Suurlähetystö kunnioitti alppilentäjien muistoa Sumvitgissä ilmavoimien vainajien muistopäivänä

Syyskuun 7. päivä vuonna 1920 Sveitsissä tapahtui kaksi suomalaista lento-onnettomuutta, minkä johdosta ilmavoimien vainajien muistopäivää vietetään juuri tuona päivänä. Suurlähettiläs Okko-Pekka Salmimies ja edustuston päällikön sijainen Eili Andersson juhlistivat päivää Sumvitgin kunnassa Graubündenin kantonissa sijaitsevalla alppilentäjien muistomerkillä yhdessä hankkeen alullepanijan Pauli Immosen sekä Sumvitgin kunnan johdon kanssa.

Mitä ja miksi tapahtui?

Suomen ilmavoimille hankitut italialaiset Savoia S.9 -lentoveneet olivat siirtolennolla Italiasta Suomeen syyskuussa 1920, kun niiden matka päättyi traagisesti Sveitsin yllä sattuneisiin kahteen erilliseen lento-onnettomuuteen.

Zürich-järveen syöksyneessä koneessa menehtyivät vänrikki Carl-Erik Leijer ja italialainen mekaanikko Carlo Riva. Toinen kone katosi Alpeilla ja löydettiin vasta viikkoja myöhemmin Gliemsin jäätiköltä Graubündenistä, siinä menehtyivät majuri Väinö Mikkola ja luutnantti Äly Durchman.  

Aikanaan on spekuloitu, että lento-onnettomuuksien syy olisi voinut olla italialaisella lentokonetehtaalla työskennelleiden kommunistien sabotaasi, tai potkureiden heikkolaatuinen liimaus.

Koska yli sata vuotta sitten ei ollut nykyisen kaltaista lento-onnettomuuksien tutkintajärjestelmää, tapahtumien syitä voidaan arvioida vain myöhempään asiantuntemukseen nojautuen. Tämän arvion mukaan Sumvitgin onnettomuuden todennäköisimpänä syynä pidetään navigointivirhettä. Alppien ylilentäminen oli tuolloin hyvin harvinaista, eikä lentäjillä välttämättä ollut riittävää kokemusta tai tarkkoja karttoja.

Onnettomuus yhdistää Suomea, Sveitsiä ja Sumvigtiä

Onnettomuus tapahtui Suomen nuoren valtion ilmavoimien ollessa vasta parivuotias ja alppilentäjien kohtalo jäi pysyväksi osaksi Suomen ilmavoimien perinnettä. Juuri näiden vuonna 1920 tapahtuneiden onnettomuuksien vuosipäivästä tuli Suomen ilmavoimien vainajien muistopäivä. Suomi ja Sveitsi solmivat diplomaattisuhteet tasan sata vuotta sitten vuonna 1926, eli kuusi vuotta onnettomuuden jälkeen.

Onnettomuus yhdistää Suomea, Sveitsiä ja Sumvitgiä aivan erityisellä tavalla. Suurlähettiläs Salmimies kiitti muistomerkillä pitämässään puheessa Sumvitgin kuntaa alppilentäjien muistomerkin vaalimisesta ja kunnanjohtaja Patrick Schanielia ja kunnanhallitusta vuosipäiväjuhlallisuuksista. Salmimies totesi maanpuolustuksen ja historian olleen vahvasti esillä kuluvana vuonna juhlittaessa Suomen ja Sveitsin kahdenvälisten diplomaattisuhteiden 100-vuotista taivalta. Kunnanjohtaja Schaniel totesi omassa puheessaan, että maiden välisiä yhteyksiä rakentavat ja ylläpitävät tavalliset ihmiset. Kunta on kiitollinen Suomen ja Sumvitgin välille tämän traagisen onnettomuuden johdosta syntyneestä läheisestä yhteydestä. Vierailun aikana välittyi vahva tunne siitä, että suomalaisten lento-onnettomuuden uhrien muistoa vaalitaan Sumvitgissä edelleen suurella kunnioituksella ja lähistöllä asuva rouva vie muistomerkille usein tuoreita luonnonkukkia. Suurlähettiläs laski sinivalkoisen kukkatervehdyksen.  

Kaksi sukutarinaa

 

Aloite muistomerkin pystyttämiseksi tuli aikoinaan Durchmanin suvun jälkeläisiltä. Heitä edusti sekä muistolaatan paljastuksessa että nyt kuusi vuotta myöhemmin Pauli Immonen. Hän kertoi saaneensa tietää ilmavoimien vainajien muistopäivästä ensimmäisen kerran suorittaessaan varusmiespalvelusta ilmavoimissa 1980-luvun lopussa.

Myöhemmin Immonen kuuli sukututkimusta tehneeltä serkultaan, että onnettomuudessa menehtynyt Äly Durchman oli hänen äitinsä isosetä. Tästä heräsi kiinnostus tutkia asiaa ja vuonna 2018 Immonen, joka on itsekin lentäjä, patikoi niin lähelle erittäin vaikeakulkuista onnettomuuspaikkaa kuin on mahdollista.

Kun hän otti yhteyttä Sumvitgin kuntaan, kunnan edustaja kuuli onnettomuudesta ensimmäistä kertaa. Immonen oli yhteydessä myös ilmavoimien kenttärovasti Kari Mannermaahan sekä suurlähettiläs Timo Rajakankaaseen Bernin suurlähetystössä. Asiat etenivät, ja kun onnettomuudesta oli tasan sata vuotta, koronavuonna 2020 paljastettiin muistolaatta pienimuotoisessa tilaisuudessa

Mikkolan suvun edustaja Leena-Kaisa Mikkola kertoo puolestaan, että isosetänsä Väinön ja alppilentäjien tarina on ollut heille merkittävä sukutarina. Lapsuuden mummulassa oli ollut paljon valokuvia ja muistoesineitä Väinön uralta, jotka ovat nyt ilmeisesti ilmailumuseossa, ja hänestä on tehty myös kirja ”Väinö Mikkola, Alppilentäjän elämä”. 

Mikkola toteaa, että Väinö oli elänyt jännittävää ja uranuurtavaa lentäjän elämää. Kansalaissodan aikaan hän oli jäänyt punaisten vangiksi ja teloitus oli uhannut, mutta venäläiset matruusit, joiden esimies Väinö oli ollut ennen Venäjän vallankumousta, olivat pelastaneet hänet.

Väinö oli ollut myös ilmeisen taiteellinen ja musikaalinen. Hän oli tuntenut Sibeliuksenkin, pyytänyt tätä mukaansa Italiaan hakemaan koneita ja vakuuttanut, ettei vaaraa ollut. - Historia tietää, että Sibelius ei lähtenyt matkaan.

Teksti ja lisätietoja: Eili Andersson, edustuston päällikön sijainen ([email protected]), Suomen suurlähetystö Bern