Juhlavaalit 2007: Kenestä seuraava pääministeri?

Suomen eduskuntavaalien jännittävin kysymys on, nouseeko suurimmaksi puolueeksi keskusta vai SDP. Tämä ratkaisee sen, tuleeko seuraavaksi pääministeriksi keskustan Matti Vanhanen vai SDP:n Eero Heinäluoma, kirjoittaa Kalevan toimituspäällikkö Kyösti Karvonen.

Kun 18 vuotta täyttäneet suomalaiset menevät äänestämään sunnuntaina 18. maaliskuuta, kysymys ei ole aivan tavanomaisesta demokratiatapahtumasta. Lähes päivälleen sata vuotta aiemmin, 15.-16.3. maaliskuuta 1907, kaikki 24 vuotta täyttäneet suomalaiset saivat ensimmäisen kerran äänestää ja asettua ehdolle.

Yleinen ja yhtäläinen äänioikeus oli järisyttävä muutos etenkin Suomen naisille. He saivat radikaalin eduskuntauudistuksen myötä ensimmäisinä Euroopassa äänioikeuden. Muutos oli suuri myös miehille, sillä useimmilla heistä ei ollut neljään valtiosäätyyn kuulumattomina ollut siihen asti oikeutta äänestää tai asettua ehdokkaaksi.

200-jäseniseen, yksikamariseen eduskuntaan valittiin keväällä 1907 kaikkiaan 19 naista. Sen jälkeen naisten osuus kansanedustajapaikoista on kasvanut tasaisesti. Nyt kautensa päättävässä eduskunnassa naisedustajia on 76 eli runsas kolmannes. Suomessa ei ole enää yhtään valtiollista johtotehtävää, johon ei olisi valittu kertaakaan naista.

Eí suuria tyytymättömyyden aiheita

Juhlatunnelma ei estä sitä, että luvassa on kunnon vaalit. Vaalien tuloksesta riippuu, kuinka helppo - tai vaikea - on muodostaa seuraava hallitus. Koska Suomessa ei ole selkeää kaksipuoluejärjestelmää, voittaja ei muodosta automaattisesti uutta hallitusta eikä häviäjä mene automaattisesti oppositioon.

Enemmistöhallitukseen tarvitaan aina kaksi kolmesta suurimmasta puolueesta, minkä takia uusi kokoomushallitus voi olla voittajan ja häviäjän yhdistelmä. Kolmen suuren puolueen varaan nojaava puoluerakennelma takaa sen, että Suomen sisäpolitiikka on hyvin vakaata ja ennustettavaa. Vakautta vain lisää se, että hallitusyhteistyössä on yleensä mukana puolueita poliittisen keskiviivan molemmilta puolilta. Suomen sisäpolitiikka poikkeaakin juuri tästä syystä suuresti esimerkiksi Ruotsista.

Vaalien tärkein kysymys on se, mikä puolue saa eniten eduskuntapaikkoja. Se antaa suurimmaksi nousevan puolueen puheenjohtajalle esikoisoikeuden ainakin aloittaa hallitusneuvottelut ja mitä todennäköisimmin myös tulla valituksi eduskunnassa seuraavaksi pääministeriksi alkavaksi nelivuotiskaudeksi.

Vuodenvaihteessa päättynyt Suomen toinen kausi EU:n puheenjohtajana lykkäsi kiivaimman vaalitaistelun tämän vuoden puolelle ja hillitsi politikointia jo puheenjohtajakaudella.

Vaalikamppailu voi jäädä tavanomaista rauhallisemmaksi myös loppusuoralla. Vaisua kampanjaa ennakoi se, että valtion tämän vuoden budjetin käsittely sujui eduskunnassa loppuvuodesta harvinaisen sopuisasti, vain muutama kuukausi ennen vaaleja. Vaalitunnelmia rauhoittavat myös suurimpien puolueiden hyvissä ajoin esittämät kannanotot, ettei Nato-jäsenyys nousisi vakavaan keskusteluun alkavallakaan vaalikaudella. Luvassa ei ole siis Nato-vaalit.

Vaalitaistelu pysynee kohtuudessa myös siksi, että Suomen kansantalous kasvoi viime vuonna noin kuuden prosentin reipasta vauhtia. Virallinen työttömyys on laskenut alemmaksi kuin kertaakaan 15 vuoteen, ja verotus on keventynyt. Kansalaisilla ei ole siis suuria tyytymättömyyden aiheita, jotka voisivat johtaa järisyttäviin poliittisiin muutoksiin.

Nykyhallitus voi aivan hyvin jatkaa

Koska lähtökohdat ovat tällaiset, yleisin veikkaus on se, että neljä viime vuotta hallinnut, keskustan ja sosiaalidemokraattien varaan rakentunut enemmistöhallituspohja voisi aivan hyvin jatkaa seuraavatkin neljä vuotta. Tämä tarkoittaisi, että kolmas suurista puolueista, kansallinen kokoomus, joutuisi jatkamaan oppositiossa.

Ei ole myöskään vaikea ennustaa, että ruotsinkielistä vähemmistöä edustava ruotsalainen kansanpuolue jatkaisi tämän niin sanotun punamultahallituksen kolmantena osapuolena. RKP on pienoisesta kannatuksensa laskusta huolimatta vakiintunut hallituspuolue. Tästä erikoisasemasta kertoo se, että vuodenvaihteessa ministerin tehtävistä luopunut RKP:n entinen puheenjohtaja Jan-Erik Enestam oli yhtäjaksoisesti ministerinä lähes 4 400 vuorokautta eli viidenneksi pisimpään Suomen historiassa.

Monien edellisten eduskuntavaalien tapaan näistäkin tulee varmasti pääministerivaalit. Suurin huomio kohdistuu siihen, jatkaako hallituksen johdossa keskustan puheenjohtaja Matti Vanhanen vai nouseeko SDP keskustaa suuremmaksi puolueeksi. Jos näin kävisi, SDP:n puheenjohtajasta, nykyhallituksen valtiovarainministeristä Eero Heinäluomasta tulisi uusi pääministeri.

Viimeaikaisissa mielipidetiedusteluissa SDP:n ja keskustan kannatus on ollut kutakuinkin tasoissa. Neljä vuotta sitten keskusta nousi Suomen sisäpolitiikan paalupaikalle suurimmaksi puolueeksi vain noin 6 000 äänen erolla ennen sosiaalidemokraatteja.

Kokoomuksen kannatus on aiemman nousunsa jälkeen tasaantunut, ja olisi yllätys, jos puolue nousisi kummankaan kahden muun suuren puolueen ohi. Ja koska keskustan ja SDP:n hallitusyhteistyö on sujunut hyvin, kokoomuksen on vaikea murtaa niiden yhteistyöakselia. Jopa normaalisti keskustan ja kokoomuksen riveistä kuultavat taktiset puheet porvarihallituksen mahdollisuudesta ovat tällä kertaa jääneet ainakin toistaiseksi vähiin.

Vanhasen ja Heinäluoman kaksinkamppailu

Koska etenkin keskusta ja SDP lähtevät vaaleihin tasaväkisinä, niiden keulakuvien - Vanhasen ja Heinäluoman - henkilökohtainen onnistuminen kampanjassa ja ratkaisevina pidetyissä tv-keskusteluissa voi ratkaista lopputuloksen. Molemmilla herroilla on omat vahvuutensa ja heikkoutensa.

Kutakuinkin sattumalta pääministeriksi noussut Vanhanen kasvoi nopeasti pääministerin vaativiin saappaisiin. Huonosti menneet presidentinvaalit ja värikäs yksityiselämä rasittavat häntä jossakin määrin. EU-puheenjohtajakaudella Vanhanen jäi julkisuudessa ulkoministeri Erkki Tuomiojan ja jopa presidentti Tarja Halosen varjoon.

SDP:n kohdalla kysymys kuuluu, menestyykö puolue vaaleissa hyvin puheenjohtaja Heinäluoman ansiosta - vai hänestä huolimatta. Heinäluoma ei ole ainakaan vielä pystynyt täyttämään edeltäjänsä Paavo Lipposen mittoja. Pääministeriehdokkaiden suosiomittauksissa Heinäluoma on jäänyt kauas Vanhasen ja jopa kokoomusjohtaja Jyrki Kataisen taakse.

Kataisellakin on oma varjonsa. Kokoomus on asettanut hänet pääministeriehdokkaakseen, mutta päätöksen uskottavuus on joutunut kyseenalaiseksi. Epävarmuus johtuu siitä, että presidentinvaaleissa hyväksi kakkoseksi tullut Euroopan investointipankin varapääjohtaja Sauli Niinistö päätti melkoisten kiemuroiden jälkeen lähteä sittenkin ehdolle eduskuntavaaleihin.

Kokoomuksen entinen puheenjohtaja Niinistö asettuu ehdolle suurimmassa eli Helsinkiä ympäröivässä Uudenmaan vaalipiirissä. Todennäköisesti Niinistö kerää ääniä eniten koko Suomessa ja vetää äänimäärällään ehkäpä 1-2 kokoomuksen "ylimääräistä" ehdokasta eduskuntaan. Niinistö aikoo käydä näkyvää valtakunnallista kampanjaa, mikä tukaloittaa entisestään Kataisen asemaa puolueensa pääministeriehdokkaana. Niinistö kasvattaa siten puolueensa menestystä, mutta jäytää samalla sen puheenjohtajan asemaa.