Italian velkataakka estää mittavat elvytystoimet

Italian hallitus päätti 28. marraskuuta asetuksesta, jolla säädetään kansallisista elvytystoimenpiteistä. Paketin suuruus on noin kuusi miljardia euroa (0,4 prosenttia bkt:sta). Kärki on sosiaaliavustuksissa ja räätälöidyissä verohelpotuksissa. Kriitikoiden mukaan paketti sortuu temppuihin ja osoittaa, miten raha ei riitä todelliseen, elvyttävään talouspolitiikkaan. Julkinen alijäämä ja massiivinen velka kasvavat uhkaavasti.

Silvio Berlusconin IV hallitus päätti perjantaina 28. marraskuuta asetuksesta (decreto legge) numero 185, jolla säädetään elvytystoimenpiteistä kansainvälisen talouskriisin vaikutusten minimoimiseksi. Välittömästi voimaan astuneessa asetuksessa on 36 artiklaa. 

Paketin kokonaisarvo on nimellisesti 80 miljardia euroa, mutta varsinaista uutta rahaa se sisältää vain noin 6,3 miljardia euroa. Loput muodostuvat jo päätetyistä, uudelleenkohdennetuista ja/tai usealle vuodelle jyvitetyistä julkisista investoinneista sekä EU:n koheesio- ja sosiaalirahastojen maksatusten nopeuttamisesta. 

Uusien varojen osuus on vain noin 0,4 prosenttia bkt:sta. Italia ei näin ollen saavuta komission tavoitetta käyttää elvytykseen prosentin verran kansantuotteesta. Opposition mukaan toimenpiteiden elvyttävä vaikutus jää olemattomaksi. 

Paketista pyritään luonnollisesti ottamaan kaikki poliittinen hyöty irti. Pääministeri Berlusconi ja valtionvarainministeri Giulio Tremonti ovat toistuvasti arvioineet, että Italia on kriisitoimissaan EU:n kärjessä ja että maa kestää talouskriisin vertaismaita paremmin. Arvio on optimistinen. Italian kasvava valtion velka on jo 105 prosenttia bkt:sta, julkisen talouden vaje palannut 3 prosentin  tuntumaan ja velanhoitokustannukset kasvaneet kohonneiden riskilisien vuoksi. 

Paketin talouspoliittinen kärki on yhtäältä pienituloisille jaettavissa sosiaaliavustuksissa, toisaalta räätälöidyissä, osin tilapäisissä verohelpotuksissa. Tuloveronalennuksia tai suuren luokan elvyttäviä investointeja ei olla tekemässä. Sen sijaan paketissa näkyy globalisaatioskeptikko Tremontin protektionistinen kädenjälki. Kriitikoiden mukaan paketti on lähempänä populistista temppua kuin todellista reaalitalouden elvyttämistä. 

Elvytyspaketissa on kaksi piirrettä, jotka ovat olleet tyypillisiä Berlusconin IV hallitukselle. Toinen on taipumus ajaa keskeisiä poliittisia uudistuksia läpi väliaikaisilla asetuksilla, mistä Italiassa käydään parhaillaan perustuslaillista keskustelua. Toinen on tapa sisällyttää keskeisiin säädöspaketteihin myös niihin löyhästi liittyviä osia. Joitakin lisäyksiä oppositio on syyttänyt pääministerin henkilökohtaisten intressien puolustamiseksi.

Elvytyspaketin keskeisimmät toimenpiteet

Sosiaaliavustuksia pienituloisille 

  • Pienituloisille perheille ja eläkeläisille maksetaan ylimääräinen, kertaluonteinen bonusraha. Bonuksen suuruus vaihtelee 200 ja 1 000 euron välillä ja se maksetaan helmikuussa 2009 yhteensä 8 miljoonalle ruokakunnalle. Tulorajat vaihtelevat perhekoon perusteella siten, että nelihenkisen perheen tuloraja on 20 000 euroa. Toimenpiteen yhteenlasketut kustannukset ovat 2,4 miljardia euroa.
  • Vuodesta 2009 alkaen vastasyntyneiden lasten vanhemmille tarjotaan korkotuettua lainaa kiinteällä 4 prosentin korolla viideksi vuodeksi.
  • Ne kotitaloudet, jotka ovat saaneet kotitaloussähkönsä subventoituun hintaan, saavat vuoden 2009 ajan vastaavan, enintään 15 prosentin alennuksen myös kaasusopimukseensa. 

Tässä yhteydessä on syytä mainita myös hallituksen tuore hanke, joka ei sisälly 28. marraskuuta hyväksyttyyn asetukseen, mutta jolla pyritään vauhdittamaan kotimaista kulutusta. Hallitus on marraskuussa lanseerannut pienituloisille myönnettävän maksukortin (social card). Kyseessä on 1,3 miljoonalle italialaiselle annettava kortti, johon ladataan 40 euroa kuukaudessa päivittäisostoksia varten. Social cardin kokonaiskustannuksiin on varattu 450 miljoonaa euroa.

Nimellisiä muutoksia työttömyysturvaan  

  • Työntekijöiden muutosturvaa laajennetaan kokonaan uudella rahastolla, jonka tehtävä on tukea työttömäksi jääneiden kouluttautumista ja työllistymistä uudelleen. Rahaston pääomaksi siirretään 1,26 miljardia euroa. 
  • Epätyypillisissä työsuhteissa olevia varten perustetaan myös kokonaan uusi, kokeiluluonteinen työttömyysrahasto. 

Räätälöityjä subventioita työssäkäyville  

  • Palkan lisäksi maksettavien tulospalkkioiden verovapautta kasvatetaan. Jatkossa korkeintaan 6 000 euron tulospalkkiosta tai vastaavasta ei makseta veroa, jos vuosipalkka ei ylitä 35 000 euroa. Aiemmin vastaavat rajat olivat 3 000 ja 30 000 euroa. Tulospalkkioita ei pääsääntöisesti sovelleta julkisella sektorilla, mutta puolustusministeri Ignazio La Russan vaatimuksesta verovapaus ulotetaan erikseen sotilas- ja pelastushenkilöstön palkkioihin. Samalla ylityöpalkkioiden verovapaus, jonka hallitus sääti aiemmin tänä vuonna, poistetaan. Berlusconin vaalilupausta 13. kuukauden palkan verovapaudesta ei ainakaan vielä olla toteuttamassa.
  • Ensiasunnon ostoon tarkoitetuille, vanhoille asuntolainoille asetetaan 4 prosentin korkokatto vuoden 2009 ajaksi. Valtio vastaa mahdollisesta ylimenevästä osuudesta. Uusia asuntolainoja myöntäessään pankkien on tarjottava mahdollisuutta sitoa lainan korko EKP:n ohjauskorkoon. 
  • Valmisteilla olevat tietullien ja junalippujen korotukset perutaan 30. huhtikuuta 2009 asti. 

Uudelleen kohdennettuja julkisia investointeja

  • Julkisiin infrastruktuuri-investointeihin varataan 120 miljoonaa euroa vuodessa 2010–2025. Lisäksi valtion rautatieyhtiön investoinneille ohjataan 960 miljoonaa euroa jo 2009. Julkiselle liikenteelle ohjataan 460 miljoonaa euroa kansallisesta vähän kehittyneiden alueiden rahastosta. Myös muita, aiemmin päätettyjä investointeja pyritään nopeuttamaan, mukaanlukien EU:n koheesio- ja sosiaalirahastojen maksatuksia. Investoinnit näyttävät olevan valtiontaloudelle lähes kustannusneutraaleja. 

Toteutettavien hankkeiden joukossa on nostettu esiin muun muassa ikuisuusprojektit Messinan salmen silta sekä Salernon ja Reggio Calabrian välinen moottoritie. Suuriin infrastruktuuri-investointeihin liittyy Italiassa merkittävä  - ja joidenkin arvioiden mukaan kasvanut - riski järjestäytyneen rikollisuuden mukaantulosta.

Ohjelma pankkien pääomittamiseksi

  • Pankkien rahoitusasemaa varmistellaan asetuksen artiklalla, jonka nojalla valtio valtuutetaan jatkossa nostamaan vaihtovelkakirjalainoja, joita pankit laskevat liikkeelle parantaakseen tasettaan. Velkakirjaohjelmaan liitetään pankeille tiukat ehdot, kuten "eettisen ohjeen" noudattaminen, joka merkitsee muun muassa johtohenkilöstön palkkakattoa. Vastoin odotuksia asetus ei sisällä pankkien mahdollisille pelastustoimenpiteille varattavaa summaa, mutta valtionvarainministeriö arvioi epävirallisesti mahdollisten kustannusten suuruudeksi 10-12 miljardia euroa. 
  • Yritysten omistusosuuden rajoitus pankeissa poistetaan. Italiassa on aiemmin lainsäädännöllä kielletty teollisuusyrityksiä omistamasta suoraan yli 15 prosentin osuutta yksittäisestä pankista. Nyt tämä rajoitus kumotaan yhteisösäädösten mukaisesti. Valtuutus omistuksen kasvattamiseen on kuitenkin haettava keskuspankki Banca d'Italialta. 
  • Asetuksella säädetään myös uuden taloudellisen valvontaelimen perustamisesta, jonka tehtävänä on valvoa pankkien yrityslainoitusta. Yksityiskohdat eivät ole vielä selvillä. 

Pieniä askeleita protektionismin liepeillä 

  • Yritysten puolustautumista vihamielisiä ostotarjouksia vastaan helpotetaan. Nyt hyväksytyn asetuksen nojalla yritys voi käynnistää puolustustoimet, vaikka niiden takana ei olisikaan yli 30 prosenttia äänivaltaisista osakkeista. Myöskään ylimääräistä yhtiökokousta ei enää vaadita. äänivallan rajoittamista esimerkiksi osakassopimuksella helpotetaan. Toimenpiteen tarkoituksena on italialaisen omistuksen vaaliminen talouskriisin aikana. 
  • Italian valtion omistama puolijulkinen sijoitusyhtiö Cassa depositi e prestiti (jonka kautta valtio yllläpitää omistuksiaan strategisilla toimialoilla, kuten energiateollisuudessa) saa huomattavasti vahvemmat toimivaltuudet. Jatkossa yhtiö voi esimerkiksi parantaa likviditeettiään Italian postiin tehdyillä talletuksilla, jotka valtio takaa. Postisäästötileillä on suuria summia. Cassa depositi e prestiti siirretään myös olennaisesti lähemmäs valtionvarainministeriön suoraa valvontaa.

Räätälöityjä verohelpotuksia

  • Kahdesti vuodessa maksettavaa yritysveroa (Ires = liikevaihtovero) alennetaan kolme prosenttiyksikköä 30 prosenttiin. Alennus on kertaluonteinen ja koskee vain marraskuussa 2008 erääntyvää veroa. 
  • Yrityksille annetaan ylimääräinen 10 prosentin vähennysoikeus edellä mainitusta yritysverosta. Vähentää saa paikalliseen liikevoittoveroon (Irap) sisältyvän, työvoimakustannuksia vastaavan summan. 
  • Arvonlisäveron (Iva) maksaminen siirretään laskutuksen yhteydestä tavaran tai palvelun vastaanottoon. Arvonlisävero maksetaan siis vastedes "kassalla". 
  • Taloudellisen tilanteen nojalla tarkistetaan voimassa olevaa menettelyä, jolla pk-yritysten ja riippumattomien työntekijöiden verot määräytyvät. Yksityiskohdat ovat vielä auki. 
  • Italiaan palaavien (italialaisten) tutkijoiden verohelpotuksia laajennetaan opettajiin. Palaavat huippuosaajat maksavat jatkossa 10 prosentin kiinteätä tuloveroa. Verohelpotuksilla ei kuitenkaan houkutella ulkomaisia osaajia. 
  • Veronkierrosta kiinni jääneiden sakkomaksua alennetaan siinä tapauksessa, että he suostuvat maksamaan rästinsä heti. 

"Elvytyspaketti"? 

Mainittujen toimenpiteiden lisäksi asetukseen on lisätty joukko uudistuksia, joilla on ilmeisen vähän tekemistä varsinaisen elvytyksen kanssa. Mukana on muun muassa 25 prosentin erillisvero pornografialle sekä ohjelma kouluturvallisuuden parantamiseksi. Ehkä eniten keskustelua viime päivinä on kuitenkin herättänyt asetukseen ujutettu kaapeli- ja internet-television arvonlisäveron korotus, joka käytännössä kaksinkertaistaa suositun SKY-kaapelitelevision alv:n 20 prosenttiin. Toimenpiteestä hyötynee pääministerin omistama Mediaset-konserni, mitä oppositio on arvostellut voimakkaasti. 

Asetuksella myös vaikeutetaan rakennusten energiatehokkuutta parantavan korjausrakentamisen verovähennyksiä (55 prosenttia), joista edellinen Romano Prodin hallitus päätti vuonna 2006. Uudistuksella verovähennyksen hakeminen tehdään nykyistä monimutkaisemmaksi, ja jos viranomainen ei myönnä vähennystä määräajan kuluessa, oikeus siihen evätään automaattisesti. 

Muutos tarkoittaa käytännössä sitä, että esimerkiksi aurinkopaneelien asentamista tai ikkunoiden tiivistämistä on jatkossa lähes mahdotonta vähentää verotuksessa. Energiapoliittisesti outo muutos saattaa viestiä siitä, miten pieni hallituksen liikkumavara on sen yrittäessä haalia rahaa elvytystoimenpiteisiin.