Leikkikaluteollisuus ja revalvaatiopeikko

Etelä-Kiinan talouden suurimmat huolet ovat yuanin/rehminbin revalvoituminen, inflaation kiihtyminen, työvoimakustannusten nousu, kiinteistökupla sekä kysynnän hiipuminen jälleen teollisessa maailmassa. Guangdongin maakunnassa bruttokansantuote on kuitenkin kasvanut vuoden 2010 kolmen neljänneksen aikana 11,6% verrattuna viime vuoteen.

Kaksinumeroista kasvua Kiinan malliin

Guangdongin maakunnassa bruttokansantuote on kasvanut vuoden 2010 kolmen neljänneksen aikana 11,6% verrattuna viime vuoteen. Guangdongin kasvu on 1% Kiinan keskimääräistä talouskasvua korkeampaa. Kasvun uskotaan heikentyvän viimeisellä neljänneksellä mutta elpyvän taas vuoden alussa. Maakunnan kasvua vauhdittaa vientiteollisuus. Vienti kasvoi vuoden kolmen ensimmäisen neljänneksen aikana 30,1%. Ulkomaankaupan kasvuun tuovat kuitenkin epävarmuutta yuanin revalvoituminen
ja nousseet työvoimakustannukset Etelä-Kiinan kannalta mielenkiintoista on, että Kantonin bruttokansantuotteen odotetaan tänä vuonna ylittävän 1.000 miljardia yuania mikä tekee kaupungin taloudesta yhtä suuren kuin Uuden Seelannin tai Unkarin talous.

Aurinko paistaa mutta taivaanrannalla on pilviä

Vienti on lähtenyt hyvään vauhtiin ja talous kasvaa mutta ehkä aiempaa hitaammin. Etelä- Kiinalle keskustelu yuanin arvon noususta on elintärkeää. Maakunta elää viennistä, mutta vientiyritysten katteet ovat pienet. Vaaditulla valuutan 20-30%:n revalvaatiolla uskotaan olevan kohtalokkaat seurauksia yrityksille. Esimerkkinä revalvaation vaikutuksista käytetään usein etelä-kiinalaista leikkikaluteollisuutta.

Syksyisillä Kantonin messuilla eräs leikkikaluyritys ei suostunut ottamaan vastaan tilauksia, koska yuanin kurssinousu leikkaisi liikevoiton. Yrityksen edustajat totesivat, että kun edes parhaimmat taloustieteilijätkään eivät pysty sanomaan kuinka paljon valuutan arvo nousee, niin miten joku lelutehdas pystyisi tätä ennustamaan. Leikkikalujen valmistajilla hyväksyttävät voittomarginaalit ovat noin 3%.

Heikko tuottavuus yhdistyneenä kolmen kuukauden maksujaksoihin tekee niistä
haavoittuvia valuuttamuutoksille. Tänä vuonna yuan on jo noussut 6.6% euroon ja 2,2% dollariin verrattuna. Valuutan arvon nousua korvaavien hintojen korotusten pelätään ajavan Etelä-Kiinan yritykset markkinoilta.

Juuri leikkikaluteollisuuden kaltainen teollisuus työllistää ihmisiä Etelä-Kiinassa, pääasiassa niitä, joilla ei ole minkäänlaista ammattikoulutusta ja jotka tulevat vierastyöläisinä maaseudulta, omasta maakunnasta tai vielä köyhemmistä naapurimaakunnista.

Jos valuutan arvo nousee liiaksi, yrittäjät menevät konkurssiin ja työttömyys kasvaa, minkä puolestaan pelätään häiritsevän yhteiskunnan tasapainoa. Tosin vuosina 2006-2008 Kiinan valuutan arvo nousi 20% eikä Etelä-Kiinan viennille tapahtunut mitään. Revalvoituminen ei myöskään mitenkään korjannut kaupan epätasapainoa. Nousu tapahtui hitaasti ja hallitusti, johon nytkin pyritään. Itse asiassa

Pienet voittomarginaalit eivät enää riitä

Guangdongin maakunta haluaisi päästä eroon pienten voittomarginaalien kokoonpanoteollisuudesta. Sitä siirretään teollisuuskeskuksista maaseudulle
kehittyneemmän teollisuuden tieltä. Tuotantoketjussa pyritään pääsemään ylöspäin. Kuitenkaan high tech ei työllistä suurta kouluttamatonta työvoimaa, jota Etelä-Kiinassa on edelleen runsaasti tarjolla.

Miksi hinnat nousevat koko ajan?

Viime viikolla julkaistiin kuluttajahintaindeksitiedot marraskuulta. Kuluttajahinnat olivat nousseet odotettua enemmän, 5,1 % marraskuussa verrattuna 4,4 %:iin lokakuussa.

Kuluttajahintaindeksi on nyt korkeimmillaan kahteen ja puoleen vuoteen Etelä-Kiinassa inflaatiota nostavat ennen kaikkea ruuan hinnan nousu ja asuntojen korkea hintataso. Ruuan hinta oli noussut 11,7%, mikä vastaa 74%:ia kuluttajahintaindeksin noususta. Ruokaöljy, soijapavut, maapähkinät, tuoreet vihannekset, kaikki tärkeitä aineksia eteläkiinalaisessa ruokapöydässä ovat kallistuneet. Vihannekset maksavat pian yhtä paljon kuin liha. Myös kalan hinta on noussut.

Hintojen nousu johtuu epäedullisten luonnonolosuhteiden lisäksi kuljetuskustannusten noususta sekä työvoimakustannusten noususta. Kun koko syksyn ajan kuluttajahintaindeksi on pysynyt kolmen prosentin yläpuolella, tulee hallitukselle mahdottomaksi päästä 3 %:n inflaatiotavoitteeseensa tänä vuonna.

Työvoima kallistuu

Työvoimakustannusten nousu on yksi Etelä-Kiinan talouden keskeisistä ongelmista. Hallituksen elvytyspaketilla on edelleen vaikutuksensa. Työvoimaa tarvitaan myös teollisuuskeskuksien ulkopuolella. Kun vienti on jälleen päässyt vauhtiin työvoimaa tarvitaan myös vientisektorilla enemmän.

On väitelty siitä, onko Etelä-Kiinassa työvoimapulaa. Monille yrityksille Etelä-Kiinassa on ainakin ongelmana se, että työvoima siirtyy hyvin herkästi parempien palkkojen perässä uuden työnantajan palvelukseen. Siinä suhteessa työvoimaa on ollut vaikea saada. Työnantajalle työvoiman koulutus ei ole tällaisissa olosuhteissa järkevää. Etelä-Kiinan high tech –keskuksessa Shenzhenissä minimipalkkoja korotettiin kesällä keskimäärin 15,8%. Minimipalkaksi tuli 1.200yuania kuussa. Guangdongin maakunnan keskeisimmissä kaupungeissa minimipalkkoja korotettiin jo toukokuussa. Kantonissa minimipalkka on 1.030yuania. Shenzhenin viranomaisten mukaan minimipalkkojen korotuksella pyrittiin parempaan työvoiman saatavuuteen. Vuoden 2010 aikana kaikkialla Kiinassa minimipalkkoja on korotettu. niinpä Shenzheninkin oli seurattava mukana.

Ruuan ja kiinteistöjen hintojen nousu on myös lisännyt paineita nostaa palkkoja. Toinen syy palkkojen nostoon on yleinen pyrkimys nostaa kansalaisten ostovoimaa. Talouskriisin aikana Guangdongin maakunnassa toimivista 58.000 hongkongilaisesta yrityksestä 18.000 lopetti toimintansa. Tämän takia mm. Shenzhenin hallitus on joutunut tekemään esimerkiksi hongkongilaisille yrityksille myönnytyksiä pyrkiessään uudistamaan työntekijöiden työehtoja

Ja mitä tekee Keskuspankki?

Taistelussa inflaatiota vastaan Kiinan keskuspankilla on käytössään kaksi instrumenttia. Hallitus voi joko nostaa korkotasoa tai sitten nostaa pankkien reservivaatimuksia. Kiinassa ollaan selvästi siirtymässä varovaisempaan rahapolitiikkaan inflaation hillitsemiseksi. Viimeksi perjantaina 10.12. keskuspankki nosti pankkien reservivaatimuksia 0,5 %:lla. Isoimmat pankit Manner-Kiinassa joutuvat pitämään
19 % varoistaan reserveinä, pienemmät 16,5-17%. Tämä oli jo kolmas kerta kuukauden sisällä ja kuudes kerta kuluvan vuoden aikana kun reservivaatimuksia nostetaan.

Reservien noston pitäisi vetää noin 150mrd yuania markkinoilta, joka muuten annettaisiin ulos lainoina. Päätös tehtiin kun saatiin tieto siitä, että pankit olivat marraskuun loppuun mennessä käyttäneet 7,45 triljoonaa hallituksen
vuodelle 2010 asettamasta 7,5 triljoonaan lainakiintiöstä. Loppuvuodesta monen yrityksen on turha hakea lainaa. Keskuspankki pyrkii parhaansa mukaan vetämään liikarahaa markkinoilta hillitäkseen inflaatiota mutta toisaalta sen on varottava hidastamasta taloudellista kasvua.

Seuraavaksi keskuspankin odotetaan siirtyvän korkotason nostoon hillitäkseen kiinteistösektorin ylikuumenemista. Nostoa odotettiin jo tämän viikon alussa mutta näin ei tapahtunut. Keskustelua käydään siitä onko kyse viikoista vai kuukaudesta. Korotusta ei tule ehkä enää vuoden 2010 lopulla mutta todennäköisesti vuoden 2011 alkupuolella.

Kiinan on kuitenkin katsottava, ettei se liian korkealla korkotasolla houkuttele
löysää rahaa Yhdysvaltain markkinoilta. Hallitus on vähitellen onnistumassa, ainakin osittain, asuntojen hintojen nousun hillitsemisessä. Keskushallitus on edelleen nostanut asuntolainan omavastuun määrää ja kiristänyt perheiltä edellytyksiä
ostaa toinen tai kolmas asunto.

Hallitus suunnittelee kiinteistöveroa

Hallitus suunnitelee kiinteistöveron asettamista. Keskushallitus on velvoittanut maakuntia ja kaupunkeja seuraamaan hintakehitystä ja asettamaan tilanteen mukaisia rajoituksia. Shenzhenissä ja Kantonissa (kiinaksi Guangzhou) asuntomarkkinat olivat lokakuussa hiipumassa. Shenzhenissä, Etelä-Kiinan toiseksi tärkeimmässä keskuksessa, uusien asuntojen myynti oli syksyllä pudonnut 60% ja uusien kotien keskihinta noin 14%. Monet potentiaaliset ostajat ovat omaksuneet odota-ja-katso –strategian. Monet rajoitukset ovat osuneet erityisesti hongkongilaisiin sijoittajiin.

Hong Kongissa pelätäänkin, että rahavirrat alkavat Manner-Kiinasta suuntautua Hong Kongin asuntomarkkinoille. Toinen vaihtoehto on Britannian, Australian, Kanadan tai Japanin markkinat, joille vetää vakaa tuotto, matalat riskit, kehittyneet markkinat ja luotettava investoijaa suojaava oikeusjärjestelmä.

.