Päivä suurlähettiläänä
Pitkän tauon jälkeen saimme jälleen vieraaksi pikkusuurlähettilään Suomen suurlähetystöön 26.6.2013. 15-vuotias Zsófi Fébert voitti toisen pääpalkinnoista Veszprémissä järjestetyssä Minun Suomeni -piirustuskilpailussa.
Zsófi odotti ”valtaantuloaan” jännityksellä, vaikka niin kuin saimme häneltä jälkikäteen tietää, hän lähti mukaan tähän seikkailuun melkein vahingossa. Kuvaamataidon opettaja kehotti häntä valmistamaan kuvia Kalevalasta, josta hän piti kovasti kun vähän aikaa sitten he tutustuivat siihen koulussa. Zsófi luuli jo, että piirustusten jättöpäivä oli mennyt, mutta viime hetkessä hän kuitenkin onnistui vielä lähettämään maailman luomista esittelevän teoksensa. Se, että hän voitti kilpailun ja että mikä on palkinto, kävi ilmi vasta palkintojenjakotilaisuudessa. Mutta mikä ihmeen pikkusuurlähettiläspäivä? Sekin valkeni pikkuhiljaa järjestelyiden aikana ja ensimmäisen, myös Veszprémistä kotoisin olevan pikkusuurlähettiläämme Zolcsi Juhászin kanssa käydyn keskustelun myötä. Kauan odotettu päivä koitti sitten 26.6. ja Zsófi vanhempiensa kanssa lähti suurlähettilään autolla kohti Budapestiä.
Suunnistimme ensin luomuraaka-aineita ja perinteisiä suomalaisia leivontaohjeita käyttävään Finn Kenyér (Linkki toiselle web-sivustolle.) (avautuu uuteen ikkunaan)-yritykseen, jossa omistajat Johanna Nurmikari ja Jaana Shoch olivat meitä vastassa. Hetken kuluttua Zsófi sai päälleen suojapuvun ja ryhtyi Johannan avulla Runebergin muffinssien tekoon. Leivonnan ohessa Johanna kertoi mielenkiintoisia asioita esimerkiksi ruislimpun valmistamisesta, raaka-aineista sekä suomalaisten ja unkarilaisten erilaisista makutottumuksista. Työnteko lisää ruokahalua, joten Zsófille ja hänen vanhemmilleen maistui vastustamattomista suolaisista ja makeista herkuista koostuva välipala.
Tarjoilu ja vieraanvaraisuus houkuttivat viihtymään pitempään, mutta velvollisuus kutsui pikkusuurlähettilään jatkamaan ohjelmaa Etnografisen museon ryijynäyttelyssä, jossa hän myös tapasi kollegansa Pasi Tuomisen.
Näyttely Ryijyn elävä perinne (Linkki toiselle web-sivustolle.) (avautuu uuteen ikkunaan)esittelee Tuomas Sopasen kokoelmaa, jonka vanhin kappale valmistettiin vuonna 1707, uusimmat taas nykypäivänä. On hyvinkin mahdollista, että taiteita harrastava pikkusuurlähettiläämme sai inspiraatiota näyttelystä. Joka tapauksessa hän katsoi silmät pyöreinä kun yhdestä modernista ryijystä löytyi nailonsukka ja heijastin.
Tapahtumarikkaan aamupäivän jälkeen oli kiva levähtää suurlähettilään residenssin lounaspöydän ääressä, jossa herkullisen suomalaisen lounaan lomassa lähettiläille tarjoutui mahdollisuus vaihtaa kokemuksia työstään, opinnoistaan ja päivän kokemuksista. Sitten Zsófi otti ohjakset käsiinsä: suurlähettilään työhuoneessa hän allekirjoitti tärkeitä kirjeitä, vastasi puheluihin ja kutsui nopean henkilökuntakokouksen koolle, jossa hän määräsi alaisilleen tärkeänä ja erityisenä tehtävänä suomalaisen ja unkarilaisen kesän maalaamisen. Sillä välin pikkusuurlähettilään vieraat, Antal Ruprecht ja tyttäret Katalin ja Renáta saapuivat.
75 vuotta täyttävä Antal Ruprecht sai pikkusuurlähettiläältä kunniakirjan syntymäpäivänsä johdosta, mutta kun hän näki, että henkilökunta tarvitsee apua tehtävänsä hoidossa, hän liittyi mukaan maalaamaan. Lopputulos puhui puolestaan, mutta uusi esimiehemmekin vahvisti, että teoksemme voisi menestyä jopa piirustuskilpailussakin.
Lopulta koitti hyvästijätön aika: Zsófi ja vanhempansa nousivat suurlähettilään autoon väsyneinä, mutta toivottavasti tyytyväisinä ja lähtivät kohtia kotia, Nemesvámosia.