80 puntaa ottelusta.
Suomalaisia pelaajia Valioliigassa on tällä hetkellä vain 2, kun parhaimpina vuosina vuosituhannen vaihteessa heitä oli jopa 9. Sundelinin mukaan Englannin alasarjoissa olisi hyvin tilaa suomalaisille jalkapalloilijoille, ja kovatasoiset sarjat yhdistettynä fyysiseen englantilaiseen pelitapaan voisivat toimia hyvinä ponnahdusalustoina monelle futaajalle. Arsenalin joukkueessa on tosin tällä kaudella yllättänyt englantilais-suomalainen Carl Jenkinson, josta Suomessa tiedettiin ennen kauden alkua vain vähän. ”Jenkinson on vasta 19-vuotias – uskomatonta, että hän pelaa Arsenalin aloituksessa.”
Toimittaja näkee toisaalta myös muut eurooppalaiset jalkapallosarjat avoimina suomalaisille, varsinkin tason ollessa monessa maassa hyvin korkealla. Pelkästään Euroopan sisällä nuorten pelaajien on helppo kokeilla siipiään pelaamalla hyvillä divisioonatasoilla Suomen ulkopuolella ja keräämällä samalla arvokasta ulkomaankokemusta. ”Ehkä Suomessa ajatellaan liikaakin, että Englanti olisi jollain tavalla ylitse muiden. Onhan suomalaispelaajia ollut paljon esimerkiksi Keski-Euroopan sarjoissa.”
Hyvän urheilujournalismin tehtävä on myös sivistää
Kaiken kaikkiaan Saku-Pekka näkee jalkapallokirjeenvaihtajan työn laajemmin kuin ainoastaan otteluraportteina ja analyyseinä liigan tapahtumista. "Muistaakseni urheilutoimittaja Kaj Kunnas on jossain sanonut, että hyvän urheilujournalismin tehtävä on myös sivistää. Mahdollisuuksia jalkapallo-aiheisiin juttuihin on Britanniassa loputtomasti", Sundelin kertoo. ”Jalkapallo ei ole vain tulosurheilua, vaan sen ympärille liittyy kulttuuria, historiaa ja tapoja.”
Britanniassa jalkapallon ympärille rakentuvaa tapakulttuuria on ottelupäivinä edelleen mahdollista kokea. Jalkapallotoimittaja voi ammentaa tästä kulttuurista haastattelemalla faneja ja aistimalla otteluiden tunnelmaa pintaa syvemmältä; ottelupäivät ovat usein silmiäavaavia kokemuksia stadioneiden läheisten pubien täyttyessä paikallisista jalkapallotuntijoista.
Mikä jalkapallotoimittajalle on ollut tähän mennessä hauskinta tai yllättävintä brittifutiksessa? Hetken miettimisen jälkeen vastaus löytyy helposti: "Oivaltavat katsomolaulut, joita otteluissa kuulee. Tämä todistaa aina osaltaan myös paikallisen fanikulttuurin olemassaolosta, kun koti- ja vierasjoukkueen fanit laulavat omista katsomonosistaan toisilleen puolin ja toisin oivaltavasti kuorojen koostuessa tuhansista laulajista".
Ottelupäivinä jalkapallokirjeenvaihtajan työ siis varmasti onkin joka fanin unelma-ammatti, jonka myötä pääsee myös raapaisemaan Brittiyhteiskunnan ja jalkapallokulttuurin pintaa syvemmin.
Teksti: Otto Turtonen.
Kuvat: Tiina Heinilä, Ilpo Musto, Saku-Pekka Sundelin.