Suomi on EU:n ytimessä myös ulkosuhteissa

Suomalaisten asiantuntemus ja osaaminen ulkosuhteissa on huomattu Brysselissä. Vuoden 2019 Suomen puheenjohtajuuden jälkeen useita ulkoministeriön rautaisia osaajia on siirtynyt tukemaan EU:n ulkosuhdehallintoa. He ovat aitiopaikalla vaikuttamassa EU-politiikkaan nopeasti muuttuvassa kansainvälisessä ympäristössä. Esittelemme vahvan suomalaisviisikon Brysselin ytimestä.

Kuvassa Turo Mattila, Yamina Guerfi, Olli Nurmi, Katarina Tapio ja Anna Korpijaakko Euroopan ulkosuhdehallinnon edessä. Turo Mattilalla on edessään lastenvaunut.
Kuva: Turo Mattila, Yamina Guerfi, Olli Nurmi, Katarina Tapio ja Anna Korpijaakko.

Haastattelimme viittä suomalaista virkamiestä Euroopan ulkosuhdehallinnosta (EUH). Olli Nurmi, Katarina Tapio, Anna Korpijaakko, Turo Mattila ja Yamina Guerfi ovat aikaisemmin työskennelleet Suomen EU-edustustossa (EUE) ja kertovat muun muassa siitä, miten työskentely EU-edustustossa on hyödyttänyt heitä siirtyessään Euroopan ulkosuhdehallintoon. Lähdimme selvittämään, miksi on tärkeää, että suomalaisia hakeutuu EU-tehtäviin.


Mitkä ja miten viime aikojen keskeiset ulkosuhdeaiheet ovat näkyneet työssänne?

Olli Nurmi: Venäjän Euroopan turvallisuudelle luomat haasteet ovat nyt pinnalla ulkosuhdehallinnossa, erityisesti Itäisen Euroopan ja Keski-Aasian osastolla, jossa työskentelen. Olen vastuussa pohjoisesta alueellisesta yhteistyöstä (pohjoinen ulottuvuus, Barentsin euroarktinen neuvosto sekä Itämeri-yhteistyö), joka muodostaa yhden vakiintuneen ja käytännönläheisen kanavan vuoropuhelulle Venäjän kanssa. Toiminta tapahtuu linjassa EU:n Venäjä-politiikan periaatteiden kanssa ja sillä pyritään edistämään unionin sekä jäsenmaiden intressejä myös nykyisessä haasteellisessa toimintaympäristössä.

Katarina Tapio: Vastaan EUH:issa Lähi-idän rauhanprosessista. Israelin ja palestiinalaisten välinen konflikti on yksi pisimpään jatkuneista konflikteista. Valitettavasti ratkaisua konfliktiin ei näy ainakaan lähitulevaisuudessa, mutta uusien eskalaatioiden vaara on todellinen, kuten viimeksi toukokuussa 2021 nähtiin. EUHissa pyrimme osaltamme luomaan olosuhteita, jotka mahdollistaisivat osapuolten neuvottelupöytään palaamisen, ja toisaalta vaikuttamaan kehityskulkuihin kentällä, esimerkiksi Israelin aikeisiin laajentaa laittomia siirtokuntia tai Palestiinan demokratiakehitykseen.

Anna Korpijaakko: No luonnollisesti pakotteet, kun pakoteyksikössä olen töissä: EU:n pakotteet ovat keskeinen yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan väline, joita käytetään enenevässä määrin. Pakotteet ovat olleet esillä viime kuukausina ulkoasianneuvostossa ja myös Eurooppa neuvostossa. Kestoaiheena 2021 oli Valko-Venäjän huolestuttava tilanne, minkä johdosta uusia pakotteita asetettiin mm. reaktiona vakaviin ihmisoikeusloukkauksiin. Aihe on myös ollut vahvasti tapetilla nyt alkuvuodesta Ukrainan tilanteen johdosta.

Turo Mattila: Olen tällä hetkellä muutaman kuukauden mittaisella vanhempainvapaalla tehtävästäni EUH:in pääsihteerin alaisuudessa toimivan politiikkakoordinaatioyksikön päällikön sijaisena. Johdan kahdeksanhenkistä tiimiä, joka vastaa poliittisten ja turvallisuusasioiden komiteasta (Cops), sekä neuvoston Nicolaidis-työryhmää, joka koordinoi ja valmistelee Copsin käsiteltäväksi menevät asiat. Näin ollen työpöydällä ovat jatkuvasti sekä kansainväliset kriisit että esimerkiksi EU:n puolustus- ja turvallisuusyhteistyö. Viime vuoden lopulta lähtien työtä on luonnollisesti hallinnut ajankohtainen Euroopan turvallisuustilanne. Työskentelyn rytmiä määrittää asioiden valmistelu ulkoministereille kuukausittaisiin ulkoasiainneuvoston kokouksiin.

Yamina Guerfi: Aloitin EUH:issa viime syksynä ja toimin neuvoston Afrikka-työryhmän COAFR:in puheenjohtajana, joka kattaa Saharan eteläpuolisen Afrikan. Afrikka-asioissa päällimmäisenä on ollut 17.-18. helmikuuta Brysselissä pidetty EU – Afrikan unioni –huippukokous, johon osallistui 66 eurooppalaista ja afrikkalaista valtiopäämiestä.   Keskeisenä tavoitteena oli viedä EU:n ja Afrikan välinen kumppanuus  uudelle strategiselle tasolle tilanteessa, jossa kilpailu kumppanuuksista Afrikan kanssa on kiristynyt. Huippukokouksen yhteisessä julkilausumassa ”Joint Vision for 2030”(Linkki toiselle web-sivustolle.) korostetaan yhteistyön tiivistämistä mm. rauhaan ja turvallisuuteen liittyvissä kysymyksissä, muuttoliikkeessä, multilateralismissa, terveydessä ja koulutuksessa sekä investoinneissa. Huippukokouksessa julkistettiin 150 miljardin euron Global Gateway –investointipaketti. Lisäksi agendalla ovat viime kuukausina olleet mm. Etiopian Tigrayn kriisi, Sudanin hauras transitio sekä sotilasvallankaappaukset läntisessä Afrikassa ja erityisesti Sahelin ja Malin tilanne.  Euroopan tapahtumiin peilaten, Venäjän rooli Afrikassa on noussut entistä vahvemmin agendalle.

Miten työ EUE:ssa on hyödyttänyt nykyisessä tehtävässä? Miten uskotte työn EUH:issa hyödyttävän myöhemmin uralla?

Olli Nurmi: Toimin kolmen vuoden ajan pääasiassa työryhmäedustajana unionin itäpolitiikasta vastaavassa työryhmässä (COEST). Nykyinen tehtäväni liittyy suoraan tähän aihealueeseen. Valikoivalla kanssakäymisellä Venäjän kanssa on keskeinen rooli tehtävässäni. Ei vaadi osaltani varmaankaan erityisiä ennustajan lahjoja todeta, että EU pysyy jossain muodossa keskeisessä roolissa loppu-urani ajan.

Katarina Tapio: Uskon, että EUE-taustani oli suureksi hyödyksi EUH-tehtävään hakiessa. Minulla oli takanani muutama vuosi Suomen Lähi-idästä vastaavana delegaattina neuvoston työryhmässä. Tunsin jo etukäteen jäsenmaiden kannat sekä neuvoston keskeiset prosessit ja minulla oli verkostoja EUHin sisällä.Olen varma, että EUH-kokemuksesta tulee olemaan paljon hyötyä jatkossa urallani. Mielestäni on ulkoministeriön eduksi, että suomalaisilla diplomaateilla on ensi käden kokemusta siitä, miten EU:n diplomatiakoneisto EUH toimii ja miten jäsenmaat voivat – ja niiden kannattaa - edistää omia näkemyksiään osaksi sen toimintaa. Koen jo ensimmäisten EUH-kuukausieni aikana oppineeni paljon.

Anna Korpijaakko: Valtavasti, ainakin siinä mielessä, että neuvoston työryhmien eteen astuminen ei ole mikään kynnys. Lisäksi neuvoston työtavat, nk. prosessit, ovat tuttuja ja aiempi kokemus antaa hyvän pohjan löytää ratkaisuja tai neuvoa kollegoita, jotka kenties ovat vähemmän olleet tekemisissä neuvostotyön kanssa.

Turo Mattila: Vain osa EUH:in virkamiehistä on itse työskennellyt neuvoston valmisteluelimissä jäsenmaansa edustajana tai neuvottelee päivittäisessä työssään suoraan jäsenmaiden kanssa. Koska yhteisessä ulko- ja turvallisuuspolitiikassa EU:n toiminta perustuu konsensukseen, on tämän jäsenmaaperspektiivin ymmärtäminen välttämätöntä, jotta päätöksiä saati konkreettisia tuloksia voidaan saada aikaan.

Yamina Guerfi: Kolme vuotta EUE:ssa COAFR-työryhmäedustajana on antanut erinomaiset eväät EUH:issa työskentelyyn ja työryhmäpuheenjohtajana toimimiseen. Substanssin, prosessien ja jäsenmaiden kantojen tuntemisen lisäksi suuri hyöty on ollut jäsenmaiden delegaattien tuntemisessa henkilökohtaisesti – suurin osa heistä on entisiä kollegoita, mikä on edesauttanut mm. kompromissien rakentamisessa. Kaiken kaikkiaan jäsenmaalogiikan ja jäsenmaiden näkökulmien esille tuominen instituutioiden suuntaan korostuu nykyisessä työssäni. Uskoisin, että työkokemus EUH:ista tulee olemaan hyödyllistä missä tahansa tulevassa työtehtävässä ja missä päin maailmaa tahansa, sillä EU-koordinaatio on keskeistä niin eri ministeriöissä Helsingissä kuin Suomen edustustoissa ympäri maailmaa.

Miten työarki EUH:ssa eroaa työarjesta EUE:ssa? Millainen on tavallinen työpäivä?

Olli Nurmi: Työskentely ulkosuhdehallinnon päämajassa muistuttaa mielestäni enemmän työskentelyä vastuuvirkamiehenä Helsingissä kuin toimimista ulkomaanedustuksessa. Erona on tietysti, että toimintaympäristö on monikansallinen ja työkieli on pääsääntöisesti englanti. En enää koskaan tule valittamaan, että ulkoministeriö olisi toimintatavoiltaan jähmeä; suomalainen hallintokulttuuri erottuu eurooppalaisessa vertailussa edukseen joustavuudella ja ketteryydellä. Suomen ministeriöiden välinen yhteistoiminta on varsin mutkatonta verrattuna EU-instituutioiden välisiin suhteisiin.

Katarina Tapio: Kohdallani suurin ero on siinä, että EUE:ssa olin postilla delegaattina, ja EUH:issa olen deskivirkamies päämajassa. EUE:ssa työarki koostui konkreettisesti pääosin tapaamisiin ja kokouksiin osallistumisesta, niistä raportoinnista ja uusiin kokouksiin valmistautumisesta. EUH:issa sen sijaan oman alueeni asiantuntijana seuraan kehityskulkuja kentällä ja laadin lukuisia briiffejä aihealueeseen liittyen korkeinta EU-johtoa myöden. Toki myös EUH:issa työpäivään mahtuu kokouksia ja koordinaatiota esimerkiksi komission tai EU-delegaatioiden kanssa sekä kansalaisjärjestöjen tapaamista. Uutena elementtinä olen mm. itse päässyt laatimaan EU:n lausuntoja, joista jäsenmaat neuvottelevat, ja tekemään tiivistä yhteistyötä EU:n MEPP-erityisedustajan kanssa.

Anna Korpijaakko: Suomen EU-edustustossa arki koostui pitkälti kokouksista, niihin valmistautumisesta ja raportoinnista. Työ oli hyvin itsenäistä. Nykyisessä tehtävässä kokouksissa ollaan vain oman asiakohdan vuoksi, raportit ovat hyvin lyhyitä ja pääosa ajasta kuluu ns. sisäiseen työhön, vähän saman tyyppiseen kuin Helsingissä ministeriössä. Pöydällä on samanaikaisesti monta asiaa, mutta suurimmassa osassa niistä on pyydettävä ja odoteltava kommentteja tai hyväksyntää muilta. Yhteistyö komission pakotetiimin ja neuvoston sihteeristön kanssa on tiivistä, samoin kuin tiettyjen kolmansien maiden kanssa, kuten Yhdysvallat ja Iso-Britannia.

Turo Mattila: EU-edustustossamme palvellessa parasta oli, että kokouksissa istui kyltin takana, jossa luki Suomi – Finland, ja sai omalta pieneltä osaltaan ajaa maamme asiaa. Nykyinen tehtäväni puolestaan on jäsenmaiden ristiriitojen ratkomista ja kompromissien rakentamista yhteisen EU-toiminnan mahdollistamiseksi. Puheenjohtajan asemassa neuvotteleminen on näin ollen jo lähtökohtaisesti erilaista kuin osallistuminen yhtenä neuvotteluosapuolena muiden joukossa. Puheenjohtaja vastaa myös agendasuunnittelusta ja neuvotteluprosessien läpiviemisestä, mikä korostaa kykyä johtaa prosesseja sekä niiden parissa työskenteleviä kollegoita EUH:in sisällä jäsenmaiden kanssa tapahtuvan työn ohella. EUH:in huomattavasti hierarkkisempaa organisaatiota ja toimintakulttuuria ulkoministeriöön verratessa vahvistuu käsitys siitä, miten tehokas, ketterä ja sujuvasti toimiva ministeriö meillä on.

Yamina Guerfi: Työtahti EUH:issa on Afrikka-asioissa ollut vieläkin tiiviimpi kuin EUE:ssa. Usein suunnitelmat menevät uusiksi jo heti aamusta ja suuri osa työpäivästä kuluu kiireellisissä asioissa. Työryhmäpuheenjohtajana agendasuunnittelu, kokousten valmistelu sekä jäsenmaiden kantojen yhteensovittaminen erilaisissa neuvotteluissa kuuluvat keskeisesti tehtäviini. Sisäiset prosessit vievät huomattavasti enemmän aikaa kuin ulkoministeriössä. Toimistolla ollessani työhuoneeni muistuttaa rautatieasemaa – kyseisenä päivänä toimistolle tulevat Afrikka-osaston kollegat poikkeavat lähes kaikki työhuoneessani keskustelemassa vastuullaan olevien maiden/teemojen viimeisimmistä käänteistä ja koordinoimassa, milloin aiheensa tulevat COAFR:in tai jonkin muun kokouksen agendalle. Laajojen asiakokonaisuuksien hallitsemisen lisäksi korostuu erilaisten asioiden yhteensovittaminen sekä prioriteeteista kaikkein kiireisimpien hahmottaminen. Työkielinä EUH:in Afrikka-osastolla ovat englanti ja ranska. Vauhtia ja mielenkiintoisia tilanteita on riittänyt. Lisäksi työskentely eri EU-maista kotoisin olevien kollegoiden kanssa on ollut antoisaa. 

Miksi on tärkeää, että suomalaisia on EUH:ssa?

Olli Nurmi: On ehdottomasti Suomen edun mukaista, että Suomesta löytyy virkamiehiä, joilla on ensikäden kokemusta EU-instituutioiden toiminnasta ja EU-päätöksenteosta. Tämä on mielestäni yksi suomalaisen politiikan elinehtoja, ainakin mikäli haluamme luovia maailmassa menestyksekkäästi. Instituutioissa olevat suomalaiset tarjoavat Helsingille vaivattoman väylän mitata Brysselin pulssia.

Anna Korpijaakko: On tärkeää, että Suomi osoittaa satsaavansa tähän yhteiseen EU:n ulkopoliittiseen serviisiin, ja samalla on tärkeää, että tuomme omia yleensä keskimääräistä pragmaattisempia toimintatapoja mukaan kuvaan. Luonnollisesti tehtävät on nähtävä vaikuttamisen paikkoina ja väylinä ja valittava strategisesti. EU:n ulkopolitiikka on osa kansallista ulkopolitiikkamme. EU:ta ei voi ymmärtää, ellei jossain vaiheessa ole ollut sen kanssa lähikosketuksessa.

Turo Mattila: Kotimaisessa keskustelussa usein korostetaan tarvetta vahvistaa EU:n ulko- ja turvallisuuspoliittista roolia. EU-instituutioiden sisällä työskentely auttaa ymmärtämään realistisesti, mitä unionilta näissä asioissa voimme odottaa ja miten Suomi pystyy parhaiten vaikuttamaan omien kansallisten etujemme mukaisesti EU:n päätöksenteossa. Omien virkamiesten saaminen keskeisiin tehtäviin instituutioissa on kaikille jäsenmaille keskeinen osa vaikuttamista ja EU-osaamisen ylläpitoa.

Yamina Guerfi: Suomalaisilla on paljon sekä annettavaa että opittavaa EUH:ssa. Suomalaiset nähdään helposti lähestyttävinä, pragmaattisina, asiat edellä menevinä, tehokkaina ja transparentteina tiimipelaajina, jotka tulevat hyvin toimeen erilaisten kollegoiden kanssa. EUH:issa on puolestaan mahdollista saada arvokasta työkokemusta EU-instituutioiden toiminnasta, päätöksentekoprosesseista ja monikulttuurisesta työyhteisöstä. On tärkeää, että Suomi kantaa kortensa yhteiseen kekoon, sillä EU:n ulkopolitiikka on keskeinen osa Suomen kansallista ulkopolitiikkaa.    

Miten tulevaisuudessakin taataan, että suomalaisia hakeutuu EUH-tehtäviin?

Olli Nurmi: Suosittelen omalta osaltani kaikkien ministeriöiden virkamiehille tarttumaan mahdollisuuteen työskennellä Brysselissä jossain vaiheessa uraa, mikäli tällaisia mahdollisuuksia vain avautuu. Lyhyempien työjaksojen, kuten sekondeerausten, avulla voi saada hyvän ensikosketuksen työskentelystä instituutioissa. Se varmasti madaltaa kynnystä hakeutua vastaaviin tehtäviin myös jatkossa.

Katarina Tapio: Suosittelen kaikille kollegoille hyppyä oman mukavuusalueen ulkopuolelle! Se kannattaa, vaikka EUH:issa onkin totta kai myös omat haastavat puolensa, kuten hierarkkisempi organisaatio. Niidenkin havaitseminen on kuitenkin oikeastaan mielenkiintoinen oppimiskokemus, vaikka joskus turhauttavaa. Se auttaa ymmärtämään EU:n ja EUH:in toimintaa. Toivon, että UM:ssä jatkossakin rohkaistaan ja arvostetaan kokemusta talon ulkopuolelta. Olen kiitollinen kaikesta EUE:n ja UM:n tuesta EUH:iin hakiessani.

Anna Korpijaakko: On olennaista, että ministeriössä arvostetaan EUH:ssa saatuja kokemuksia ja osaamista, eikä siellä töissä olevia ns. unohdeta. Tässä on tietenkin olennaista molemminpuolinen aktiivisuus ja yhteydenpito.

Turo Mattila: Vasta uransa alussa olevia nuoria eri aloilta on hyvä kannustaa hakemaan myös instituutioiden pysyvien virkamiesten rekrytointikilpailuissa.  Meillä on unionissa kansallisia intressejä ulko- ja turvallisuuspolitiikan lisäksi muillakin politiikkasektoreilla (joissa EU:lla usein on myös enemmän toimivaltaa). Jo valtionhallinnossa työskentelevien kannustamisessa siirtymään väliaikaisesti instituutioihin oleellista on, että hakija voi uskoa työnantajan ottavan kokemuksen positiivisesti huomioon aikanaan kansallisiin tehtäviin palattaessa.

Yamina Guerfi: EUH:issa työskentely on ollut erittäin innostava, avartava ja mielenkiintoinen kokemus, jota voin lämpimästi suositella On tärkeää, että EUH:issa työskenteleviä suomalaisia ei unohdeta, vaan yhteydenpito EUE:hen ja Helsinkiin on aktiivista puolin ja toisin. On keskeistä, että EUH:ista saatua työkokemusta arvostetaan palattaessa ulkoministeriöön.

Suomalaisten virkamiesten määrä EU-tehtävissä on laskussa eläköitymisaallon myötä ja uutta verta kaivataan kipeästi.