Töissä UM:ssä sarjassamme puheenvuoron saa tällä kertaa Pietarin pääkonsulaatissa työskentelevä Ljubov Zosina. Työkaverit tuntevat Ljubovin ”Lempinä”, ja se on harvinaisen osuva kutsumanimi parikymmentä vuotta pääkonsulaatissa työskenneelle, aina aurinkoiselle tehopakkaukselle.
Vuosien aikana tapaamistani sadoista ihmisistä monista on tullut ystäviä, Ljubov kertoo. Kuva: Niko Nurminen.
Kuka olet ja mitä teet työksesi?
Olen Ljubov Zosina, poliisiyhdysmiesten avustaja Suomen Pietarin-pääkonsulaatissa.
Mitä työsi on käytännössä?
Minulla on ollut ainutlaatuinen mahdollisuus avustaa Suomen ja Venäjän poliisiyhteistyön syntymistä ja kehittymistä. Työskentelen suomalaisten poliisiyhdysmiesten sihteerinä ja tulkkina. Mielestäni roolini on auttaa osapuolia ymmärtämään toisen maan lainsäädäntöä, ajattelutapoja, olosuhteita ja toimintamalleja. Usein se on todella vaikeaa. Monet ongelmat johtuvat lainsäädännön puutteellisuudesta tai eroista. Mutta tuloksia saadaan, kun on riittävästi yhteisymmärrystä ja luottamusta.
Työ on hyvin haastavaa ja monipuolista, älyä ja rehellisyyttä vaativaa. Vaikeata on, että melkein joka päivä joutuu käsittelemään ikäviä ja negatiivisia asioita. Henkisesti se tuntuu usein aika raskaalta.
Miten työsi vaikuttaa suomalaisten elämään?
Tämän yhteistyön tavoitteena on rikostorjunta molemmin puolin rajaa. On kyse maidemme kansalaisten ja yritysten turvallisuudesta, ja joskus jopa nuorten ihmisten hengen pelastamisesta, jos kyseessä on huumerikollisuus. Vuosien mittaan meillä on ollut lukuisia yhteisiä hankkeita, joiden tulokset motivoivat jatkamaan tätä tärkeää työtä.
Lähetystöjen yhteydessä toimivat poliisiyhdysmiehet
ovat Suomen poliisin lähettämiä virkamiehiä
toimivat välittäjänä Suomen ja asemamaansa viranomaisten välisessä rikostorjuntayhteistyössä
seuraavat kansainvälistä rikollisuutta ja rikollisuuden suuntautumista Suomeen ja Suomesta, ihmisten laitonta maahanmuuttoa ja muita sisäiseen turvallisuuteen kuuluvia asioita ja arvioivat niiden vaikutuksia Suomeen
Kuinka työskentely UM:ssä on muuttunut urasi aikana?
Aloitin työskentelyn Pietarin pääkonsulaatissa tammikuussa 1993. Olin ollut Pietarissa suomenkielisenä oppaana kahdeksan vuotta, ja näin saanut ensimmäisen kosketuksen suomalaisiin ja käsityksen heidän mentaliteetistaan ja työskentelytavoistaan.
Hyvin muistan ensimmäisen työpäiväni. Olin ylpeä siitä, että minä, Pietarissa syntynyt inkeriläinen, sain työpaikan konsulaatista, joka tavallisen kansalaisen silmissä on jotain normaalielämästä poikkeavaa. Olin intoa täynnä kuin ilmapallo. Tulin töihin ajoissa, mutta työpaikalle pääseminen ei ollutkaan helppoa. Konsulaatin edustalla oli monta kymmentä viisumihakijaa. He olivat tulleet jonottamaan jo aamuyöstä ja luulivat, että minä yritän päästä jonon ohi.
Konsulaatissa oli siihen aikaan töissä alle 30 henkilöä, joista kaksi ottamassa hakemuksia vastaan ja 5-6 käsittelemässä viisumeita. Nykyään viisumikäsittelijöitä on yli 100, ja hakemuksen voi jättää käsittelyyn 10 minuutissa.
Muutaman vuoden olin viisumivirkailijana, ja sen jälkeen siirryin poliisiyhdysmiesten assistentiksi. Näiden vuosien aikana olen oppinut erittäin paljon uusia asioita, työskennellyt monien esimiesten alaisena ja tavannut satoja ihmisiä, joista monista on tullut jopa ystäviä..
Mitä vielä haluaisit sanoa suomalaisille?
Haluaisin kehottaa suomalaisia luopumaan ennakkoluuloista Venäjän suhteen. Venäjä on täynnä ristiriitoja, negatiivisia asioita, mutta samalla Venäjältä löytyy paljon hyviä puolia, ammattitaitoa, vieraanvaraisuutta, halukuutta tehdä yhteistyötä ja oppia. Yli 15 vuotta kestänyt poliisiyhteistyö on siitä hyvä esimerkki.
