Yleisurheilun MM-kisat - kaikesta huolimatta menestys
Yleisurheilun 10. MM-kisat Helsingissä ovat päättyneet. On jälkipyykin aika – täyttivätkö kisat niille asetetut odotukset tulostason, Suomen joukkueen tavoitteiden ja Suomi-kuvan kannalta? Tällä hetkellä näyttää siltä, että optimistisimmat toiveet eivät toteutuneet mutta että menestys on silti parempi kuin kriittisimpien äänien mielestä. Mukana olleelle elämys oli joka tapauksessa suuri.
Helsingistä yllätysisäntä
Alun perin vuoden 2005 yleisurheilun MM-kilpailut oli myönnetty Lontoolle, joka kuitenkin joutui luopumaan isännyydestä stadionhankkeen epäonnistuttua. Uudella hakukierroksella olivat lopulta vastakkain Helsinki, Berliini, Bryssel, Budapest, Moskova ja Rooma. Ilmeisesti Suomen urheilupäättäjienkin yllätykseksi Helsinki voitti saksalais- ja unkarilaiskilpailijansa selvin numeroin Nairobissa vuonna 2002 järjestetyssä viimeisessä äänestyksessä. Helsingin valtteina pidettiin esimerkiksi turvallisuutta, meren rannalla sijaitsevaa kisakylää ja yleisurheilun vahvaa asemaa Suomessa.
Erilaisille hakuprosesseille tyypilliseen tapaan Helsinki oli pannut esittelyssä parastaan ja vähän ylikin – esimerkiksi Olympiastadionista, josta oli siinä vaiheessa katettu vasta eräs katsomonosa, esiteltiin päättäjille kuva kaikki katsomot katettuina. Tähän ei kuitenkaan herunut lupaa Museovirastolta, jonka suostumuksella katettiin lopulta toinen katsomonosa lopullisesti ja Kansainvälisen yleisurheiluliiton IAAF:n vaatimuksesta mediakatsomo, joka kuitenkin joudutaan purkamaan kisojen päätyttyä.
Miljoonasta vesilitrasta huolimatta miljoonien verotulot
Kolmen vuoden järjestelyurakan aikana koko organisaatio teki varmasti parhaansa taatakseen kisoille parhaat mahdolliset puitteet. Yhteen asiaan järjestäjillä ei kuitenkaan ollut sananvaltaa – säähän, joka ei todellakaan suosinut urheilijoita eikä yleisöä kisaviikolla. Kisaviikko oli tilastonikkareiden mukaan sateisin elokuun viikko neljään vuosikymmeneen, sademäärä vastasi noin viisinkertaisesti tavallista elokuun viikkoa ja huippuiltana Olympiastadionille laskettiin sataneen peräti miljoona litraa vettä. Tällöinkin lajit keskeytettiin vain tilapäisesti ja muutamia kilpailuja siirrettiin myöhemmäksi kisaviikolle.
Säällä oli ratkaiseva vaikutus siihen, että varsinainen kisaorganisaatio jää tappiolle, kuten jo etukäteen aavistettiinkin. Huonon ilman ja ehkä kalliiden hintojenkin vuoksi lipunmyynti jäi noin 10% tavoitteestaan. Tästä huolimatta stadionilla laskettiin käyneen yli 473 000 katsojaa yli neljän miljardin tv-katsojan lisäksi. Stadion oli loppuunmyyty sekä miesten keihään karsinnan että loppukilpailun aikana.
On makuasia, tekeekö Suomen maineelle hallaa vai ei tv-kuva sadetakkisista katsojista istumassa sitkeästi stadionilla myrskystä huolimatta. Vaikka ilma ei suosinutkaan, tunnelma stadionilla oli erinomainen ja katsojien sisukkuus suorastaan ihailtavaa. Monessa yhteydessä suomalaista yleisurheiluyleisöä onkin kehuttu maasta taivaaseen.
Alkuperäisen arvion mukaan valtion verotuotot kisoista olisivat kaikkiaan jopa 25-30 miljoonaa euroa, toisin sanoen lähes kymmenen kertaa kolmen miljoonan tappiotakuun verran. Lopulliset taloudelliset vaikutukset selviävät vasta kuukausien päästä opetusministeriön teettämän selvityksen valmistuttua.
Kisojen jälkipyykkiä pestäessä populisitisemmat äänenpainot ovat korostaneet tappioita ymmärtämättä, että Suomelle kisat olivat joka tapauksessa taloudellinen votto – jos nyt ei kuitenkaan sellainen jättipotti, joksi suurimmat optimistit sitä kuvailivat. Helsingin kisat järjestettiin esimerkiksi vapaaehtoisten panoksen vuoksi noin puolella edellisten, vuonna 2003 Pariisissa järjestettyjen kisojen budjetista ja neljäsosalla Pariisin palkatusta organisaatiosta. Jos kuluja verrataan taas Ateenan olympialaisiin, ero kasvaa vielä huimasti.
Kolme uutta maailmanennätystä, Suomelle yksi mitali
Kisoissa nähtiin kaikkiaan kolme uutta maailmanennätystä, kaikki naisten lajeissa (20 km:n kävely, seiväs ja keihäs). Säästä huolimatta tulostaso oli yllättävän monessa lajissa selvästi Pariisia parempi. Suomi täytti juuri oman kisatavoitteensa (yksi mitali ja neljä pistesijaa). Pienen maan on syytä olla tyytyväinen tulokseen varsinkin kun kaksista edellisistä yleisurheilun arvokisoista Suomen joukkue oli palannut kotiin ilman ensimmäistäkään mitalia.
Jatkossa nähdään, onko kisoista uuden urheilijapolven innoittajaksi. Tv:ssä on jo nähty pieniä urheilijatoivoja, jotka nimesivät idolikseen pituushypyn pronssimitalistin Tommi Evilän. Myös Olympiastadionin kohtalo on auki. Kisat osoittivat koko katsomon kattamisen enemmän kuin välttämättömäksi, mutta luvan saanti siihen on epävarmaa. Suomen Urheiluliiton ja kisojen järjestelytoimikunnan puheenjohtaja Ilkka Kanerva haukkui kisojen jälkeen pääareenan ”absoluuttiseksi museoksi”.
Stadion-säätiön markkinointijohtaja Pekka Hurme vastasi Kanerva kritiikkiin muistelemalla hänen vielä hakuvaiheessa tosin puhuneen ”urheilun katedraalista”.
Lähdön haikeutta
Päättäjäisten jälkeen kisarakenteita alettiin purkaa niin suorituspaikoilta kuin muualtakin. Kisakylän viimeisenä aukiolopäivänä tunnelma oli haikea satojen vieraiden pakatessa ja kantaessa tavaroitaan ulos kylästä. Samoihin aikoihin alkoi myös turva-aidan purkaminen. Oli outoa nähdä kylässä juuri sen sulkemisen jälkeen ensimmäistä kertaa kahteen viikkoon tavallisia ihmisiä ilman kisa-asua, univormua ja/tai akkreditointikorttia.
On epätodennäköistä, että Suomessa tullaan ainakaan pitkään aikaan järjestämään vastaavaa kansainvälistä urheilun suurtapahtumaa. Tulevien puutteessa on hyvä, että menneestä jäi hyvä muisto.
Pasi Hannonen
Kirjoittaja on entinen Suomen Budapestin-suurlähetystön harjoittelija, joka osallistui MM-kisoihin vapaaehtoisena aulaisäntänä kisakylässä.
MM-kilpailujen kotisivu www.helsinki2005.fi(Linkki toiselle web-sivustolle.) (avautuu uuteen ikkunaan)
Kansainvälisen yleisurheiluliiton IAAF:n kotisivu www.iaaf.org(Linkki toiselle web-sivustolle.) (avautuu uuteen ikkunaan)