Talouskatsaus syyskuussa 2009 - Exit -strategiat syksyn kestoaihe
Tämän hetken suurimpia haasteita ovat kasvava työttömyys, velkaantuminen, budjettivajeet ja rahoitusmarkkinoiden uudistukset. Vakaan kasvun saavuttamiseksi tulisi seurata entistä tehokkaammin myös makrotaloudellisten tasapainottomuuksien kehittymistä. Muutoksia tarvitaan sekä yli- että alijäämämaissa.
Finanssi- ja rahapolitiikan sekä rahoitusmarkkinoiden exit-strategioiden suunnittelu tulee olemaan syksyn pääteema.
IMF:n ja G-20:n merkitys päätöksentekijänä on korostunut. Jatkossa EU:n tuleekin olla entistä yhtenäisempi ja varmistaa aktiivinen osallistuminen kansainvälisessä valmistelutyössä.
Vuosi sitten...
Vuosi sitten investointipankki Lehman Brothersin kaatui, maailman johtava vakuutus- ja finanssipalveluja tarjoava yhtiö AIG ajautui vaikeuksiin ja investointipankki Merril Lynchin siirtyi Bank of American omistukseen. Nämä tapahtumat olivat lähtölaukaus edessä oleville vaikeille ajoille. Jo pidemmän aikaa pinnan alla kyteneet ongelmat rahoitusmarkkinoilla sekä kansainvälisen talouden suuret yli- ja alijäämät johtivat kriisiin, josta toipuminen on vasta alkamassa. Pankkien välinen luottamus romahti. Vaarana oli lainamarkkinoiden hyytyminen ja kansainvälisen rahoitusjärjestelmän romahdus.
Sijoittajien luottamuspula ja varauksellinen suhtautuminen riskiin nostivat rahoituskustannuksia. Tämä puolestaan vaikeutti rahoituksen saatavuutta. Luottotappioiden ja omaisuuden arvonalennuksien johdosta pankkien ja rahoituslaitosten oli ryhdyttävä vähentämään velkaantuneisuutta. Oli joko myytävä omaisuutta, ryhdyttävä hankkimaan lisäpääomaa tai supistettava luotonantoa. Rahoituksen vaikeutumisella oli puolestaan kohtalokkaat seuraukset yritysten ja kotitalouksien toimintaedellytyksiin.
Kysynnän sekä tuotannon supistuminen vaikuttivat kielteisesti kansainväliseen kauppaan ja maailmantalouden kasvuun. Finanssikriisi laajeni reaalitalouden kriisiksi ja ongelmat levisivät Yhdysvalloista nopeasti myös Eurooppaan ja Aasiaan. EU:n kohdalla vaikutukset olivat erityisen tuntuvia johtuen viennin suuresta merkityksestä ja Euroopan rahoitusmarkkinoiden integroitumisesta kansainvälisiin rakenteisiin.
Elvytys vaikuttaa? - syksy käynnistyy varovaisen optimismin merkeissä
Kansainvälisen yhteistyön ja poikkeuksellisten finanssi- ja rahapolitiikan sekä rahoitusmarkkinoiden tukitoimien ansiosta vältettiin katastrofi ja päästiin pahimman yli. EU:ssa päätettiin viime syksynä koordinoidusti finanssipoliittisesta elvytyksestä, jonka lopputuloksena tukitoimet, ml. automaattiset vakauttajat ja päätöspohjaiset toimenpiteet, ovat noin 5% EU-27 BKT:stä tänä ja ensi vuonna.
Rahapolitiikan osalta EKP ryhtyi laskemaan perusrahoitusoperaatioiden korkoa viime lokakuusta lähtien. Ohjauskorko päätyi yhteen prosenttiin toukokuussa ja on ollut ennallaan siitä lahtien. Lisäksi EKP otti käyttöön muita poikkeukselliseksi kutsumiaan toimia ("enhanced credit support") likviditeetin turvaamiseksi. Pankkien pääomittamiseen satsattiin EU-maissa puolestaan noin €300 miljardia ja takuita annettiin €3 triljoonan edestä.
Syksy käynnistyy varovaisen optimismin merkeissä. Vielä alkukesästä ristiriitaiset tiedot talouden elpymisestä ylläpitivät epävarmuutta. Tuoreet havainnot talouden kehityksestä ovat kuitenkin odotettua myönteisempiä. Kokonaistuotanto on toisen vuosineljänneksen tilastojen mukaan joissain maissa lähtenyt kasvuun. Komission syysennusteen mukaan talouden elpyminen on alkanut niin Euroopassa kuin muuallakin maailmassa.
Yritysten ja kuluttajien luottamus on vahvistumassa. Euroalue ja EU-27 saattaa kasvaa jo vuoden toisella puoliskolla. Tosin viime vuoden lopun ja kuluneen vuoden vaikeudet ovat olleet sen verran tuntuvia, ettei komissio muuta tämän vuoden ennustetta. BKT:n arvioidaan laskevan sekä euroalueella että koko EU:ssa tänä vuonna 4 prosenttia. OECD:n tilastot ovat samansuuntaisia komission esitysten kanssa. BKT:n lasku pysähtyi vuoden toisella neljänneksellä, mutta jäsenmaiden väliset erot ovat edelleen suuria. Kokonaistuotanto kasvoi mm. Ranskassa, Saksassa ja Japanissa. Sen sijaan Yhdysvalloissa ja Iso-Britanniassa kokonaistuotanto supistui edelleen, mutta hitaammin kuin ensimmäisellä neljänneksellä.
Haasteita ja ongelmia
Talouden toipuminen tulee hyvin todennäköisesti olemaan hidasta. Riskejä saattaa vielä ilmaantua ensi vuoden puolelle mentäessä. Paljon riippuu siitä, mitkä tekijät orastavan kasvun taustalla vaikuttavat. Onko nousu vain väliaikaisen elvytyksen tulos, joka hiipuu kun elvytys lakkaa. Vai onko taustalla myös rakenteellisia uudistuksia, jotka kantavat pidemmälle.
Tämän hetken ylivoimaisesti suurimpia haasteita ovat kasvava työttömyys, velkaantuminen ja budjettivajeet. Myös energian ja ruoan hintojen odotetaan nousevan tulevaisuudessa, mikä tulee näkymään kotitalouksien ja yritysten kustannuksissa. Sen sijaan korkotason odotetaan säilyvän alhaisena myös lähitulevaisuudessa. Työttömyyden osalta Euroopassa tilanne on hitusen verran parempi kuin Yhdysvalloissa. Työttömyyden huippu ajoittuneen ensi vuodelle ja on Euroopassa 10-11% tuntumassa. Mutta vaikka työttömyyskehitys saataisiinkin kuriin ensi vuonna, kriisin sosiaaliset vaikutukset ulottuvat paljon kauemmaksi tulevaisuuteen.
Oma vaativa ja akuutti työkenttänsä on rahoitusmarkkinoiden uudistukset, joita pohditaan niin EU:n sisällä kuin kansainvälisestikin. Rahoitusmarkkinoilla tarvitaan ja yleisön pyynnöstä myös vaaditaan tehokkaampaa valvontaa ja parempaa sääntelyä riskien pienentämiseksi. Arvopaperimarkkinoilla tulisi päästä eroon liian monimutkaisista instrumenteista ja lisätä läpinäkyvyyttä. Pankkien kohdalla olennaista on pankkien velkaisuusasteen vähentäminen ja pääomarakenteen niin laadun kuin määränkin parantaminen. Vain sitä kautta palautuu luottamus pankkisektorin kykyyn hoitaa sen perustehtävää, rahoituksen välitystä.
Ennemmin tai myöhemmin yksityisen sektorin (yritykset ja kotitaloudet) tulisi vahvistua siinä määrin, että väliaikaiseksi tarkoitettu elvytys ja tukitoimet voidaan lakkauttaa. Hankalaksi tilanne menee silloin, jos julkinen velkataakka alkaa rasittaa yksityistä sektoria niin paljon, että talouden elpyminen hidastuu. Tästä näkökulmasta katsottuna tärkeitä tekijöitä rahoituksen saatavuuden lisäksi ovat veropolitiikka ja investointipäätökset.
Pidemmällä aikavälillä tulee nostaa tuottavuutta, niin yksityisellä kuin julkisellakin sektorilla. Tässä urakassa keskeisellä sijalla ovat pääomainvestoinnit sekä työmarkkinoiden uudistukset, ml. työurien pidentäminen, osallistumisen edistäminen ja työmarkkinoiden jouston lisääminen. Vakaan kasvun saavuttamiseksi tulisi seurata entistä tehokkaammin myös makrotaloudellisten tasapainottomuuksien kehittymistä. Globaalilla tasolla muutoksia tarvitaan sekä ylijäämä, että alijäämämaissa. Tämä ei kuitenkaan tapahdu käden käänteessä. Kulutus-, säästämis- ja investointikäytäntöjen muuttaminen tulee viemään aikaa.
Exit-strategiat syksyn kestoaihe
EU:ssa syyslukukausi alkoi Ecofin-neuvoston ylimääräisellä kokouksella kuun alussa. Keskeiseksi teemaksi nousi tarve ryhtyä pohtimaan exit-strategioita julkisen talouden tasapainottamiseksi ja pidemmän ajan kestävyyden vahvistamiseksi. Tässä perustana tulee olemaan vakaus- ja kasvusopimus. Siihen sitoutuminen on erityisen tärkeää varsinkin nyt, kun enemmistö jäsenmaista on ylittänyt tai ylittämässä kolmen prosentin alijäämärajan.
Aivan kuten vuoden takaisten elvytysstrategioiden kohdalla, myös exit-strategioissa tulee huomioida maiden väliset erot ja erityispiirteet, unohtamatta koordinaatiota. Näistä exit-strategioista tullaan keskustelemaan pitkin syksyä. Seuraavan kerran aihe on esillä tämän viikon ylimääräisessä EU- huippukokouksessa, G-20 areenalla kuun lopussa, sekä epävirallisessa Ecofin-neuvostossa Göteborgissa lokakuun alussa (1.-2.10.).
Korostettakoon, että exit-strategian valmistelu on eri asia kuin sen toteuttaminen. Viimeaikojen myönteisistä merkeistä huolimatta näyttää vallitsevan yhteisymmärrys, ettei exit-strategioita tule vielä käynnistää. Tämä koskee niin finanssi- ja rahapolitiikkaa kuin rahoitusmarkkinoiden tukitoimenpiteitäkin. Talouskehitys ei yksinkertaisesti ole vielä tarpeeksi vahvalla tai vakaalla pohjalla. Exit-strategian sijaan prioriteetti on jatkaa elvytyksen toimeenpanoa.
Kuka päättää?
Sen lisäksi, että työpöydällä on paljon vaativia töitä niin Euroopassa kuin globaalistikin, vähintään yhtä tärkeää on se, ketkä asioista päättävät. Nykyisen kriisin myötä erityisesti IMF:n ja G-20:n merkitys päätöksentekijänä on korostunut. Kansainvälisessä valuuttarahastossa ovat edustettuina kaikki EU-maat, mutta ne on ryhmitelty ja äänivalta perustuu maan rahoitusosuuteen järjestössä. EU kantoi hiljattain kortensa kekoon IMF:n resurssien kasvattamisessa, mistä sovittiin huhtikuun G-20 kokouksessa. Se nosti IMF:lle annettavan lainarahoituksen 125 miljardiin euroon. Tämän vastineeksi, EU on painottanut, että IMF:n meneillään olevassa hallintouudistuksessa otettaisiin huomioon rahoitusosuuksien ja edustuksen välinen yhteys.
G-20 on IMF:ään verrattuna nuori instituutio ja suuren yleisön tietoisuuteen se nousi vasta talouskriisin myötä. G-20:n merkitys päätöksentekijänä tulee todennäköisesti jatkossa kasvamaan. EU-maista varsinaisia jäseniä tässä instituutiossa ovat kuitenkin vain Ranska, Saksa, Italia ja Iso-Britannia. Lisäksi edustettuina ovat EU:n puheenjohtajamaa sekä Euroopan keskuspankki.
EU:ssa yhteentörmäykset 27 maan kesken ovat arkipäivää. Mutta ulospäin EU:n tulee jatkossa olla entistä yhtenäisempi ja varmistaa aktiivinen osallistuminen kansainvälisessä valmistelutyössä, rahoitusmarkkinoiden uudistuksista ilmastonmuutoksen rahoitukseen. Vain sitä kautta saadaan myös EU:lle sopivia ratkaisuja.
Niina Pautola-Mol
Kirjoittaja on EUE:n erityisasiantuntija ja ECOFIN-koordinaattori