Puolustusvoimien lippujuhlaa juhlittiin perinteisellä hernekeitolla ja pannukakulla
Suomen puolustusvoimien lippujuhlaa on vuodesta 1946 alkaen juhlittu valtioneuvoston päätöksellä marsalkka C.G.E. Mannerheimin syntymäpäivänä 4. kesäkuuta. Suomessa juhlaan kuuluu seppelten lasku sodassa kaatuneiden sankariristille ja marsalkan haudalle. Tänä vuonna juhlitaan niin Suomen lipun kuin puolustusvoimienkin 90-vuotisjuhlaa, mistä syystä juhlallisuudet ovat tavallistakin näyttävämmät.
Suomen Unkarin-suurlähetystö juhli lippujuhlaa vastaanotolla, joka tänä vuonna poikkeuksellisesti järjestettiin lähetystön puutarhassa tunnelmallisen puhallinmusiikin säestyksellä.
Tarjolla oli suomalaissotilaan torstairuokaa, täyttävää ja sakean ravitsevaa hernekeittoa pannukakun kera. Musiikkiosuudesta vastasi vakuuttavasti Budapestin XVII kaupunginosan musiikkikoulun Seventeen Big Band Zsolt Szászin johdolla. Ja toki ohjelmisto koostui juuri niistä upeista Duke Ellingtonin sävellyksistä ja Glenn Millerin unohtumattomista ikivihreistä, joita yleisö jo osasi odottaakin. Kesäisen juhlan tunnelmaa ei saanut latistettua edes kaksi tuntia ennen vastaanottoa alkanut massiivinen sähkökatkos.
Puolustusvoimien lippujuhlan vastaanotolle oli kutsuttu Unkarissa palvelevat eri maiden puolustusasiamiehet, diplomaatteja, ylintä valtiojohtoa sekä maassa pysyvästi asuvan suomalaissiirtokunnan edustajia.
Puolustusvoimien lippujuhlan historiasta ja taustoista viestintäjohtaja Jyrki Iivonen:
ITSENÄISEN SUOMEN KANSALLINEN PUOLUSTUS
Suomi on monella tapaa poikkeuksellinen valtio Euroopan valtioiden joukossa. Suomen kansallinen puolustus perustuu edelleen yleiseen asevelvollisuuteen. Ratkaisu on kansalaisten huomattavan enemmistön hyväksymä, joten siitä luopumisesta ei edes käydä mitään vakavaa keskustelua. Toiseksi Suomi on päättänyt pitäytyä edelleen sotilasliittojen ulkopuolella. Suomalaiset uskovat selviävänsä pahoistakin kriiseistä parhaiten omin voimin. Suomi on ollut aktiivisesti mukana EU:n yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan kehittämisessä ja Suomi tekee tiivistä yhteistyötä Naton kanssa mm. kriisinhallintaoperaatioissa, mutta jäsenyyttä siinä kannattaa vain neljännes suomalaisista.
Suomi kuuluu väkiluvultaan Euroopan pieniin valtioihin. Pienten valtioiden kohtalona on usein olla maailmanpolitiikan viimojen heiteltävänä, varsinkin jos ne sijaitsevat suurvaltaintressien kohtaamisalueella. Suomen itsenäistymisen joulukuussa 1917 mahdollisti kansalaisten itsenäistymistahdon lisäksi ensimmäisessä maailmansodassa syntynyt poliittinen asetelma. Toiseen maailmansotaan maamme joutui vastoin omaa tahtoaan yhtenä Saksan ja Neuvostoliiton elokuussa 1939 solmiman sopimuksen seurauksena. Suomi sai varsinkin talvisodan aikana runsaasti myötätuntoa eri puolilta maailmaa mm. Unkarissa koottiin avuksemme vapaaehtoispataljoona sotilaita, mutta koki silti taistelevansa niin talvisodassa kuin jatkosodassa käytännössä yksin.
Suomen kansainvälispoliittinen asema oli vaikea myös sodan päätyttyä. Neuvostoliiton naapuruus merkitsi käytännössä sitä, että maamme joutui luopumaan osasta poliittista liikkumatilaansa. Taitavalla ulkopolitiikalla päästiin kuitenkin siihen, että maamme säilytti valtiollisen itsenäisyytensä, poliittisen demokratiansa ja vapaan markkinataloutensa. Suomen eloonjäämisstrategia perustui koko kylmän sodan ajan puolueettomuuteen eli suurvaltojen välisten ristiriitojen ulkopuolella pysyttelemiseen. Strategia onnistui. Kun Neuvostoliitto vuonna 1991 hajosi, oli Suomi jo pitkään ollut nykyaikainen pohjoismainen hyvinvointivaltio.
Suomen puolustusvoimilla oli ratkaiseva rooli sodissamme ja myös sitä seuranneissa rauhanoloissa. Sillä on kaksi merkittävää vuosittaista juhlapäivää. Toinen niistä on joulukuun 6., päivä jona Suomi vuonna 1917 julistautui itsenäiseksi. Toinen vuosittainen juhlapäivä on kesäkuun 4., joka on puolustusvoimiemme keskeisen rakentajan marsalkka Mannerheimin syntymäpäivä. Unkarissa tätä lippujuhlaa vietetään Budapestissa Suomen suurlähetystössä runsaslukuisen kutsuvierasjoukon kera 5.6.
Suomessa on maan koko itsenäisyyden ajan ollut voimassa yleinen asevelvollisuus. Jokainen miespuolinen suomalainen suorittaa puolustusvoimissa varusmiespalveluksen, joka kestää joko 6, 9 tai 12 kuukautta. Tämä velvollisuus koskee aidosti koko ikäluokkaa ja sitä noudatetaan tarkoin. On arvioitu, että tällä hetkellä hieman yli 80 % vuosittaisesta ikäluokasta astuu palvelukseen. Vapautuminen asevelvollisuudesta voi perustua vain terveydellisiin syihin. Aseellisen palveluksen voi korvata siviilipalveluksella, mutta niin tekee vain alle 5 % ikäluokasta. Myös naiset voivat hakeutua vapaaehtoiseen varusmiespalvelukseen, jossa heidän koulutuksensa on täsmälleen sama kuin miespuolisilla asevelvollisilla.
Kaikki lähtevät varusmiespalvelukseen samalta viivalta. Menestymisen palveluksessa ratkaisevat pelkästään suoritukset, ei esimerkiksi koulutustaso tai sosiaalinen tausta. Varusmiespalveluksella onkin huomattava vaikutus suomalaisen tasa-arvoihanteen syntymiseen. On nähty tärkeänä, että miespuoliset kansalaiset kohtaavat ainakin kerran elämässään toisensa tasavertaiselta pohjalta. Yleinen asevelvollisuus mahdollistaa koko maan puolustamisen. Suomi pystyy kriisitilanteessa kutsumaan aseisiin 350.000 hengen vahvuiset asevoimat. Sen sotilaallista taitoa ylläpidetään säännöllisissä kertausharjoituksissa.
Suomen puolustusvoimilla on tänä päivänä kolme sille määriteltyä tehtävää. Niistä tärkein on Suomen sotilaallinen puolustaminen kaikkia maahan kohdistuvia hyökkäyksiä ja uhkia vastaan. Valtaosa resursseista käytetään tämän tehtävän hoitamiseen. Toinen viime vuosina entistä tärkeämmäksi tullut tehtävä on virka-avun antaminen siviiliviranomaisille niiden sitä tarvitessa. Eri viranomaisten vastuut ja mahdolliset uhkatilanteet on määritelty hallituksessa laaditussa yhteiskunnan elintärkeiden toimintojen turvaamisen strategiassa. Kolmas puolustusvoimien tehtävä on osallistuminen alan kansainväliseen yhteistyöhön, erityisesti rauhanturvaoperaatioihin. Ensimmäiset suomalaiset rauhanturvaajat lähtivät Suezin kanavalle joulukuussa 1956. Sen jälkeen suomalaiset ovat tehneet jo 50.000 palvelusvuoroa YK:n, EU:n ja Naton johtamissa operaatioissa. Tällä hetkellä suomalaisia löytyy kriisinhallintatehtävistä mm. Kosovossa, Afganistanissa ja Tshadissa. Tällä hetkellä eri operaatioissa palvelee lähes 700 henkeä.
Suomen keskeiset linjanvedot tehdään hallituksen noin neljän vuoden välein valmistettavassa turvallisuus- ja puolustuspoliittisessa selonteossa. Seuraava niistä valmistunee syksyn 2008 kuluessa ja siihen ei sisälly mitään merkittäviä muutoksia. Yleinen asevelvollisuus, koko maan puolustaminen ja laajaan yhteistyöhön perustuva sotilaallinen liittoutumattomuus ovat Suomen puolustuspolitiikan ratkaisut myös seuraavien vuosien ajan. Puolustusvoimia kehitetään seuraavien vuosien aikana entistä nykyaikaisemmiksi ja iskukykyisemmiksi. Kansainvälistä yhteensopivuutta lisätään sekä koulutuksen avulla että laajalla puolustusmateriaaliyhteistyöllä. Suomalaisen puolustusteollisuuden asemat kiristyvässä kansainvälisessä kilpailussa ovat vain vahvistuneet ja mittavia materiaalikauppoja on tehty mm. Puolan, Kroatian ja Slovenian kanssa. Ehkä tulevaisuudessa myös Unkarin kanssa.