Kiinan uudet kasvukeskukset – onko niitä?

Nopein kasvu on edelleen keskittynyt kolmelle rannikkoalueelle; Bo Hai -lahden pohjukkaan ja Jangtse- ja Helmijoen suistoihin. Kiinan hallitus ei ole onnistunut levittämään nopeaa talouskasvua sisämaahan.

Investoinnit suuntautuvat sisämaahan vain, jos tarkoituksena on kattaa ko. alueen kysyntää (sekä palveluissa että muissa tuotteissa). Vientiteollisuus pysyy suurten satamien läheisyydessä tulevaisuudessakin.

Suomalaiset yritykset ovat lähes pelkästään etabloituneet edellä mainituille kolmelle rannikkoalueelle. Tulevaisuudessa investointeja saattaa suuntautua myös Koillis-Kiinaan (Liaoningin ja Heilongjiangin provinssit) sekä suunnilleen Pekingin ja Shanghain puolessavälissä sijaitsevaan Qingdaon kaupunkiin.

Nopean talouskasvun levittäminen sisämaahan pääosin epäonnistunut

Kiinaa käytetään usein esimerkkinä muille kehitysmaille nopean talouskasvun liikkeelle saamisessa sekä kasvun ylläpitämisessä ja kehittämisessä. Kiinan viranomaiset ovat pyrkineet ja pitkälti onnistuneetkin jatkuvan kasvun lisäksi myös kehittämään maan taloutta kohti korkeampaa teknologiaa ja parempaa tuottavuutta. Mutta he myöntävät itsekin, että nopein kehitys on edelleen keskittynyt Kiinan rannikolle ja sielläkin pääasiassa kolmelle alueelle: Bo Hai -lahden pohjukkaan Pekingiin ja Tianjiniin; Jangtsejoen suistoon (Shanghaihin ja sen ympäristöön) sekä Helmijoen suistoalueelle erityisesti Kantonin ja Shenzenin väliselle alueelle. Tämän selektiivisen kasvun politiikka on aiheuttanut talouden ylikuumentumista paikallistasolla (esimerkiksi Shanghain kiinteistömarkkinat) ja sen pelätään myös aiheuttavan pahenevia tulppia maan talouskasvulle kasvavan alueellisen epätasapainon lisäksi.

Kiinaa hallitseva kommunistinen puolue on jo pitkään pyrkinyt levittämään kasvua sisämaahan ja Kiinan hallitukset ovat jo yli kymmenen vuotta pitäneet tätä periaatetta yhtenä maan viisivuotissuunnitelmien prioriteettina. Tosin aivan viime vuosina tämän prioriteetin käytännön tavoitteita ei ole asetettu yhtä selkeästi kuin aiemmin, koska Koillis-Kiinan (Dongbei eli Mantsuria) teollisuusalueiden uudistamisohjelma on onnistunut vain osittain ja Kiinan länsiosien kehittämiseen tähtäävä Go West -ohjelma on jäänyt pääosin toteutumatta: Ainoastaan ”Keskilännessä” sijaitsevat Chongqingin ja Chengdun kaupungit (joissa oli jo aikaisemminkin merkittävä teollisuuskeskittymä) ovat merkittävällä tavalla päässeet osallisiksi (myös ulkomaisista) investoinneista ja nopeasta talouskasvusta.

Merkittävimmät investoinnit sisämaassa energian tai mineraalien tuotantoon

Merkittävimmät investoinnit Kiinan sisäosissa ovat pääasiassa liittyneet energian tai mineraalien tuotantoon tai ovat olleet keskushallituksen pääosin rahoittamia infrastruktuurihankkeita. Joitakin poikkeuksia löytyy kotimarkkinateollisuuden keskittymistä: Sellaiset vanhat sisämaan teollisuusalueet (yllämainittujen lisäksi), joilla on ollut tarjota jotakin muutakin halvan työvoiman lisäksi, ovat myös saaneet tuulta purjeisiinsa: Hiilikenttien ympäröimä Shaanxin provinssin pääkaupunki Xi’an ja rautateiden solmukohdassa Jangtsejoen rannalla sijaitseva Hubein pääkaupunki Wuhan ovat tästä hyviä esimerkkejä. Autoteollisuuden keskittymä Chang-chunissa, Jilinin provinssissa on myös pitkälti seurausta keskushallinnon toimista tämän niin kutsutun ”strategisen teollisuussektorin” kehittämiseksi. Kauppa rajanaapureiden kanssa voi myös kiihdyttää kasvua, kuten on käynyt Kunmingissa, eteläisen Yunnanin provinssin pääkaupungissa.

Kaikkiin Kiinan sisämaassakin sijaitseviin provinssien pääkaupunkien kehittämiseen on virrannut julkista rahaa, mikä on selkeästi nostanut elintasoa niissä. Julkinen raha on enimmäkseen kuitenkin keskittynyt paikallisille kiinteistösektoreille sekä eräisiin palveluihin. Tämä myönteinen kehitys on vain harvoissa tapauksissa kehittänyt myös paikallista teollisuutta (rakennusyrityksiä lukuun ottamatta).

Oli ehkä epärealistista odottaa, että maan länsiosat, joissa ei ainakaan sitten Silkkitien kukoistuskauden (joka päättyi jo Ming-dynastian aikana) ole ollut merkittävämpiä talouskeskittymiä, pystyisivät sellaisiin talouskasvun harppauksiin, joita hallitus niiltä talousohjelmissaan odotti. Erityisesti vientiteollisuus ja siihen liittyvät ulkomaiset investoinnit sekä myös kiinalaisten yritysten kotimarkkinoille tarkoitettuun valmistukseen liittyvät investoinnit ovat pääosin jääneet hyvin lähelle edellä mainittuja nopean kehityksen alueita. Yksi keskeinen selitys tälle on se, että kiinalainen logistiikkasektori on kehittyneitä alueita lukuun ottamatta edelleen lapsenkengissään. Moottoriteitä on tosin rakennettu kymmeniä tuhansia kilometrejä, mutta silti tavaroiden kuljetusajat ja -kustannukset Kiinan sisällä ovat edelleen pitkät ja korkeat. Myös esimerkiksi öljyn ja maakaasun siirtoverkot puuttuvat suurelta osin.

Kustannussäästöt vieneet joitakin uusia investointeja sisämaahan

Kotimarkkinateollisuudessa pyrkimys kustannussäästöihin tuonee vähitellen mukanaan siirtymistä halvempien kustannusten perässä myös kauemmaksi rannikolta, mutta toistaiseksi tästä on vain vähän esimerkkejä. Eräät paikalliset yritykset sisämaassa ovat voineet hyvän johdon ja hyvien viranomaissuhteiden vetäminä kasvaa nopeasti, mutta nämä yritykset eivät yleensä ole tuoneet merkittäviä lisäinvestointeja alueen ulkopuolelta, mikä on rajoittanut ko. alueen kasvua.

Ulkomaalaisetkin yritykset ovat laajentaneet toimintaansa sisämaahan silloin, kun kyseessä ovat olleet nimenomaan kotimarkkinoille suunnatut tuotteet tai palvelut. Hyvinä esimerkkeinä tästä ovat Fordin kokoonpanotehtaan sijoittuminen Keskilänteen, Chongqingiin (kuulemma melkoisten etuisuuksien myötä), Peugeotin yhteisyritys Wuhanissa ja erilaisten franchising-palvelutoimintojen, kuten KFC:n (Kentucky Fried Chicken) leviäminen suurimpaan osaan maata. Tällaisillakin yrityksillä on ollut logistiikkaongelmansa (KFC jopa joutui perustamaan oman logistiikkayrityksensä paikallisten kylmäkuljetuspalvelujen puuttuessa), mutta kasvavat kotimarkkinat ovat vieneet yritykset asiakkaitten luo.

Merkittävä osa ulkomaisista investoinneista lähellä suuria satamia

Paikallisviranomaisten myöntämistä erityisistä kannustimista ja muista investointien kehittämistoimenpiteistä huolimatta maan sisäosien kehittyneilläkään kaupungeilla ei ole ollut edellytyksiä kilpailla rannikon kanssa vientiteollisuudessa, eikä tilanne näytä muuttuvan lähitulevaisuudessa. Varsinkin ulkomaalaiset yritykset laajentavat ulkomaisille markkinoille tähdättyjen tuotteidensa valmistusta pääsääntöisesti vain lyhyen matkan nykyisten kasvukeskusten ulkopuolelle ja/tai siirtyvät korkeintaan muille hitaammin kehittyneille rannikkoalueille.

Merkittävä osa ulkomaisista investoinneista sijaitsee lähellä Kiinan suurimpia satamia. Mainittujen kolmen nopeasti kehittyneen alueen (Jangtse- ja Helmijokien suut sekä Bo Hain pohjukka) lisäksi on selkeästi havaittavissa kolme aluetta, joihin ulkomaalainen vientiteollisuus on keskittynyt: Fujianin rannikko Taiwania vastapäätä sekä Shandongin ja Liaoningin niemimaat Bo Hai -lahden suulla.

Fujianin rannikon ulkomaalaiset yritykset tulevat edelleen pääosin Taiwanilta ja Singaporesta sekä Hongkongista. Merkittävä osa näiden yritysten ”ulkomaalaisesta” pääomasta on ”kierrätettyä”, eli kyseessä on mannerkiinalaista pääomaa, joka verotuksellisista, veronkierrollisista tai muista lainvastaisista syistä kierrätetään ulkomaiden kautta (ml. Taiwan, Hongkong ja Macao ja erinäiset veroparatiisit). Vastaavaa kierrätystä esiintyy suuressa määrin myös Helmijoen suulla.

Shandongin ja Liaoningin niemimailla toimii lyhyen etäisyydenkin takia huomattava määrä japanilaisia ja eteläkorealaisia yrityksiä, mutta niihin on etabloitunut myös merkittävä määrä muita kansainvälisiä yrityksiä muun muassa USA:sta ja Saksasta. Shandongissa ulkomaiset investoinnit ovat keskittyneet erityisesti Qingdaon satamakaupunkiin, mutta myös niemimaan toisella puolella olevaan Yantain satamakaupunkiin. Liaoningin tärkeimmät ulkomaalaisten yritysten etabloitumiskohteet ovat olleet Dalianin satamakaupunki sekä sisämaassa rautateiden tärkeässä solmukohdassa sijaitseva Shenyang, Liaoningin provinssin pääkaupunki.

Näiden lisäksi on selkeästi havaittavissa myös se, että Jangtsejoen suulla sijaitseva vientiteollisuuden keskittymä alkaa laajeta Shanghain ympäristöstä laajemmalle alueelle. Jangtse-joen varrella noin 300 km Shanghaista sisämaahan päin sijaitseva Nanjing sekä parisataa kilometriä Shanghaista kaakkoon sijaitseva Hangzhou (ja koko Hangzhoun lahden ympäristö) ovat jo kehittymässä omiksi keskuksiksi ulkomaalaisille investoijille.

Laajentavatko suomalaiset yritykset toimintaansa nykyisten alueiden ulkopuolelle

Lähes kaikki suomalaisten yritysten toiminta on aivan muutamaa poikkeusta (esim. projektivienti, metsäteollisuuden puunhankinta) lukuun ottamatta keskittynyt edelleen Bo Hai -lahden pohjukkaan sekä Jangtse- ja Helmijoen suille. Suurin osa uusista suomalaisyritysten investointipäätöksistä keskittyy myös näille alueille. Eräitä mahdollisia uusia kasvualueita (joihin eräät suomalaisyrityksetkin ovat jo esittäneet mielenkiintonsa) on kuitenkin havaittavissa: Ensinnäkin Dongbein alueella (jonka kehitystä keskushallitus näyttää jatkossakin tukevan) olevat Liaoningin ja Heilongjiangin provinssit. Alueen kolmas provinssi Jilin keskittyy lähinnä auto- ja elintarviketeollisuuteen. Toiseksi Pekingin ja Shanghain puolessavälissä sijaitseva Qingdaon kaupunki Shandongissa.

Liaoning:

- Ulkomaiset investoinnit erityisesti elektroniikkateollisuuteen ovat avanneet Dalianin ja Shenyangin kaupungeissa uusia mahdollisuuksia myös suomalaisille yrityksille alihankinnoissa, valmistuksessa ja sopimusvalmistuksessa.

- Dalianissa on myös merkittävä meriteollisuuden keskittymä.

Heilongjiang:

- Tämän provinssin kehitys on jäänyt Liaoningin ja Jilinin varjoon, joten keskushallitus on suosinut erityisesti investointeja sinne.

- Muistuttaa olosuhteiltaan jonkin verran Suomea, joten suomalaisyrityksillä on sopivaa tietotaitoa muun muassa kylmän ilmanalan rakentamisessa ja alue on metsävaroineen kiinnostava metsäteollisuudellemme (mukaan luettuna laitevalmistajat).

- Venäjän Kaukoidän kanssa käytävän kolmikantakaupan mahdollisuudet kannattaisi myös tutkia, koska provinssilla on pitkä yhteinen maaraja Venäjän kanssa.

Shandong:

- Ulkomaiset investoinnit erityisesti elektroniikkateollisuuteen ovat avanneet Qingdaon kaupungissa uusia mahdollisuuksia myös suomalaisille yrityksille alihankinnoissa, valmistuksessa ja sopimusvalmistuksessa.

- Qingdaossa on myös meriteollisuuden keskittymä ja siellä on myös maan merkittävin pienveneiden valmistuksen keskus.

Tämä raportti on tehty yhteistyössä Pekingin vientikeskuksen kanssa.