Eino Leinon päivä, runon ja suven päivä

Heinäkuun 6. päivää on vuodesta 1998 alkaen juhlittu Eino Leinon sekä runon ja suven päivänä. Kainuun Paltamossa vuonna 1878 syntynyt Eino Leino on suomalaisen kirjallisuuden ja ennen kaikkea runouden suuri uudistaja. Leino ei halunnut olla vain kansallinen runoilija, suomalaisuus muotoutui hänen tuotannossaan moderniksi eurooppalaisuudeksi.

Leinon 1896 esikoiskokoelma Maaliskuun lauluja ilmestyi vuonna 1896. Paitsi jäljittelemätön runoilija Leino oli myös pakinoitsija, näytelmäkirjailija sekä tuottelias kirjallisuus- ja teatteriarvostelija. Nimimerkeillä Mikko Vilkastus, Teemu ja Kanttori Sepeteus kirjoittaessaan Leino tuli kehittäneeksi kulttuuripakinan suomalaisen perinteen. Leinon tunnetuimpia kokoelmia on vuonna 1903 ilmestynyt Helkavirsiä, jossa yhdistyy ainutlaatuisella tavalla suomalainen kansanrunous ja eurooppalaisen kirjallisuuden virikkeet. Myös hänen rakastetut luontorunonsa avaavat henkeäsalpaavat näköalan suomalaiseen herkkään luontoon.

Elämänsä viime vuosina Leino asui sairauksien ja taloudellisten vaikeuksien murtamana eri täysihoitoloissa. Luovuuden asteittaisesta hiipumisesta kertovat koskettavat runot kuuluvat suomalaisen lyriikan vaikuttavimpiin. Leino oli kuollessaan, vuonna 1926 vasta 47-vuotias. Hänen Helsingissä, Esplanadin puistossa sijaitsevan patsaansa jalustaan on kaiverrettu runoilijan omat, usein lainatut säkeet: "Monta on laulua, monta myös laulujen miestä. Yksi on laulu ylitse muiden: ihmisen, aattehen, hengen ankara laulu. Kansat katoo, ei katoa mahti, jonka on laulanut mahtaja kansansa sielun."