Kiitos näistä vuosista Eija!
Suomen Santiago de Chilen suurlähetystössä ovat puhaltaneet muutoksen tuulet, kun yli 30 vuotta talossa ollut kulttuuri- ja maakuvavastaavamme Eija Pirttiaho jäi huhtikuun alussa eläkkeelle. Eija on ollut osa Suomen suurlähetystöä Santiagossa sen perustamisajoista asti ja elänyt läpi Chilen diktatuurin jälkeisen demokratiaan paluun. Vuodet ovat vierineet nopeasti ja Chilestä on vuosien varrella tullut Eijalle toinen kotimaa. Siirtymä eläkkeelle herättää monenlaisia tunteita, joista päällimmäisenä on kiitollisuus kaikkia niitä kokemuksia ja ihmisiä kohtaan, joita vuosien varrelle on mahtunut.
Eija ja suurlähetystö ovat kasvaneet yhdessä
Eijan suhde Chileen juontaa juurensa vuoden 1977 Ruotsiin, jossa hän tapasi tulevan aviomiehensä chileläisen Jaimen. Eijan ensimmäinen matka Chileen ei ollut ihan tavanomainen, sillä maassa elettiin tuolloin diktatuurin aikaa. Mieleen ovat jääneet lentokentällä vastassa olleet aseistetut vartijat sekä yöllinen ulkonaliikkumiskielto, joka kuitenkin purettiin kesän turistikauden ajaksi.
"Kun nuorimmaisemme sairastui matkan aikana, jouduimme ajamaan yöllä ambulanssilla sairaalaan. Lähes tyhjillä kaduilla vallitsi aavemainen tunne ja muistan miettineeni, oliko kadulla makaava musta möykky roskapussi vai ihminen." Eija muistelee.
Seuraavan kerran Eija palasi Chileen vuoden 1989 alkupuolella, jolloin maassa elettiin siirtymävaihetta. Edellisen vuoden lopulla oli äänestetty diktaattori Pinochetin valtakauden päättymisestä, ja tulevia presidentinvaaleja ja paluuta demokratiaan odotettiin iloisissa tunnelmissa. Noihin aikoihin alkoi Eijan tarina Santiago de Chilen suurlähetystössä.
Suomella ei 1990-luvun vaihteessa ollut Chilessä varsinaista suurlähetystöä, ja Suomen Chilen –edustusta hoidettiin Suomen suurlähetystöstä Buenos Airesissa. Vuonna 1989 Santiagoon nimitettiin väliaikainen asianhoitaja Ilpo Manninen, joka tarvitsi avukseen sihteeriä. Eija ei ollut eläissään tehnyt sihteerin hommia, vaikka olikin toiminut virkamiehenä muissa hommissa. Hän päätti kuitenkin hakea paikkaa ja tuli valituksi.
Eijan aloittaessa töitä tehtiin hotellista käsin, mutta vuokrasopimus oli jo solmittu ja uusiin tiloihin päästiin siirtymään nopeasti. "Uusien tilojen rakennustyöt olivat silloin vielä kesken. Itsekin kävin paikan päällä patistelemassa työmiehiä, jotta tilat saataisiin pian käyttöön.", Eija muistelee. Työntekijöitä oli tuolloin varsin vähän, asiainhoitajan ja Eijan lisäksi vain yksi lähetetty ja autonkuljettaja. Vuonna 1991, kun Suomen ensimmäinen Chileen nimetty suurlähettiläs Maija Lähteenmäki aloitti, oli joukko kasvanut neljästä työntekijästä jo kuuteen.
Eija toimi asiainhoitajan ja sittemmin suurlähettilään sihteerinä 17 vuotta, minkä jälkeen tehtävänkuva laajeni muun muassa konsuliasioiden hoitamiseen sekä sittemmin lisäksi kulttuuri-, viestintä- ja maakuva-asioihin. Viestintä oli aluksi varsin vaatimatonta, mutta vuosien kuluessa sen merkitys lähetystön toiminnalle ja maakuvatyölle on kasvanut valtavasti. Eijan seuraajan pöydällä viestintä näyttäytyykin maakuvatyön ohella toisena päätehtävistä.
Yhteistyö on ollut työn parasta antia
Pitkään työuraan on mahtunut paljon, ja parasta on Eijan mielestä ollut tehdä yhteistyötä erilaisten tahojen kanssa. Mieleen ovat jääneet esimerkiksi muiden Pohjoismaiden kanssa tehdyt projektit, kuten osallistuminen Santiagon kirjamessuille sekä yhteispohjoismainen lastenfestivaali. Yhteistyötä on tehty myös yli valtionrajojen, ja vuosien varrella kollegoista muissa Suomen suurlähetystöissä Etelä-Amerikassa muodostui tiivis porukka, joka auttoi ja tuki toisiaan.
Suurlähetystön omista projekteista mieleenpainuvin on ollut Väinö Auer –käännösprojekti. Projekti sai alkunsa, kun Chilen eteläisimmän alueen Magallanesin silloinen matkailujohtaja Christian Kirk kuuli Auerin 1920-luvulla tutkimusmatkailleen alueella kehittämässä ilmastonmuutoksen tutkimuksessa hyödynnettävää työkalua, joka on käytössä vielä tänäkin päivänä. Auerin tutkimusmatkasta kertova kirja Tulimaata tutkimassa käännettiin espanjaksi vuonna 2017 Suomen suurlähetystön lahjana Chilelle Suomi 100 -juhlavuonna. Kirjan käännöstyö ja Auerin tutkimusmatkat poikivat myös valokuvanäyttelyn, jonka ensimmäinen esillepano oli lokakuussa 2019.
Kulttuurin lisäksi Eijan pöydällä on ollut myös koulutushankkeita, esimerkiksi Suomen Punaisen Ristin Kaveritaitoja Muumien tapaan -ohjelman toteuttaminen Chilessä. Yhteishankkeen suunnitteluun osallistui useita tahoja, kuten Chilen suurlähetystö Helsingissä, Suomen Madridin instituutti ja TAMK. Hankkeen tavoitteena on luoda ja kehittää kaveritaitoja. Suurlähetystössä työskentelyn ohella Eija toimi pitkään opettajana paikallisessa Suomi-koulussa, jossa oli parhaimmillaan oppilaita jopa kolmen rinnakkaisluokan verran.
Chileen oli helppo kotiutua
Chilestä on 35 vuodessa muodostunut Eijan toinen kotimaa. Vuosien varrella ympärille on kertynyt laaja joukko ystäviä ja perhettä, joihin Eija pitää tiiviisti yhteyttä. "Suomesta en osaa erityisesti kaivata mitään. Sukulaisia ja ystäviä on tietysti ikävä, ja Suomessa käydessä tulee saunottua ja syötyä ruisleipää, mutta Chilessä ollessa en niitäkään oikein osaa kaivata." Eija kertoo. Asemamaana Chile on Eijan mielestä hirmu helppo maa: ihmiset ovat ystävällisiä, eikä suuria kulttuurishokkeja ole. Työtä maakuvan edistämiseksi on ollut kiva tehdä, sillä suomikuva on Chilessä lähtökohtaisesti todella hyvä – ihmiset tuntevat Suomen muun muassa lumisista maisemista ja maailman parhaasta koulujärjestelmästä. Negatiivisistakaan asioista ei uutisoida kovin kriittiseen sävyyn, eikä suurempia maakuvaan liittyviä haasteita ole Eijan pitkän työuran varrelle mahtunut lainkaan.
Haasteita on tarjoillut sen sijaan Chilen varsin katastrofialtis luonto. Erityisesti maanjäristykset ovat aiheuttaneet vaikeita tilanteita, joskin Eija vältti täpärästi vuoden 2010 järistyksen, joka lukeutuu yhteen historian voimakkaimmista. Eija oli juuri järistystä edeltävänä päivänä matkustanut Suomeen, mutta huoli kollegoista ja ystävistä Chilessä oli katastrofin aikana kova. Eijan lähipiiri välttyi onneksi suuremmilta vahingoilta, eikä järistys vaatinut suomalaisia kuolonuhreja. Concepcionin kunniakonsuli Jorge Enriquez järjesti katastrofin aikaan hätämajoituksen kodissaan, johon saapui suomalaisia ja muita pohjoismaalaisia.
Vuodet suurlähetystössä ovat olleet Eijalle antoisia. Monipuoliset työtehtävät, erilaiset projektit sekä tasaisin väliajoin vaihtuvat päälliköt ja työkaverit ovat pitäneet kiireisenä ja tehneet työstä erityisen kiinnostavaa. "Moni ajattelee, että jatkuvasti vaihtuva työyhteisö olisi negatiivinen asia, mutta minä olen kokenut toisin. Uusiin ihmisiin tutustuminen on ihanaa ja ei tule samalla tavalla kangistuttua kaavoihin, kun uusilta työkavereilta tulee opittua uutta ja arvioitua samalla omia työtapoja." Eija summaa. Merkityksellinen työ, mahdollisuus ottaa vastuuta ja yhteistyö erilaisten ihmisten ja tahojen kanssa ovat saaneet Eijan jatkamaan tehtävässään vuosikymmenten ajan.
Nyt on kuitenkin aika kääntää uusi sivu elämässä. Eijan tunnelmat ensimmäisten eläkepäivien jälkeen ovat iloiset, mutta haikeat: "Työ suurlähetystössä on ollut tiivis osa elämääni, ja tuntuu erikoiselta, etteivät päiväni enää kulu Alcantaran toimistolla. Samalla koen, että nyt on oikea aika siirtyä eteenpäin ja odotan innolla, mitä kaikkea eläkepäivät tuovat tullessaan – jotakin kulttuuriin ja taiteeseen liittyvää on varmasti tulevaisuudessakin luvassa."
Kiitämme lämpimästi Eijaa vuosikymmenten työstä Suomen ja suomalaisten hyväksi ja toivotamme lokoisia eläkepäiviä!