Suomi, laman karaisema menestystalous
Suomen historian ehkä menestyksekkäin kausi alkoi 1995. Vuosi sattuu olemaan sama, jolloin alkoi Suomen EU-jäsenyys. Suomalaiseen tapaa ei oikein sovi itsekehu, eikä menestystarinaa kotimaisessa mediassa ole käsitelty. Sen sijan OECD:n toukokuinen Suomi-raportti osaa mairitella. ”Growth over the past decade has been among the strongest in the OECD, underpinned by strong innovation and high educational attainment.”
Mitä oikeastaan tapahtui ja mistä tuo kasvukausi lähti?
Suomen talous ajautui teollistuneen maailman historiassa poikkeuksellisen rajuun luisuun ja lamaan 1990-luvun alussa. Kriisin mittasuhteita kuvaa se, että työttömyysaste nousi vuosina 1990-1994 kolmen prosentin tasolta yli 16 prosenttiin. BKT laski, tuli ennennäkemätön konkurssiaalto ja pankit ajautuivat kriisiin.
Laman syntyyn oli monia syitä, joista yksi oli tärkeimmän kauppakumppanin Neuvostoliiton romahtaminen. Moni bisnes oli sidottu tavalla tai toisella bilateraaliseen idänkauppaan.
Saattaa kuulostaa julmalta, mutta syvä lama antoi lähtölaukauksen ennätykselliselle nousukaudelle. Tuotantorakenteet kokivat kriisivuosina melkoisen mullistuksen, minkä seurauksena tuottavuus koheni. Vuoden 1995 jälkeen työn tuottavuus on noussut Suomessa kaksi kertaa nopeammin kuin muissa vauraissa EU-maissa. Parhaimmillaan Suomen tuottavuuskasvu on jopa ylittänyt maailmantalouden voimapesän Yhdysvaltain vastaavan.
Nousu laman syövereistä uuteen kukoistukseen on Suomen historian suurimpia menestystarinoita. Siinä tarinassa on myös jotakin perikansallista. Jääkiekkovalmentaja Raimo Summanen, joka oli pelaajana voittamassa Suomen toistaiseksi ainoata jääkiekon maailmanmestaruutta, on todennut, että suomalaiset ovat parhaimmillaan silloin, kun joutuvat taistelemaan altavastaajina vaikeissa olosuhteissa.
Summasen lausuma ei ole tuulesta temmattu, vaan sitä kehystää tietoisuus kansallisesta menneisyydestä. Jokainen kansalliskirjailija Väinö Linnan tuotantoon tai Suomen sotien historiaan perehtynyt tietää, että suomalaiset näyttävät sisunsa silloin, kun ahdinko vyöryy päälle. Tämä sisu on aina ollut suomalaisen kaunokirjallisuuden suuri ihailun aihe.
1990-luvun alun lama loihti suomalaisissa esiin sotavuosista muistuttavan kriisitietoisuuden. Kuilun partaalla keikkunut valtion talous pantiin kuntoon, hallitus ajoi läpi elinkeinotoimintaa tukevia veroratkaisuja ja työmarkkinoilla saavutettiin talouskehitystä tukevia palkkaratkaisuja.
Lamanjälkeisinä vuosina 1995 – 2005 Suomen kokonaistuotanto kasvoi keskimäärin 3,5 prosenttia vuodessa. Vauraiden EU-maiden joukossa se on erinomainen lukema.
Nokian nousu maailman matkapuhelinvaltiaaksi alkoi laman syövereissä. Nokia oli monella alalla toimiva kriisiyhtiö 1990-luvun alussa, mutta päätti keskittyä uuden toimitusjohtaja Jorma Ollilan johdolla telekommunikaatioon – matkapuhelimiin ja matkapuhelinverkkoihin.
Juuri Nokia ja sen ympärille kasvanut elektroniikkateollisuus selittävät sitä, miksi Suomessa koettiin Euroopan oloissa ainutlaatuinen tuottavuuden nousu.
Maailmanhistoria on väärällään menestystarinoita, joita sävyttävät kovan työn ja ponnistelun ohella myös onnekkaat sattumat. Sama pätee myös Nokiaan. ”Katin kontit”, vastasi Nokian pääjohtajan tehtävät hiljattain jättänyt Jorma Ollila, kun Talouselämä-lehti kysyi häneltä, näkikö hän 1990-luvun puolivälissä, minkälainen tulevaisuus yhtiöllä voisi olla.
”Ei tietysti nähty Nokian kaarta, mutta unelma oli olemassa ja halu näyttää. Suomessa oli synkkää 1990-luvun alussa. Me päätimme, että mehän näytämme, että tämä firma pystyy parempaan. Sen filosofisemmin asiaa ei ilmaistu”, Ollila totesi tilityksessään Talouselämä-lehdessä.
Ollila jätti Nokian pääjohtajan paikan 1.6. ja hän siirtyi osa-aikaiseksi hallituksen puheenjohtajaksi niin Nokiaan kuin Royal Dutch Shelliin.
Paitsi näyttämisen halu ja onnekkaat sattumat, Suomen talouden viime vuosien vahvaa nousua ovat pohjustaneet myös onnistuneet innovaatiot sekä koulutustaso.
OECD:n Suomi raportti kiittää maan koulutusta, joka on pystynyt tuottamaan tehokkaasti kansantuotteen kasvuntekijöitä. OECD ei ole ainoa, vaan myös PISA:lta tulee kiitosta Suomen koulutusjärjestelmälle.
Suomalainen koulutusjärjestelmä menestystä ei ole tehty vuosikymmenessä, vaan tämä on pitemmän ajan tuotos. Vuonna 1980 valmistuneen parlamentaarisen teknologiakomitean mietinnössä esitettiin tutkimus- ja tuotekehitysrahoituksen tuntuvaa lisäämistä. Tietopääomaan satsaaminen on osoittautunut oivalliseksi valinnaksi, sillä ilman panostuksia tutkimukseen ja tuotekehitykseen ei suomalainen teknologiaosaaminen olisi pärjännyt kansainvälisessä kilpailussa. Nämä satsaukset tehtiin paljon ennen lamaa eikä julkisen vallan alle kuulunutta koulutusta lama-aikana karsittu.
OECD:n raportti Suomesta on mairittelevaa luettavaa kuten “inflation is among the lowest in the OECD and the government surplus sizeable.” On Suomen taloudessa OECD:nkin mielestä pulmia. 8 prosentin työttömyys on korkea luku, vaikka se on alhaisempi kuin euroalueella. Suomella on esimerkiksi muihin pohjoismaisiin hyvinvointivaltioihin verrattuna alhainen työvoiman käyttö. Suomessa keskimääräinen eläkkeelle jäänti ikä on 57, kun Ruotsissa ja Norjassa tuo ikä on yli 60.
OECD:kin havaitsemaa pulmaa on jo Suomessa ratkottu. Suomen suuri eläkeuudistus astui voimaan vuosi sitten ja tällä on tarkoitus nostaa keskimääräistä eläkeikää 2-3 vuodella.
Suomessa alkoi EU-jäsenyyden myötä ennen kokematon nousukausi, joka ei johdu vain jäsenyydestä, mutta EU toi siihen luottamuksen piristysruiskeen. Suomalaiset yritykset ovat hyvin oivaltaneet, mitä liittyminen voi antaa kansantaloudelle. Tämän voi havaita siitä, millä innolla suomalaisyritykset ovat investoineet tuotantolaitoksiin sekä palvelukonsepteihin etenkin Baltiaan sekä muihin tuoreisiin EU-jäsenenmaihin.
Tommi Melender ja Eljas Repo