Chilen vesilaki määrittelee veden hyödykkeeksi ja vesioikeudet yksityisomaisuudeksi, mikä on aiheuttanut vesieriarvoisuutta ja tyytymättömyyttä veden hallintaan. Uudistetussa vesilaissa pääsy juomakelpoiseen veteen ja sanitaatioon julistetaan ihmisoikeudeksi, tunnustaen vedet kansalliseksi julkiseksi omaisuudeksi. Veden hallinta Chilessä on hajanaista. Ministeriöiden ja virastojen lisäksi on yksityisiä veden käyttäjäorganisaatioita ja puolijulkisia maaseudun juomavesikomiteoita, jotka vastaavat muun muassa veden jakamisesta. Veden hallintaa pyritään parantamaan edistämällä yhteistyötä eri toimijoiden välillä sekä perustamalla paikallisia vesialueneuvostoja.