Suomea ei unohdeta Kostamuksessa
Kuinka voi Kostamus 30-vuotisjuhliensa kynnyksellä? Mitä kuuluu Karjalan tasavallan suurimmalle veronmaksajalle, rautapellettejä valmistavalle Karelski Okatyshille? Entä millaisia kokemuksia suomalaisyrityksillä on toimintaympäristöstä?
”Tästä alkaa suomalaisten rakentama tie”, totesi kuljettajani, kun vähän ennen Kostamusta tulimme kahden erilaisen asfalttipinnoituksen rajalle.
Ja katso – kyyti tasoittui heti, vaikka tie on jo 30 vuotta sitten suomalaisten sinne rakentamaa.
Takana oli 480 kilometriä ja kuusi tuntia Petroskoista. Tie oli tuolla välillä ollut suureksi osaksi hyvää tai ainakin kohtuullista – yhtä Segezhan jälkeen koettua parinkymmenen kilometrin mittaista pätkää lukuun ottamatta. Tämä kun oli rakennettu neuvostoaikoina todellisia tehokkuusprinsiippejä noudattaen. Tietä linjattaessa kaadetut puut oli jätetty kätevästi tien pohjaksi, ja asfaltti oli vedetty suoraan puiden päälle. Tiestä on vuosien mittaan noussut esiin erilaisia rungonpätkiä ja pölkynpäitä, mutta niitä on sahailtu aina kärsivällisesti pois, ja aukkoihin on kaadettu taas jotain asfaltintapaista.
Ei sekään silti kehnointa Karjalassa kokemaani tietä.
Maabrändi on jo rakennettu
Suomalainen laatu, suomalainen osaaminen ja Suomen malli tulevat kaikki esiin Kostamuksessa aivan koko ajan. En ole kuullut Suomea kehuttavan Suomessakaan niin paljon kuin Karjalassa, ja kehumisen määrä tuntuu vain lisääntyvän sitä mukaa, mitä lähemmäksi rajaa tullaan.
Ulkomailla eli Suomessa käyminen on kostamuslaisille ihan rutiinijuttu, ja Suomessa käydään paljon. Vartius–Lytän raja-asemalle matkaa on 30 kilometriä, ja rajan jälkeen lähimpiä suomalaiskaupunkeja ja -kuntia ovat muun muassa Kuhmo, Sotkamo ja Kajaani.
Suomalaisten tuotteiden, kuten vaatteiden, laatua arvostetaan suuresti, joten ostosmatkoilla Suomessa käydään usein. Lasten toppahaalarien ostaminen kuulostaakin seriöösimmältä syyltä käydä ulkomailla kuin voin tai oluen ostaminen, jotka ovat meille suomalaisille tutumpia juttuja.
Suomen mallia on seurattu myös rakentamisessa, niin vanhemmassa kuin uudemmassakin. 1970-lopun vantaalaisen lähiön näköisen kaupunkimaiseman reunamille on noussut jo jonkin verran uusia, mukavan näköisiä rivitaloja, joissa on Venäjällä epätyypillisen tapaan oma lämmitys. Ne eivät siis ole riippuvaisia siitä, milloin kaupunki aloittaa ja lopettaa vuotuisen lämmityskautensa.
Suomen kieltä Kostamuksessa opiskellaan jonkin verran, ja sille on kasvavaa kysyntää.
Uimaan ulkomaille?
Kaupunkilaiset totesivat, ettei muualla Venäjällä ymmärretä, mitä tarkoittaa asua 30 kilometrin päässä valtakunnanrajasta.
”Heille on mahdotonta ymmärtää, miten joku voi mennä käymään uimassa ulkomailla tai miten joku voi ajaa Pietariin ulkomaan kautta.”
Etäisyyttä myös Petroskoihin lisää juuri nyt se, että seitsemän kertaa viikossa kulkeneista junavuoroista lakkautettiin vastikään kaksi, Venäjän valtionrautateiden mukaan kannattavuussyistä. Lentoja Petroskoihin ei tällä hetkellä ole.
Vartius–Lytän raja-asemaa haluttaisiin hyödyntää tehokkaammin. Toiveissa on ennen kaikkea rautatieliikenteen lisääminen ja monipuolistaminen. Tällä hetkellä rautatietä pitkin rajan yli kulkee vain rautapellettejä ja puuta; paikallistoimijat haluaisivat rajan auki myös konttiliikenteelle. Myös elintarvikkeiden vienti Vartiuksen kautta on etenkin suomalaisten toiveissa; Kainuun elintarvikkeet kiertävät Kostamukseen tällä hetkellä Pietarin kautta.
Viime aikoina on esitetty useilta eri tahoilta kysymyksiä siitä, miten suomalaiset ja venäläiset yritykset voisivat paremmin kohdata Karjalan tasavallan alueella. Kasvavaa tarvetta liikekontaktien luomiseen – tai ainakin sen potentiaalin kartoittamiseen – tuntuu tällä hetkellä etenkin pk-sektorilla olevan.
Suomalaisyritykset Kostamuksessa
PKC Group Oyj on Kempeleessä pääkonttoriaan pitävä yritys, joka tarjoaa johdinsarjojen, kaapelistojen sekä elektroniikan suunnittelu- ja sopimus- valmistuspalveluita. Kostamuksessa se on toiminut omalla nimellään vuodesta 2003, mutta sen tuossa vaiheessa ostaman Carhatecin tehdas oli toiminut kaupungissa jo vuodesta 1992 lähtien.
PKC Group valmistaa Kostamuksessa johdinsarjoja ja eletroniikkaa. Johdinsarjojen valmistuksessa se työllistää tällä hetkellä n. 950 henkilöä, elektroniikkapuolella n. 250. Johdinsarjoissa sen suuria asiakkaita ovat muun muassa Scania ja Volvo, elektroniikkapuolella suurin asiakas on Vacon. Kostamuksessa valmistetut tuotteet kuljetetaan Vartius–Lyttä -rajanylityspaikan kautta Suomeen ja edelleen Viroon, mistä käsin tuotteiden globaalijakelu tapahtuu. Yritys kertoi yhteistyön Venäjän tullin kanssa toimineen Lytässä aina varsin hyvin.
Kostamuksen etuna ovat olleet edulliset työvoimakustannukset, sen miinus ovat kuitenkin kasvavat kuljetuskustannukset eri suuntiin. Sopivan työvoiman saanti ei myöskään ole aina helppoa. Työntekijöistä suuri osa on naisia, mikä kertoo omaa kieltään alueen sosiaalisesta tilanteesta.
Saunaset on vuokattilainen perheyritys, joka valmistaa korkealaatuisia saunatarvikkeita puusta – sekä omalla tuotenimellään että muille tunnetuille saunatarvikemerkeille. Suuri osa sen liikevaihdosta tulee Yhdysvaltain, Keski-Euroopan ja Venäjän markkinoilta. Tuotantoa Saunasetillä on Vuokatissa ja Kostamuksessa. Kostamuksessa yritys työllistää noin viisitoista henkeä. Saunaset ostaa raaka-aineensa naapurissa toimivalta, IKEAkonserniin kuuluvalta Swedwoodin sahalta; yritysten symbioottinen suhde toimii hyvin. Saunaset on ollut Kostamuksessa vuodesta 2004. Kostamuksessa valmistetut tuotteet kuljetetaan Vartius–Lyttä -rajanylityspaikan kautta Vuokattiin ja jaellaan sieltä edelleen. Myös Saunasetin mukaan yhteistyö Venäjän tullin kanssa on ollut täällä varsin ongelmatonta.
Suomen suuntaan aktiivisia yhteyksiä on myös paikallisella honkataloyrittäjä Gennadi Jakkolalla. Jakkola rakentaa honkahuviloita ja -saunoja Kostamuksessa kehikkovaiheeseen asti valmiiksi, minkä jälkeen rakennukset puretaan osiin, kuljetetaan kohteeseensa ja kootaan uudestaan. Suuria honkahuvilakehikkoja oli silmieni edessä olleesta satsista lähdössä muun muassa Saariselälle; yksi erityisen valtava rakennelma puolestaan oli yksityisasiakkaan ostos Tveriin. Jakkola kertoi tilauskirjansa olevan täynnä pari vuotta eteenpäin.
Seisoessani syyssateiden pehmittämällä mutakentällä huvilakehikkoja katsellen saatoin vain ajatella: vielä niitä honkia humisee jossain päin Karjalaa – en nimittäin ollut ikinä nähnyt läpimitaltaan niin suurta honkapuuta. Saatoin vain toivoa, että honkien hakkuu oli tehty luonnontaloudellisesti kestävällä tavalla.
Retrohenkinen Kostamus
Kostamuksen kombinaatin peruskivi muurattiin presidentti Urho Kekkosen, ministerineuvoston puheenjohtaja Aleksei Kosyginin ja myös ulkoministeri Paavo Väyrysen läsnä ollessa vuonna 1978.
Kaupunki aloitti toimintansa vuonna 1982. Kaupungin perustamisvuotena puolestaan pidetään vuotta 1983, eli Kostamus viettää 30-vuotispäiviään vuonna 2013. Kaupunginmuseon näyttely todistaa sen, ettei kaupungilla ole vielä selkeää omaa historiallista identiteettiä; museoon on kerätty vanhaa esineistöä eri puolilta Karjalaa.
Koska Kostamus rakennettiin tyhjästä, ovat kaikki sen asukkaat muualta – ei vain Karjalasta, vaan eri puolilta entistä Neuvostoliittoa. Tästä taustasta voi syntyä vielä jonain päivänä erittäin kiinnostavia kertomuksia myös museota varten.
Kaupungin 30-vuotisjuhlien valmistelu oli jo ajatuksen asteella. Kaupungin johto totesi, ettei Kekkosen ja Kosyginin lastenlasten houkuttelu paikalle taida onnistua, joten jotain muuta on keksittävä.
Kerroin perustamistilaisuudessa mukana olleen Paavo Väyrysen olevan edelleen aktiivisesti mukana Suomen yhteiskunnallisessa elämässä. Lupasin lisäksi välittää Suomeen toivomuksen siitä, että esimerkiksi yksi vuoden 2013 teemaan sopivista ministeritapaamisista voitaisiin ajoittaa Kostamuksen 30-vuotisjuhlien yhteyteen, onhan kyseessä yksi maidemme välisten suhteiden monella tapaa ainutlaatuisimmista hankkeista.
Kostamuksen rakentaminen suomalaisvoimin oli mitä suurimmassa määrin presidentti Kekkosen hyvien henkilökohtaisten neuvostosuhteiden ansiosta syntynyt projekti. Nostalgiaa tuntui isännissä olevan jäljellä huomattavasti enemmän kuin vieraassa.
Naapurussuhteissamme 1970-luvulta saakka tiiviisti mukana ollut isäntien edustaja ei ehkä täysin ymmärtänyt huumoriani, kun illallisella nostin maljan todeten: en ole kyllä koskaan aiemmin nostanut maljaa Kekkoselle, mutta nyt se kai on tehtävä.
Anna-Kaisa Heikkinen
Suomen Pietarin-pääkonsulaatin Petroskoin-toimipiste
TIETOLAATIKKO Mikä ihmeen Monogorod?
Kostamus (ven. Kostomuksha) on melkeinpä yhtä kuin Karelski Okatysh. Severstal-konserniin kuuluva kombinaatti OAO Karelski Okatysh eli ”Karjalan Pelletti” louhii Kostamuksessa rautamalmia ja puristaa valtavasta avolouhoksesta saatavan raaka-aineen monivaiheisen prosessin päätteeksi pieniksi pelleteiksi, jotka kuljetetaan Kostamuksesta junalla jatkojalostettaviksi joko Vologdan alueella sijaitsevaan Tsherepovetsiin tai Suomen Kokkolaan, jonka sataman kautta ne lähtevät muualle maailmaan.
Karelski Okatysh työllistää Kostamuksen 30 000 asukkaasta noin 4000. Takavuosina kombinaatti työllisti enimmillään noin 10 000 kaupunkilaista. Vaikka töitä Kostamuksessa on muuallakin, on kaupunki kuitenkin käytännössä monogorod eli yhdestä teollisuuslaitoksesta riippuvainen keskus.
Kostamuksen tulevaisuus näyttää sikäli valoisalta, että nykyisten rautamalmiesiintymien arvioidaan riittävän vuoteen 2046 saakka; globaalin taloustilanteen heilahtelut heijastuvat kuitenkin myös Karelski Okatyshin toimintaan. Karelski Okatysh paitsi työllistää, myös lämmittää kostamuslaisia: sen öljykattilasta lähtee vinhasti mutkitteleva lämmitysputki kohti kaupunkia.
Yhtiö on harkinnut vaihtavansa polttoaineen öljystä hiileen; kaupungilla ollaan jo huolestuneita tämän muutoksen mahdollisista ympäristövaikutuksista. Kaasuputken haaraa Kostamus ei usko saavansa käyttöön, vaikka Karjalan kaasusuunnitelmat jonain päivänä toteutuisivatkin – nämä toki Shtokmanin kaasukentästä täysin riippuen.
Karelski Okatysh on Venäjän kolmanneksi suurin rautapellettien tuottaja, sen osuus on 20 % Venäjän vuosituotannosta. Yritys on viime vuosina pyrkinyt parantamaan tehokkuuttaan ja kilpailukykyään kansainvälisten markkinoiden vaatimusten sekä globaalien kilpailun vuoksi. Tämä on tarkoittanut laiteuudistuksia ja henkilöstövähennyksiä. Kansainvälisillä markkinoilla toimivan Severstal-konsernin osana Karelski Okatysh on kiinnittänyt venäläiseksi kaivosalan yritykseksi varsin paljon huomiota yhteiskuntavastuuseen ja ympäristöasioihin. Konkreettisina tuloksina yhteiskuntavastuusta mainittiin Kostamuksen uimahalli ja päiväkodin remontti. Myös henkilöstön hyvinvointi ja kehittäminen nousivat esiin useampaan otteeseen.
Paitsi, että Karelski Okatysh pitää pystyssä Kostamusta, pitää se pystyssä myös Karjalan tasavaltaa, jonka suurin veronmaksaja se on. Karjalan tasavallan talouden kaksi merkittävää tukijalkaahan ovat juuri kaivosteollisuus (eli käytännössä Karelski Okatysh) ja sen lisäksi metsäteollisuus. Kostamus on Petroskoin ohella ainoa Karjalan tasavallan kaupungeista, joka on taloudenpidossaan omavarainen eli tasavallan tuesta periaatteessa riippumaton. Ensi vuoden budjetissaan tasavalta tosin aikoo lisätä tulonsiirtoja näiltä kahdelta suhteellisen hyvin voivalta kaupungilta tasavallan köyhille asutuskeskuksille.