28. helmikuuta - Kalevalan ja suomalaisen kulttuurin päivä
Kalevalan 32 runosta koostuvan ensimmäisen laitoksen käsikirjoitus valmistui marraskuussa 1834, esipuheen Elias Lönnrot päiväsi 28. helmikuuta 1835. Päivää vietetään nykyisin Kalevalan ja suomalaisen kulttuurin päivänä.
Kalevalan ensimmäinen, myöhemmin Vanhana Kalevalana, tunnettu laitos painettiin kaksiosaisena: ensimmäinen ilmestyi jouluna 1835, toinen kolme kuukautta myöhemmin. Painos oli 500 kappaletta. Runoaineiston karttuessa Lönnrot alkoi työstää Kalevalasta uutta, laajempaa versiota. Tämä vuonna 1849 ilmestynyt ja 50 runosta koostuva Kalevala on se, jota nykyään pidetään Suomen kansalliseepoksena.
Kalevalan kokosi Kajaanin piirilääkärinä toiminut Elias Lönnrot, joka teki 15 vuoden aikana peräti 11 keruumatkaa, valtaosan niistä hevoskyydillä, vesiteitse tai jopa jalkapatikassa. Kalevalan runot kerättiin kymmeniltä eri runonlaulajilta.
Elias Lönnrot (1802-1884)
Lönnrot kokosi ja yhdisteli eepoksen yksittäisistä runoista ja irrallisista säkeistä. Tarvittaessa hän myös keksi itse säkeitä. Kalevalan eri laitosten lisäksi Elias Lönnrot kokosi ja julkaisi 1840-41 Kantelettaren, kokoelman lyyrisiä kansanrunoja, balladeja ja legendoja, joita Lönnrot yhdisteli jo Kalevalassa käyttämällään tekniikalla. Lönnrot on myös koonnut ja julkaissut Suomen kansan sananlaskuja, Suomen kansan arvoituksia sekä Suomen kansan muinaisia loitsurunoja.
Kalevalan tapahtumat tapahtuvat Kalevalassa ja Pohjolassa. Lönnrotin omien muistiinpanojen mukaan niiden kansat "eivät ylen hyvässä suosiossa välillänsä eläneet". Kalevalan juoni rakentuu Sammon taonnan ja ryöstön, lopulta myös tuhoutumisen, ympärille. Sampo on onnea ja rikkautta tuottava ihmeellinen esine, jolle tutkijat ovat antaneet monia selityksiä. Sampoa onkin pidetty myllynä, aurinkona, aarrearkkuna, noitarumpuna tai maailmapatsaana. Paavo Haavikon runoelmassa ja sille perustuvassa, vuonna 1982 valmistuneessa Rauta-aika elokuvassa Sampo oli puolestaan rahanlyöntikone, jonka suomalaiset ryöstivät Bysantista.
Vanhan Kalevalan 150-vuotisjuhlan juhlaraha vuodelta 1985
Kalevalaa on julkaistu monessa eri muodossa. Kalevalan ensimmäisen lyhennetyn version toimitti Elias Lönnrot itse. Tämän jälkeen Kalevalaa on toimitettu, kuvitettu, tiivistetty ja lyhennetty koululaisille, nuorisolle ja lapsille. Kalevala on sovitettu myös sanomalehtiuutisiksi, murre- ja slangiversioksi sekä sarjakuviksi. Vuonna 1999 runoilija Kai Nieminen sovitti runomuotoisen Kalevalan nykykielelle proosamuotoon. Hänen Kalevalansa alkaakin:
Veliseni, hyvä, ystävä, nyt kun satuimme
tapaamaan, tartu käteeni ja ryhdy
laulamaan kanssani. Lauletaan yhdessä
isiltä perityt laulut, kerrotaan mitä meille
on kerrottu, jotta nuoretkin kuulisivat
Väinämöisestä ja Ilmarisesta,
Lemminkäisestä ja Joukahaisesta,
saisivat tietää mitä aikoinaan tapahtui
Pohjolan perillä ja Kalevalan kankailla.
Alkuperäisen Kalevala-mittaisen runon toinen säkeistöhän kuuluu:
Veli kulta, veikkoseni, kaunis kasvinkumppalini!
Lähe nyt kanssa laulamahan, saa kera sanelemahan
yhtehen yhyttyämme, kahta'alta käytyämme!
Harvoin yhtehen yhymme, saamme toinen toisihimme
näillä raukoilla rajoilla, poloisilla Pohjan mailla.
Kalevala on käännetty 60 kielelle, se on käännetyin suomalainen teos. Ensimmäisenä ilmestyi ruotsinnos jo vuonna 1841, Uuden Kalevalan ensimmäinen käännös ilmestyi puolestaan saksaksi vuonna 1852. Unkarinnoksia on ilmestynyt peräti viisi, osakäännöksiä vielä tätäkin enemmän. Ensimmäisenä Uuden Kalevalan unkarinnoksen sai valmiiksi Barna Ferdinánd vuonna 1871. Vikár Bélan (1909), Nagy Kálmánin (1972), Rácz Istvánin (1976) sekä Szente Imren (1987) käännökset ovat kaikki erinomaisia, yhä edelleen nautinnollista luettavaa.