Rahoituskehysneuvottelut – vyyhti politiikkaa, rahaa ja juridiikkaa
Oma Facebook-merkintä viime vuoden toukokuun viimeiseltä päivältä muistuttaa keskellä EU:n rahoituskehysneuvotteluita, mitä on mahdollista synnyttää, kun EU-rahoitus kohtaa sopivasti paikallisen toimeliaisuuden.
Kesämökkipaikkakunnalla Mäntyharjun Tainan kylässä maaseudun elinvoiman elvyttämiseen pyrkivän Leader-ohjelman muutaman tuhannen euron rahoitus yhdistyi aktiivisten kyläläisten ja mökkiläisten satojen tuntien talkootyöhön. Niiden tuloksena nousi luonnonkauniille myllytontille laavu, josta voi olla ylpeä.
Tainan laavusta on tullut keskeinen osa kesäelämää - retkikohde, juhlapaikka ja tukikohta. Vastaavia onnistumisia soisi muillekin eurooppalaisille.
Neuvotteluiden peruskysymykset: kuinka paljon ja mihin
EU:n kautta käytettävän rahan määrästä, sen käyttötarkoituksista ja keräämisestä sekä näihin liittyvästä lainsäädännöstä päätetään EU:ssa seitsemän vuoden välein rahoituskehysneuvotteluissa. Tästä syntyy melkoisen sotkuinen vyyhti politiikkaa, rahaa ja juridiikkaa.
Ilman talous- ja eurokriisiä vuosien 2014-2020 rahoituskehykset olisivat olleet yksi EU-keskusteluiden kestoaihe jo kuukausia. Vaikka eurokriisin ratkaisuyritykset ovat vieneet huomion, ovat virkamiestason rahoituskehysvalmistelut olleet käynnissä jo tovin.
Neuvottelut ovat nyt pääsemässä vauhtiin. Komissio antoi omat esityksensä - yhteensä seitsemisenkymmentä lainsäädäntöesitystä - viime vuoden jälkipuoliskon aikana. Neuvoston eli jäsenmaiden pitäisi tehdä niiden pohjalta tarvittavat päätökset yhdessä Euroopan parlamentin kanssa vuoden 2012 aikana. Tähän pääsemiseksi tarvitaan kovaa työtä ja poliittista tahtoa.
Kaikista rahoituskehysneuvotteluihin ladatuista odotuksista päätellen voisi kuvitella, että kyseessä ovat valtavat summat, jotka keikuttavat jäsenmaiden budjetteja. Onhan se näinkin, sillä komission kesäkuisessa esityksessä rahoituskehyksen kooksi esitetään seitsemälle vuodelle 1.025 miljardia euroa. Tuollaista määrää veronmaksajien rahaa on käsiteltävä vastuullisesti.
Toisaalta EU-budjetti on vain noin prosentin kokoluokkaa EU-maiden yhteenlasketusta kansantulosta siinä, missä Suomen valtion budjetti on noin 27 prosenttia Suomen kansantulosta.
Yksi neuvotteluiden kiperimmistä kysymyksistä onkin, kuinka paljon EU:n kautta rahaa kanavoidaan. Komissio teki kesäkuussa melko maltillisen esityksen pysyttelemisestä lähellä nykyistä tasoa. Suomen kaltaiset - enemmän EU:lle maksavat kuin sieltä saavat – nettomaksajamaat ovat katsoneet, että nykyisessä julkisen talouden kireässä tilanteessa pitäisi tinkiä rahankäytöstä myös EU-tasolla.
Toinen keskeinen neuvottelukysymys on, mihin EU-budjetin rahat pitäisi käyttää. Nykyiselläänhän EU on etupäässä maatalous- ja alue- ja rakennetukikoneisto, sillä runsas kolme neljäsosaa EU:n budjetista käytetään näihin tarkoituksiin.
EU:n kilpailukyvyn, kasvun ja työllisyyden parantamiseen tähtäävän EU2020-strategian hyväksymisen myötä ovat vaatimukset sen mukaisten tavoitteiden rahoittamisesta voimistuneet. Komissio esittääkin maatalous- ja koheesiopolitiikan rahoituksen jäädyttämistä ja sisällön uudistamista palvelemaan EU2020-strategian tavoitteita. Esimerkiksi maataloutta halutaan viherryttää, jotta se palvelisi yleisempiä ympäristö- ja ilmastotavoitteita.
Tämä mahdollistaisi rahoituksen painopisteen hienoisen siirtämisen kohti muita EU:n tulevaisuuden kannalta keskeisiä aloja, kuten tutkimus- ja innovaatiotoimintaa, koulutusta, infrastruktuurien parantamista ja ulkosuhteita. Suomelle komission esittämä suunta sopii.
Neuvotteluissa tullaan edelleen hienosäätämään sekä eri politiikkalohkojen välistä rahanjakoa että niiden sisältöä. Kun kyseessä on olemassa olevan järjestelmän muuttaminen 27 jäsenmaan, komission ja Euroopan parlamentin päätöksillä, ei voi odottaa raflaavia muutoksia. Maataloustukia ei puoliteta eikä tutkimusrahoja tuplata.
Parhaimmillaan liikutaan hallitusti yhteisesti päätettyyn suuntaan uudistaen samalla jo olemassa olevaa politiikkaa. Ja parhaimmillaan päätösten pohjana on pohdinta siitä, mikä on hyväksi Euroopalle, eikä vain yhden jäsenmaan hyvä.
Lopussa jaetaan lasku
Kolmas merkittävä neuvottelukysymys koskee EU:n budjetin rahoittamiseksi tarvittavien varojen keräämistä eli viime kädessä sitä kuka maksaa. Komissio teki tältä osin rohkean esityksen, jossa se esitti varojen keräämistä osittain uusien verojen - finanssitransaktioveron ja alv:n – avulla sekä luopumista Iso-Britannian pysyvästä ja neljän maan väliaikaisista maksualennuksista.
Tähänastisten keskusteluiden pohjalta vaikuttaa, ettei komission esittämä uudistus ole oikein saanut tuulta siipiensä alle. Suomi olisi kyllä valmis tarkastelemaan sitä avoimin mielin. Asiaan joudutaankin paneutumaan neuvotteluiden loppuvaiheessa.
Kevät tullaan käyttämään näiden kolmen kysymyksen ja niihin liittyvien tuhansien teknisten yksityiskohtien neuvottelemiseen virkamies- ja ministeritasolla. Vielä on liian varhaista arvioida hidastaako vai vauhdittaako eurokriisi ratkaisun synnyttämistä.
Ensimmäistä kertaa tosi on kyseessä, kun EU-maiden päämiehet syventyvät asiaan kesäkuun lopulla järjestettävässä Eurooppa-neuvostossa. Silloin tulee testattua kuinka paljon työtä vielä vaaditaan ratkaisuun pääsemiseksi. Tällä hetkellä pitkien puukkojen yönä tunnetun neuvotteluiden loppuhuipennuksen odotetaan ajoittuvan lokakuun Eurooppa-neuvostoon.
Kun ensimmäinen erä rahoituskehysneuvotteluita on kesäkuun lopun huippukokouksessa käyty, on aika suunnata Etelä-Savon kesälomalaitumille. Ja vaikkapa paistaa laavulla makkara.
Marianne Huusko-Lamponen
Kirjoittaja hoitaa rahoituskehysneuvotteluita Suomen pysyvässä edustustossa Euroopan unionissa ja lataa kesäisin akkujaan Etelä-Savossa.