Pääministeri Matti Vanhasen ilmoitus eduskunnalle 21.6.2006 Suomen EU-puheenjohtajakaudesta

Arvoisa puhemies, hyvät kansanedustajat, Suomen EU-puheenjohtajakausi alkaa puolentoista viikon kuluttua. Olemme pohjustaneet sitä huolellisesti ja olemme valmiina tulevaan haasteeseen.

Puheenjohtajuuden hoitaminen Euroopan unionissa on vaativa urakka, mutta samalla se on suuri kunnia ja etuoikeus, jonka Suomi vastaanottaa mielellään.

Euroopan unioni on tänään aivan erilainen kuin se unioni, johon liityimme yli kymmenen vuotta sitten ja jota johdimme puheenjohtajamaana seitsemän vuotta sitten. Unionin laajentuminen 15-jäsenisestä 25-jäsenen yhteisöksi on luonnollisesti muuttanut sen dynamiikkaa. Olennaisempaa on kuitenkin unionin ilmapiirin muuttuminen yhteistyötä ja solidaarisuutta korostavasta yhteisöllisyydestä hallitusten välisyyden suuntaan. Unionilla ei enää ole yhtä yhtenäistä ydintä vaan koalitiot vaihtelevat tapauskohtaisesti. Unionin päätöksentekokyvyssä on ollut parantamisen varaa ja kansalaiset ovat aiempaa kriittisempiä sitä kohtaan. Puhutaan unionin kriisistä, jotkut jopa sen historian pahimmasta kriisistä.

Oma näkemykseni on huomattavasti positiivisempi – uskon, että unionin tämänhetkiset ongelmat ovat voitettavissa. Siitä on osoituksena esimerkiksi rahoituskehyksistä joulukuussa aikaansaatu kompromissi. Samoin palveludirektiivistä ollaan lähellä ratkaisua, vaikka moni oli senkin suhteen pessimistinen. Unioni pystyy tärkeisiin päätöksiin, mutta niitä tulisi saada aikaan nykyistä nopeammin ja päättäväisemmin – poliittista tahtoa tulisi olla enemmän. Lupaan, että Suomi paneutuu näihin kysymyksiin tosissaan puheenjohtajakaudellaan.

Suomella on puheenjohtajakaudellaan todellinen mahdollisuus keskittyä unionin toiminnan parantamiseen, koska emme ole ajolähtötilanteessa runnomassa läpi viivästyneitä ratkaisuja vaan voimme keskittyä unionin tulevaisuuden kannalta elintärkeisiin kysymyksiin pitkällä tähtäimellä. Nyt on myös korkea aika miettiä, millaisen unionin haluamme kymmenen tai 20 vuoden päästä – sekä miten siihen päästään.

Maailma EU:n ympärillä menee kovaa vauhtia eteenpäin, se ei odota eikä anna meille tasoitusta sen vuoksi, että me unionissa pelkäämme muutosta. Maailma ei odota meitä eurooppalaisia myöskään sitä aikaa, että saisimme sisäiset päätöksentekosääntömme kuntoon. Päinvastoin, maailman muutoksen tahti kiihtyy koko ajan ja jollemme pidä varaamme, jäämme siitä jälkeen yhä enemmän. Se olisi tuhoisaa ennen kaikkea lastemme, tulevien sukupolvien tulevaisuuden kannalta. Heidän vuokseen Euroopan on nyt aivan välttämätöntä lopettaa sisäänpäin katsominen ja mennä mukaan maailmaan, myös sen muutoksiin.
Suomen tavoitteena on saada unioni katsomaan tulevaisuuteen ja menemään mukaan maailman muutokseen – mieluiten sen johtoon, kehityksen kärkeen. Itseensä uskova ja päättäväinen unioni voi sen johtopaikan tulevaisuudessa ottaa. Suomen tavoitteena on Uusi Eurooppa, joka ei jakautuisi uusiin eikä vanhoihin jäsenvaltioihin vaan joka olisi uudella tavalla vahva – niin talouden, ulkosuhteiden kuin turvallisuudenkin osalta.

Arvoisa puhemies,

Euroopan unioni on arvoyhteisö, joka on olemassa ihmisiä varten. Sen vuoksi unionin toiminnan täytyy perustua ihmisiltä saatuun oikeutukseen, sillä on oltava legitimiteettiä. Unionin ydinongelma on tällä hetkellä, että sen legitimiteetti on kansalaisten silmissä heikentynyt huolestuttavasti. Ihmiset eivät näe, minkä vuoksi unioni on tarpeellinen heidän kannaltaan.

Toinen unionin ongelma on sen paikoin heikko tehokkuus, erityisesti päätöksenteon vaikeus. Tiivistettynä voi sanoa, että unionin keskeiset ongelmat ovat juuri sen legitimiteetin heikkous ja päätöksenteon tehottomuus, joka johtaa näkyvien ja tuntuvien tulosten puutteeseen. Suomi pyrkii puheenjohtajakaudellaan vaikuttamaan kumpaankin ongelmakohtaan.

Näihin ongelmiin puuttuminen on näkemykseni mukaan pakkokin tehdä rinnakkain, sillä ne ovat vähitellen muodostaneet jonkinlaisen noidankehän, joka meidän täytyy purkaa.

Yksinkertaistettuna tuo noidankehä voidaan kuvata seuraavasti: Kansalaiset eivät pidä unionia tarpeellisena, koska eivät näe sen tuottavan tuloksia omassa elämässään. Tämä johtaa unionin heikkoon suosioon, sen legitimiteetin laskuun ja siihen, että kansallisia hallituksia vaaditaan pitämään Brysselissä kovemmin oman maan puolta.
Tässä tilanteessa jäsenvaltioiden johtajat eivät ole olleet halukkaita tekemään unionissa tarpeeksi rohkeita ratkaisuja tulevaisuuden kannalta, koska sellaiset tarkoittaisivat kompromisseja kansallisiin kantoihin nähden. Rohkeiden ratkaisujen puute johtaa siihen, ettei unioni pysty olemaan tuloksekas ja etteivät kansalaiset siis näe sen tuottavan tuloksia omassa elämässään.

Edellä kuvaamani noidankehä ei ole täydellinen kuva vaan karkea yksinkertaistus todellisuudesta. Olen hyvin selvillä siitä, että kansalaiset ovat peloissaan ennen kaikkea globaalin kilpailun vuoksi ja että monet unionin tämänhetkiset ongelmat johtuvat siitä. Mutta pyrin kuvauksellani havainnollistamaan sitä, että meidän on ratkaistava samanaikaisesti monia eri ongelmia, jotka osittain kietoutuvat toisiinsa. Näkemykseni mukaan noidankehän purkaminen onnistuu parhaiten siten, että unioni saadaan toimimaan tehokkaammin. Se onnistuu hyvin nykysopimustenkin pohjalta, jos vain poliittista tahtoa riittää, meidän ei tarvitse odotella uutta perussopimusta. Kun tehostunut unioni saa tuloksia aikaan, myös sen legitimiteetti paranee ja samalla edellytykset palata pysähdyksessä olleeseen sääntöuudistukseen paranevat.

Unionin perustavaa laatua oleva olemassaolon oikeutus on rauhan, vakauden ja hyvinvoinnin turvaaminen Euroopassa. Se kuulostaa kliseeltä, mutta sanon sen tässä taas kerran silti, koska se on niin olennaista ja ajankohtaista edelleenkin. Sain siitä muistutuksen muutaman viikon takaisella Kroatian-vierailullani. Siellä sota on ihmisten muistissa liiankin hyvin ja he sanoivat suoraan haluavansa unionin jäseniksi taatakseen sen, ettei heidän tai heidän lastensa tarvitse enää koskaan kokea sotaa. Länsi-Balkanilla rauhan ja vakauden kaipuuseen ei sisälly mitään kliseistä tai hävettävää. Länsi-Balkanin vakaus edellyttää eurooppalaista yhteyttä.
Oma paradoksinsa liittyy siihen, että kun rauhaa ja vakautta pidetään itsestäänselvyyksinä, ei niiden takaajan tehtävääkään pidetä tärkeänä. Sen vuoksi unionin tulee pystyä näyttämään tarpeellisuutensa ihmisten kannalta myös muulla tavoin.

Unionin tarpeellisuuden osoittaminen onnistuu parhaiten tekemällä tehokasta lainsäädäntötyötä ja hoitamalla tehokkaasti unionin muita normaaleja tehtäviä. Sen me voimme ja meidän pitääkin tehdä nyt heti, voimassaolevien perussopimusten pohjalta. Eurooppa ei voi vain odottaa, mitä perustuslakisopimukselle tapahtuu vaan sen tulee aloittaa toimintansa tehostaminen heti. Unionin on näytettävä, että se pystyy tekemään työtä ihmisten tulevaisuuden hyväksi eikä pelkästään kiistelemään institutionaalisista kysymyksistä.
EU:n tulee keskittyä olennaiseen ja olla siinä olennaisessa tehokas. Se tarkoittaa toimintaa, josta saadaan lisäarvoa verrattuna jäsenvaltioiden toimintaan yksinään.

Unionin ei pidä puuttua asioihin, joista päättäminen kuuluu läheisyysperiaatteen nojalla jäsenvaltioiden tai alueiden päätösvaltaan. Toisaalta jäsenmaiden tulee solidaarisesti puolustaa yhdessä tehtyjä ratkaisuja kotimaissaan eikä käyttää unionia syntipukkina.

Arvoisa puhemies,

Hallitus on kertonut eduskunnalle suunnitelmistaan ja linjauksistaan puheenjohtajakauden suhteen useaan otteeseen valmistelujen kuluessa. Puheenjohtajakauden työlle luo puitteet yhdessä Itävallan kanssa laadittu vuosiohjelma, joka julkaistiin joulukuussa. Suomen hallituksen omat yleiset poliittiset painopisteet sisältyivät viime vuoden syyskuussa (2.9.2005) eduskunnalle annettuun asiakirjaan puheenjohtajuuskauden lähtökohdista. Yksityiskohtaiset eri sektoreja koskevat suunnitelmat ilmenevät asialista-arviosta, jota on päivitetty usean otteeseen. Viimeisin asialista-arvio lähetettiin eduskunnalle kuluvan vuoden toukokuussa (24.5.2006).

Tuo viimeisin eli toukokuun lopun yksityiskohtainen ja kaikki sektorit kattava asialista-arvio on edelleen voimassa. Tässä pääministerin ilmoituksessa en edes yritä kattaa kaikkea mahdollista kaikilta unionin osa-alueilta vaan keskityn muutamaan tärkeimpään painopisteeseen. Jonkin osa-alueen tai asian puuttuminen nyt ei siis tarkoita, ettei se olisi edelleen tärkeä tai ettei sitä hoidettaisi täysin voimin. Päinvastoin, hallituksen lähtökohta on, että kaikkia unionin asialistalla olevia asioita hoidetaan hyvin, tarmokkaasti ja tehokkaasti.

Olemme valmistautuneet niiden hoitamiseen tiiviissä yhteistyössä Itävallan kanssa ja jatkamme työtä puheenjohtajakaudella yhtä tiiviisti Saksan kanssa. Tällainen yhteistyö on välttämätöntä asioiden kunnollisen eteenpäin viemisen takaamiseksi – olennaista on asioiden hyvä hoito, ei irtopisteiden keruu yrittämällä väkisin saada jokin asia päätökseen nimenomaan Suomen puheenjohtajakaudella. Itävalta valmisteli asioita jotka valmistuvat meidän kaudellamme ja me teemme pohjatyötä tulevia puheenjohtajia varten.

Edellä sanomani tiivis yhteistyö edeltävän ja seuraavan puheenjohtajamaan kanssa jatkuvuuden takaamiseksi ei ole ristiriidassa sen kanssa, että meillä on puheenjohtajana myös omia painopisteitä, joihin panostamme aivan erityisesti. Kerromme prioriteeteistamme avoimesti ja nämä kaksi näkökulmaa täydentävät toisiaan.

Arvoisa puhemies,

En laita tässä puheessani Suomen prioriteetteja tärkeysjärjestykseen vaan luettelen ne muutoin mielestäni loogisessa järjestyksessä.
Ensimmäinen painopisteemme on yleinen eli unionin tulevaisuus, johon sisältyvät sekä perustuslakisopimuksen kohtalo että laajentumiskeskustelu yleisellä tasolla. Eurooppa-neuvosto päätti viime viikon perjantaina Suomen tavoitteiden mukaisesti, että perustuslakisopimuksen suhteen siirrytään pelkästä tuumaamisesta konkreettisten tulosten aikaansaamiseen ja hankkeiden täytäntöönpanoon. Tämä kaksiraiteinen lähestymistapa on oikea: tehostamme toimintaa nykysopimusten puitteissa samalla kun lopetamme passiivisen tuumaustauon perustuslakisopimuksen suhteen ja alamme pohtia sen jatkotyöstämistä. Suomi alkaa toteuttaa näitä tehtäviä puheenjohtajakaudellaan.

Unioni tarvitsee ennen pitkää uudet säännöt toimiakseen tulevaisuudessa tehokkaasti ja legitiimisti. Toivon, että eduskunta päättää perustuslakisopimuksen ratifioinnista puheenjohtajakautemme aikana.

Laajentuminen tulee selkeästi olemaan yksi Suomen puheenjohtajakauden keskeisistä kysymyksistä. Suomen lähtökohta on, että Euroopan unionin laajentuminen on ollut menestystarina. Poliittisesti ja moraalisesti oli koko ajan selvää, että vappuna 2004 liittyneet uudet jäsenvaltiot ovat kaikki eurooppalaisia maita, joiden jäseneksi ottaminen oli luonnollista. Sen lisäksi on mm. komission kuluvan vuoden keväänä julkaisemassa selvityksessä osoitettu, että unionin historiallisen suuri laajentuminen oli myös taloudellisesti onnistunut päätös. Kaikki, sekä vanhat että uudet jäsenvaltiot ovat hyötyneet laajentumisesta.

Olen tyytyväinen siitä, ettei Eurooppa-neuvosto viime viikolla muuttanut Kööpenhaminassa 1993 sovittuja jäsenyyskriteerejä. Olen voimakkaasti sitä mieltä, että sitoumuksista on pidettävä kiinni. Nykyisille tai tuleville hakijavaltioille ei tule asettaa uusia jäsenyyskriteerejä mutta toisaalta olemassa olevista kriteereistä tulee pitää kiinni. Sääntöjen pitää olla kaikille samat ja kutakin hakijamaata tulee kohdella omien ansioidensa pohjalta.

Turkin ja Kroatian jäsenyysneuvottelut sekä Länsi-Balkanin tilanne työllistävät meitä paljon puheenjohtajakaudellamme. Myös Romanian ja Bulgarian liittymisaikataulut tulevat päätettäväksi syksyn kuluessa.
Eurooppa-neuvosto päätti keskustella kaikista tuleviin laajentumisiin liittyvistä näkökohdista Suomen puheenjohtajakauden päätteeksi joulukuussa 2006. Suomen tavoitteena on tuolloin päästä uuteen konsensukseen laajentumisesta. Lähdemme siitä, että unionia on tulevaisuudessakin kehitettävä mahdollisimman yhtenäisenä. Joidenkin maaryhmien tiiviimpi yhteistyö on toki mahdollista ja se saattaa toisinaan olla jopa välttämätöntäkin. On kuitenkin aivan olennaista, ettei unioniin tahallaan synnytetä kahden tai useamman kerroksen jäseniä. Kaikkien unionin jäsenvaltioiden on tulevaisuudessakin oltava tasavertaisia.

Toinen erittäin tärkeä alue Suomen puheenjohtajakaudella on unionin ja sen jäsenvaltioiden kilpailukyky, niiden menestyminen globaalissa kilpailussa. Se on Suomelle sekä kansallinen että EU-puheenjohtajuuteen liittyvä tehtävä – ja näissä kummassakin suhteessa aivan tehtävälistan kärjessä. Vaikka kaikkien maiden tilanne on aivan omanlaisensa, katson, että Suomella on omien kokemustensa pohjalta annettavaa unionille näissä kysymyksissä.

Suomi panostaa EU-puheenjohtajakaudellaan kilpailukyyn liittyviin kysymyksiin laaja-alaisesti eri neuvostokokoonpanoissa. Olennainen kysymys on, mistä Eurooppa löytää taloudellisen kasvun perustan. Suomen vastaus on, että se löytyy mm. innovaatioista, energiaratkaisuista, työn laadusta ja tuottavuudesta, maailmankaupan avoimuudesta, maahanmuutosta ja hyvin toimivasta sosiaaliturvasta.
Unioni voi kuitenkin hoitaa vain osan ongelmista. Yksittäisistä hankkeista voin mainita esimerkeiksi tutkimuksen seitsemännen puiteohjelman sekä kemikaaliasetuksen. Päävastuu on jäsenvaltioilla, joiden tulisi ottaa siinä omistajuus. Niiden pitää kantaa vastuuta myös yhteisen kilpailukyvyn parantamisesta.

Euroopan kilpailukyky ja siihen liittyen erityisesti innovaatiopolitiikka on pääaihe myös Lahden epävirallisessa päämiestapaamisessa lokakuussa. Myös energian ulkosuhteet ovat asialistalla Lahdessa. Venäjän presidentti Vladimir Putin on kutsuttu päämiestapaamisen jälkeiselle illalliselle, jolloin hänellä ja EU-maiden johtajilla on mahdollisuus vapaaseen keskusteluun.
Olen jo useasti aiemminkin korostanut, ettei hallitus halua tavoitella kilpailukykyä hinnalla millä hyvänsä, seurauksista välittämättä. Meidän on koko ajan pidettävä mielessä myös yhteiskunnan heikoimpien jäsenten oikeudet sekä yhteinen ympäristömme. Euroopassa ei ole olemassa yhtä sosiaalista mallia eikä sellaista ole syytä pyrkiä luomaankaan. Siitä huolimatta EU-mailla on koko maailman laajuudessa tarkasteltuna samantapainen asenne edellä mainittuihin pehmeisiin sektoreihin, sosiaaliturvaan ja kestävään kehitykseen. Ihminen ei ole täysin oman onnensa seppä vaan tarvitsee myös tukea eri vaiheissa elämää. Tämä eurooppalainen hyvinvointivaltioon tähtäävä ajattelutapa kiinnostaa selvästi myös Euroopan ulkopuolella – erotuksena esimerkiksi amerikkalaisesta tai aasialaisesta lähestymistavasta. Tämä kombinaatio – taloudellisesti kilpailukykyinen ja sosiaalisesti vahva Eurooppa - on tulevaisuudenkin vahvuus, josta pidämme kiinni. Se on eurooppalainen malli.

Jotta kilpailukyvystä huolehtiminen ja yhteiskunnan muutokset voidaan saada kohtuullisiksi ihmisten kannalta, tulee kantaa huolta ihmisten turvallisuudesta. Siksi työmarkkinoilla tulee etsiä toiminnallisia malleja joustavuuden ja kilpailukyvyn yhdistämiseksi turvallisuuteen ihmisten kannalta kohtuullisella tavalla. Jollei siinä onnistuta, on olemassa riski, että ihmiset kääntyvät unionia vastaan. Meillä pohjoismailla on annettavaa tässä suhteessa unionille.
Lahden päämieskokouksen alla järjestämme ylimääräisen kolmikantaisen sosiaalihuippukokouksen, jossa meillä on mahdollisuus esitellä omaa suomalaista järjestelmäämme. Ympäristöpolitiikassa painopisteitämme ovat ilmastonmuutos ja Itämeren suojelu.

Kolmas Suomen puheenjohtajakauden prioriteettialue on unionin ulkosuhteet. Niillä on yhteys talouteen, sillä unionin ulkopoliittisen toiminnan perusta on sen taloudellinen vahvuus. Kiinnostavuus ja houkuttelevuus kauppakumppanina antaa vaikutusvaltaa.

EU:sta on tullut maailmanlaajuinen toimija, jolla ei ulkoisessa toiminnassaan ole varaa tuumaustaukoon. EU osallistuu poliittisesti ja taloudellisesti rauhan ja vakauden lujittamiseen niin omalla mantereella kuin sen ulkopuolellakin. Unioni on mukana kriisien ja konfliktien hallinnassa sotilaallisesti ja siviilivoimin. Kansalaiset odottavat unionilta aktiivisuutta ja myös EU:n ulkopuolella toivotaan unionilta vahvaa otetta ja johtajuutta kansainvälisten kysymysten ratkomisessa.

Suomen puheenjohtajakaudella lujitetaan EU:n kansainvälistä roolia ja vahvistetaan toiminnan johdonmukaisuutta. Unionilla on moniin muihin kansainvälisiin toimijoihin verrattuna kattava valikoima välineitä käytössään. Niitä tulee käyttää yhdenmukaisesti. Unionin ääni kuuluu maailmalla, jos se on yhtenäinen.
Kehitämme edelleen unionin kriisinhallintaa. Nopean toiminnan joukkojen täysi toimintavalmius vuoden 2007 alusta on kyettävä toteamaan puheenjohtajakaudellamme. Siviili- ja sotilaallisen kriisinhallinnan yhteensovittamista jatketaan. EU on edelläkävijä kokonaisvaltaisen kriisinhallinnan luomisessa, jossa huomioidaan myös inhimillisen turvallisuuden tarpeet. Tässäkin EU kulkee edellä.
EU:n suhteet tärkeimpään naapuriimme Venäjään sekä Pohjoinen ulottuvuus ovat Suomen puheenjohtajakauden painopistealueita. Uskomme, että meillä on annettavaa EU:n ja Venäjän suhteiden parantamisessa. EU:n ja Venäjän suhteet eivät voi rajoittua vain kauppaan ja energiaan vaan tavoitteena on laaja-alainen kumppanuus, jossa meitä yhdistävät eurooppalaiset arvot ja maailmanlaajuiset intressit. Tavoitteena on saada Venäjä sitoutumaan yhä tiiviimmin eurooppalaiseen yhteistyöhön. Siinä tarvitaan lisää vuorovaikutusta EU-maiden ja Venäjän välillä, opiskelijavaihtoa ja kulttuuriyhteistyötä.

EU:n ja Venäjän suhteiden perustaa tulee uudistaa, tarvitaan pidemmän tähtäyksen sopimuskehikko. Tästä keskustellaan Suomen puheenjohtajakaudella. Pyrkimyksenä on saavuttaa yhteisymmärrys neuvottelujen käynnistämisestä kuluvan vuoden loppuun mennessä. Pohjoisen ulottuvuuden osalta olemme päässeet jo pitkälle – uusi poliittinen kehyssopimus allekirjoitetaan syksyn aikana. Sen puitteissa Venäjä ja EU tekevät yhdessä Norjan ja Islannin kanssa yhdenveroisina työtä pohjoisen maailmankolkkamme asioissa.
Ulkosuhteissa kiinnitämme erityishuomiota myös Transatlanttisiin suhteisiin sekä Aasiaan. Syyskuussa järjestettävä EU:n ja Aasian maiden Asem -kokous on suurin Suomessa koskaan järjestetty kansainvälinen kokous.

Neljänneksi mainitsen kansalaisten oikeusaseman edistämisen sekä kansainvälisen oikeusjärjestelmän vahvistamisen. Haagin ohjelman arviointi antaa meille mahdollisuuden oikeus- ja sisäasioiden perusteelliseen poliittiseen analyysiin.

Kansalaiset odottavat Euroopan unionilta tehokkaita toimia kansainvälisen rikollisuuden, ihmiskaupan ja terrorismin torjunnassa. Suomi pyrkii puheenjohtajakaudellaan selvittämään, mitä mahdollisuuksia olisi tehostaa päätöksentekojärjestelmää oikeudellisessa ja poliisiyhteistyössä. Tämä voimassaolevaan Nizzan sopimukseen sisältyvä mahdollisuus siirtyä määräenemmistöpäätöksentekoon olisi merkittävä parannus päätöksenteon tehokkuuteen.

Viides ja viimeinen alue, jota haluan tässä erityisesti korostaa, on panostaminen avoimeen ja tehokkaaseen toimintatapaan. Avoimuutta lisätään Eurooppa-neuvoston viime viikkoisen päätöksen pohjalta, jonka mukaisesti yhteispäätösmenettelyn piiriin kuuluvat neuvoston keskustelut ovat lähtökohtaisesti avoimia. Tämä sopii hyvin Suomelle johdonmukaisesti avoimuutta korostaneena maana. Uskon, että mahdollisimman suuri avoimuus edesauttaa myös kansalaisten luottamuksen ja unionin legitimiteetin saavuttamisessa. Käytämme myös tässä tervettä suomalaista järkeä – lainsäädäntömenettelyn avoimuus ei estä sitä, että ministerit voivat tarvittaessa kokoontua myös luottamuksellisiin keskusteluihin.

Suomi panostaa parempaan sääntelyyn eli lainsäädännön laatuun sekä toissijaisuus- sekä suhteellisuusperiaatteiden huomioimiseen. Toimimme yhdessä komission kanssa, tavoitteena lainsäädäntö, jonka valmistelussa on otettu huomioon sekä kaikki eri suuntiin vaikuttavat seuraukset että EU-tasoisen lainsäädännön tarpeellisuus ylipäänsä.

Arvoisa puhemies,

toivon, että yhteistyö eduskunnan kanssa sujuu yhtä mallikkaasti kuin hallituskaudella tähänkin asti – ja kuten se toimi myös edellisellä puheenjohtajakaudellamme vuonna 1999. Puheenjohtajakautemme onnistuminen on Suomelle merkittävä asia, joka heijastuu paljon tätä vuotta kauemmaksi. Siinä mielessä olemme kaikki samassa veneessä, niin hallitus kuin oppositiokin.

Hallitus lähtee luottavaisin mielin johtamaan Euroopan unionia seuraavan puolivuotiskauden ajaksi. Meillä on tarkoin harkitut prioriteetit, joiden osalta meillä on annettavaa unionille.
Suomi johtaa unionia puheenjohtajakaudellaan kohti taloudellisesti ja poliittisesti vahvempaa sekä entistä turvallisempaa Uutta Eurooppaa.