Juhannus - keskikesän juhla
Juhannus on Suomen kesän kohokohta, jolloin suomalaiset vetäytyvät maaseudulle, mökille tai veden ääreen nauttimaan yöttömästä yöstä. Juhannus on myös Suomen sinivalkoisen lipun päivä.
Kesän valoisinta aikaa on jo keskiajalta juhlittu Johannes Kastajan syntymäjuhlana ja tästä juontuu myös juhlan suomenkielinen nimitys, juhannus. Ruotsinkielisillä alueilla juhlasta käytetään keskikesään viittaavaa midsommar-nimeä. Juhannukseksi suomalaiset vetäytyvät maaseudulle, mökille, ulkoilmajuhliin tai rannikolle polttamaan kokkoa ja saunomaan. Kaupungit hiljenevät lähes kokonaan.
Juhannuskoristelulle tyypillistä on alkukesän luonnon vehreyden korostaminen. Talot voidaan koristella sisältä ja ulkoa koivun- tai tuomenoksilla tai syreeneillä ja juhannussaunassa kylvetään uudella vihdalla.
Juhannusruokana tarjotaan ulkona valmistettavia ruokia: grillattuja tai nuotiolla tikun nokassa käristettävää makkaraa, salaatteja ja mahdollisuuksien mukaan myös uusia perunoita.
Suomessa yleisen tavan mukaan juhannuksenakin juhlien pääpaino on aattoillassa, joka perinteisesti oli kesäkuun 23. päivä. Vuodesta 1955 alkaen juhannuspäivä on kuitenkin työmarkkinajärjestöjen aloitteesta muuttunut liikkuvaksi siten, että juhannus ajoittuu aina kesäkuun 19. päivää seuraavaksi lauantaiksi.
Juhannuksena juhlitaan paitsi yötöntä yötä, myös Suomen lippua. Liputusohjeiden mukaan siniristiliput nostetaan salkoon kuudelta juhannusaattoiltana ja liput saavat liehua aina juhannuspäivän iltaan kello yhdeksään asti.
Suomen lipun suunnittelu käynnistyi heti vuoden 1917 itsenäistymisen jälkeen, jolloin asetettiin virallinen lippukomitea asiaa pohtimaan. Komitean ehdotukset kaatuivat kuitenkin eduskunnassa lipun värejä koskevaan kiistaan. Kansalaissodan väliaikaisen leijonalipun jälkeen eniten kannatusta sai sinivalkoinen ja punakeltainen lippuehdotus, joista eduskunnan enemmistö päätyi kannattamaan sinivalkoista ristilippua. Nykyisinkin käytössä oleva lippu vahvistettiin 27.5.1918. "Valkoinen ja sininen ovat suomalaisten värit: valkoinen talviemme lumen tähden ja sininen sinisten järviemme tähden", on Sakari Topelius todennut.