Metsän taju

Tiivis työrupeama Brysselissä päättyy tällä viikolla ja pääsen suuntaamaan kesäpitäjäni Asikkalan metsiin hengittämään männyn tuoksua, poimimaan koivunoksia saunavastaan ja keräämään voimia syksyä varten. Heinäkuun lopussa ja elokuussa metsät ovat parhaimmillaan. Hellepäivänä voi istahtaa hakkuualueen reunalle kannon nokkaan juomaan kahvia termospullosta aistimaan huumaavaa pihkan ja sahatun puun tuoksua. Lähellä odottavat marjoja pursuavat vadelmapensaat ja mustikkamättäät poimijaa. Ensimmäiset kanttarellit voi noukkia koriin, ja tulevan puolukkasadon tilaa voi jo pohtia, vaikka marjat ovat vasta raakileita. Metsä tarjoaa parastaan.

Me suomalaiset rakastamme metsiä. Haluamme lomallamme syvälle korpeen nauttimaan hiljaisuudesta. Minulle metsä on ennen kaikkea virkistystä, ulkoilua, marjastusta ja sienestystä. Jollekin toiselle metsä tarkoittaa metsästystä ja erämaaelämää. Ja monelle se merkitsee tulonlähdettä. Kautta vuosisatojen suomalaiset ovat hankkineet elantoaan metsistä. Suomen kansantaloudelle metsät ovat vihreää kultaa. Maa-alastamme kolme neljäsosaa on metsää; metsien osuus on EU-maista suurin. Metsäsektorin osuus bruttokansantuotteestamme on kuutisen prosenttia ja metsäteollisuustuotteiden osuus tavaraviennistämme on reilut 20%. Sektori työllistää noin neljä prosenttia suomalaisista.  

Metsät ovat meille myös merkittävä energianlähde. Puun osuus kokonaisenergiankulutuksestamme on 20 % luokkaa. Erityisen tärkeä puunkäyttö on uusiutuvan energian tuotannossa, jossa puupolton osuus on reilut 80% kaikesta uusiutuvasta energiatuotannostamme. EU:n viime syksynä hyväksymän ilmasto- ja energiapaketin tavoitteiden mukaisesti Suomen tulee lisätä uusiutuvan energian osuutensa vuoteen 2020 mennessä 38%:iin energian kokonaiskulutuksesta. Tämä merkitsee sitä, että myös puuperäisen energian käyttöä tulee entisestään kasvattaa.

Yksi Ruotsin puheenjohtajuuskauden keskeisistä tavoitteista on saavuttaa kunnianhimoinen ja kattava kansainvälinen ilmastosopimus Kööpenhaminen neuvotteluissa joulukuussa. EU:n neuvottelumandaattia kansainvälisiin neuvotteluihin valmistellaan pysyvien edustajien komiteassa Coreperissa tiiviisti syksyn kuluessa. Lokakuun EU:n huippukokoukseen mennessä pitäisi päästä EU-maiden kesken yhteisymmärrykseen monista kansainvälisiin ilmastoneuvotteluihin liittyvistä avainkysymyksistä. Yksi tällainen on kysymys siitä, miten maaperän ja metsien merkitys kasvihuonekaasujen sitojina tulisi laskea mukaan ilmastosopimukseen. Ilmastosopimuksen tavoitteena kun on ylläpitää ja vahvistaa hiilinieluja ja kasvattaa hiilen varastoja.

Nielujen laskentamallin valinnalla on suuri merkitys myös Suomelle , jossa metsien (ja maaperän) hiilinielun koko on huomattavan suuri. Vuosien 1990-2006 välillä sen arvioidaan vaihdelleen 23-41 miljoonan hiilidioksiditonnin välillä vuosittain. Vaikka metsäpinta-alamme pieneneekin jonkin verran vuosittain mm. rakentamisen ja pelloiksi raivaamisen seurauksena, metsien sisältämän hiilivaraston koko sen sijaan on kasvanut johtuen kestävistä metsänhoidon perinteistämme. Suomen metsät säilynevät tulevaisuudessakin nieluna. Suomen kannalta ensiarvoisen tärkeää onkin, että ilmastoneuvotteluissa ei päädytä sellaiseen ratkaisuun, jossa biologinen nielu muuttuisi laskentamallista johtuen päästöksi. 

Toinen keskeinen avainkysymys kansainvälisissä ilmastoneuvotteluissa on määritellä tehokkaat toimenpiteet, joilla ns. metsäkato ja metsien tilan heikkeneminen saadaan pysäytettyä. Lähes 20% maailman kasvihuonekaasupäästöistä on peräisin trooppisten metsien hävittämisestä. Vaikka metsäkatoa on pyritty vähentämään kansainvälisen metsäyhteistyön toimin 1980-luvulta lähtien, on kato edelleen huomattavaa. Tästä syystä on tärkeää, että myös tämä kysymys sisällytetään osaksi kansainvälistä ilmastosopimusjärjestelmää. Metsäkadon estämiseen tähtäävien keinojen tulee tuottaa todellisia ilmastollisia hyötyjä ja niiden tulee olla kestävän metsätalouden periaatteiden mukaisia.

Kööpenhaminen ilmastokokouksen ratkaisuilla on vaikutusta myös eurooppalaisen teollisuuden kansainväliseen kilpailukykyyn. EU on jo omassa energia- ja ilmastopaketissaan asettanut itselleen kunnianhimoiset tavoitteet uusiutuvan energiatuotannon lisäämisestä 20% sekä kasvihuonekaasujen vähentämisestä 20% vuoteen 2020 mennessä. Avauksellaan EU odottaa, että myös muut kehittyneet maat tulevat sopimukseen mukaan vastaavin tavoittein. Kirittääkseen muita teollisuusmaita korkeisiin päästövähennyksiin on EU lisäksi luvannut vähentää omia kasvihuonekaasupäästöjään 30% vuoteen 2020 mennessä, mikäli sen kilpailijat asettavat riittävän kunnianhimoiset tavoitteet vastavuoroisesti. Suomessa mm. puunjalostusteollisuutemme on hyvin energiaintensiivistä, joten ns. hiilivuodon riski on voitava torjua ilmastopoliittisia ratkaisuja tehtäessä.

Metsiä koskeva keskustelu EU:ssa ei rajoitu vain energia- ja ympäristöneuvostojen toimialaan. Maatalousneuvoston alaisissa työryhmissä sekä Coreperissa on viime vuodesta lähtien käsitelty komission ehdotusta asetukseksi puutavaraa ja puutuotteita markkinoille saattavien toimijoiden velvollisuuksien vahvistamisesta. Kyseisen asetuksen tavoitteena on torjua laittomia hakkuita ja estää laittomasti hakatun puun ja siitä tehtävien tuotteiden tuominen markkinoille. Laittomat hakkuut ovat maailmalla suuri ongelma. Niiden lähtökohtana on yleensä puutavaran suuri kysyntä, metsähallintoon ja lainvalvontaan liittyvät puutteet sekä korruptio. Laittomilla hakkuilla on yhteys myös metsäkatoon ja sitä kautta ilmastonmuutokseen sekä biologisen monimuotoisuuden vähenemiseen. Neuvostossa käsiteltävänä olevan asetusehdotuksen tarkoitus on poistaa eräitä heikkouksia, joita on havaittu tällä hetkellä voimassa olevassa vastaavassa asetuksessa.

Kun käsittelemme puuhun tai metsiin liittyviä kysymyksiä neuvostossa, suomalaisen metsäpolitiikan selittäminen on usein hyvin haastavaa. Monilta muilta eurooppalaisilta puuttuu metsien taju. Osasta jäsenmaita metsät ovat aikaa sitten kadonneet pois, jolloin niissä metsän arvo korostuu erilaisena kuin meillä metsäsuomalaisilla. Metsien kaatamiseen suhtaudutaan lähes tunteikkaasti ja niiden taloudellinen käyttö nähdään jopa vahingollisena. Talousmetsän ja kestävän metsänhoidon käsite on siksi monille vaikea ymmärtää. Suomalaisen metsänhoidon  sadan vuoden perinteet, metsien kestävä käyttö ja niiden näkeminen virkistyskäytön lisäksi myös tärkeänä taloudellisena tekijänä vaatii selittämistä ja perusteluja perustelujen päälle. Kertaus on kuitenkin opintojen äiti ja uskallan luottaa siihen, että emme ajaudu EU-ratkaisuissamme päin honkia, vaan saamme turvattua meille tärkeän metsän käytön sen moninaisine piirteineen myös tulevaisuudessa.

Suuntaan nyt syvälle korpeen hakemaan lisää puhtia metsän merkityksen kertaamiseen ja suomalaisen metsäkäsitteeen selventämiseen. Mutta ennen kaikkea lähden nauttimaan kiireettömästä kupillisesta kahvia lempipaikassani hakkuualueen reunalla vadelmapensaiden kätkössä.  

Marja Rislakki

Pysyvän edustajan sijainen, suurlähettiläs Coreper I