Jorma Suvanto luotsaa eteläisen Afrikan yksikköä

Eteläisen Afrikan yksikkö sai vastikään uuden päällikön, kun Jorma Suvanto palasi Sambian asiainhoitajan tehtävistä Suomeen. Hän näkee yksityissektorin kehittämisen yhtenä tärkeimmistä pysyvän kehityksen moottoreista. 

Jorma Suvanto. Kuva: Mirva Viitanen

"Meillä on täällä huippuporukka", Jorma Suvanto vinkkaa. Eteläisen Afrikan yksikköön mahtuu 14 kehitysyhteistyön ammattilaista. Jorma Suvanto pitää määrää optimaalisena, vaikka kertookin kaikkien työpanoksen olevan usein äärimmillään.

Suvannolta löytyy pitkä kehitysmaahistoria aina 1980-luvulta lähtien, jolloin hän työskenteli asiantuntijana Tansaniassa. Viimeksi hän toimi asiainhoitajana Sambiassa, eikä hyvistä tuloksista ole pulaa. Sambian saama apu nelinkertaistui neljässä vuodessa ja maa on nyt yksi Suomen pääkumppanimaista.

Vahva yksityissektori pyörittää rahaa

"Sambiassa on savutettu merkittäviä tuloksia yksityissektorin kehittämisessä ", Suvanto voi mielissään todeta. Hän pitää juuri vahvaa yksityissektoria kehityksen kannalta välttämättömänä. "Rahan on pakko pyöriä ja työpaikkoja täytyy luoda." Kaupan ja investointien edistäminen auttaa vähentämään köyhyyttä, tietävät myös sambialaiset.

Suvannon mukaan suomalaisia yrityksiä on vaikea saada investoimaan Afrikkaan, sillä "ennakkoluuloja ja tietämättömyyttä on paljon". Suvanto näkee kuitenkin mahdollisuuden yrityskumppanuuksissa suomalaisten ja afrikkalaisten yritysten välillä.

Suomella on eteläisen Afrikan alueella neljä ohjelmamaata: Etelä-Afrikka, Mosambik, Namibia ja Sambia. Alueen värikäs tilanne kiehtoo Suvantoa. Hyvin menestyneet Etelä-Afrikka ja Namibia porskuttavat edellä ja siirtyvät suorasta lahja-avusta kaupalliseen ja instituutioiden väliseen  yhteistyöhön.

Sambia ja Mosambik ovat vielä kaukana kehitystavoitteista ja niiden lahja-apua jatketaan pitkään. Sambiassa keskitytään ympäristöön ja luonnonvaroihin, Mosambikissa taas painotetaan terveydenhuoltoa ja koulutusta.

Lisänsä eteläisen Afrikan kirjoon tuo epävarma Zimbabwe, jonka tilannetta Suvanto pitää hyvin vaikeana. "Zimbabwe on meillä esillä jatkuvasti ja se tuottaa meille lisätyötä." Siinä missä Etelä-Afrikka voi toimia alueen moottorina, Zimbabwella on vaarana hidastaa naapureidensa kehitystä.

Uusi kehityspoliittinen ohjelma käytäntöön

Vasta hyväksytty kehityspoliittinen ohjelma luo tuoreen ohjenuoran Suvannon yksikön työhön. Uudessa ohjelmassa aluekehitys ja ympäristö korostuvat aiempaa voimakkaammin. ”Meidän täytyy virkamiehinä käyttää kaikki tietämyksemme, jotta kehityspoliittisen ohjelman suunnitelmat saadaan toteutumaan parhaalla tavalla käytännössä.”

Juuri nyt yksikköä työllistää myös Lissabonissa joulukuussa järjestettävä Euroopan unionin ja Afrikan huippukokous. Kokouksessa on tarkoitus lyödä lukkoon EU:n ja Afrikan yhteinen toimintasuunnitelma. "Myös Suomi pyrkii, paitsi seuraamaan, myös vaikuttamaan toimintaohjelmaan."

Kehitysmailla on vahva tahto

Sambialainen voimakas tahto on vielä kirkkaasti Suvannon muistissa. Hän huomauttaakin, että apu on aina suhteutettava yhteistyömaan omiin tavoitteisiin. "Joskus se tuppaa unohtumaan", hän hymähtää. "Meidän täytyy ottaa huomioon, miten ohjelman tavoitteet sijoittuvat alueemme maiden omiin tavoitteisiin."

"Emme voi mennä Euroopasta käsin neuvomaan, vaan afrikkalaiseen ongelmaan on löydyttävä afrikkalainen ratkaisu."

Mirva Viitanen