Kriisistä kriisiin - tai ainakin kokouksesta toiseen

Unionin ulko- ja turvallisuuspoliittinen syksy on kiireinen. Lähipäivät ja -viikot EU:n poliittisten ja turvallisuusasioiden komiteassa painottuvat isojen kansainvälisten haasteiden arvioimiseen ja EU:n yhteisen politiikan valmisteluun. Esillä ovat Iran, Lähi-idän rauhanprosessin odotukset, Afganistan, unionin kriisinhallintaoperaatiot ja lähinaapuruston tilanteet Moldovassa, Valko-Venäjällä ja Georgiassa.  Ja varmasti moni muukin asia, jota ei vielä edes osaa ennakoida... Jotenkin tuntuu siltä kuin tämä syksy olisi kiireisempi kuin aikaisemmat.  Tunne voi olla kovin henkilökohtainen, kun paperipinot pöydällä kasvavat, mutta uskon kyllä kiireen johtuvan myös siitä, että Euroopan unionista on kovaa vauhtia tulossa entistä vahvempi maailmanpolitiikan toimija, ja meiltä valmistelijoilta odotetaan yhä nopeammin ja paremmin valmisteltuja eväitä.

Tulin illalla unionin epävirallisesta puolustusministerikokouksesta Göteborgista. Kokouksessa valmisteltiin marraskuun YAUNin painavaa turvallisuus- ja puolustuspoliittista asialistaa. Hyvä ja sopuisa kokous. Vaikuttaa siltä, että moni meille suomalaisille tärkeä asia, kuten EU:n taisteluosastojen joustavampi käyttö ja sotilaallisen ja siviilikriisinhallinnan yhteistyön kehittäminen etenevät. Esillä olivat myös unionin sotilasoperaatiot Atalanta ja Althea. Oli hyvä kuulla Atalanta-operaation komentajalta, että Somalian rannikon edustalla toimiva merirosvouden vastainen operaatio on ollut tuloksekas. Bosnia-Hertsegovinan osalta valmistellaan Althea-operaation muuntamista koulutus- ja neuvonanto-operaatioksi. Talouskriisi heijastui myös keskusteluun. Yhtäältä niukkenevat budjetit kannustavat tehokkaampaan yhteistyöhön etenkin voimavarojen kehittämisessä ja puolustusteollisuuden yhteistyön lisäämisessä. Tässä Euroopan puolustusvirastolla EDAlla on tärkeä tehtäväkenttä. Toisaalta vakavimmin talouskriisistä kärsivät jäsenmaat joutuvat supistamaan myös puolustusbudjettejaan ja osallistumista operaatioihin. Kokouksen lopuksi puolustusministerit keskustelivat YK:n Afganistan-erityisedustajan Kai Eiden kanssa ja arvioivat Afganistanin tilannetta omalta kannaltaan.

Afganistan onkin Brysselin päivittäisessä työssä painopiste, kun valmistelemme lokakuun YAUNia. Ensin on tietysti odotettava maan lopullisia vaalituloksia ja vaalivalituskomission arviota. Kun legitiimi hallitus on, toivottavasti ilman liian pitkää viivettä, lopulta muodostettu, päästään keskusteluun afgaanihallinnon oman vastuun lisäämisestä. Tätä siirtymävaihetta tukemaan tarvitaan edelleen kansainvälisen yhteisön määrätietoisia toimia ja läsnäoloa. Unionin on tarkoitus vahvistaa ja kohdentaa omaa toimintaansa Afganistanissa erityisesti maan oman kapasiteetin vahvistamiseen. Kiireellistä niin turvallisuustilanteen kuin korruption kitkemisenkin kannalta on poliisilaitoksen tehostaminen - EU:n poliisioperaatio on sitkeästi tehnyt hyvää työtä, mutta nyt edetään myös provinssitasolle. Samalla on tietysti vahvistettava syyttäjä- ja tuomioistuinlaitoksen kykyä toimia. Meille tämä on keskeinen painopiste, ja olemme jo aikaa sitten lunastaneet EU:n tekemän poliittisen lupauksen kaksinkertaistaa operaation henkilömäärä: Suomi on operaation kolmanneksi suurin osallistujamaa. EU ja jäsenmaat ovat myös Afganistanin keskeinen kehityskumppani, ja kehitysyhteistyön keinoin ja yhteistyötä tehostamalla pyritään vahvistamaan afgaanien uskoa parempaa tulevaisuuteen. Erityisesti koululaitoksen toiminta, maaseudun kehittäminen ja vaihtoehtoisten elinkeinojen luominen huumeviljelylle ovat varmasti keskeisiä EU:n tukialueita jatkossakin. Lisäksi EU-maat ovat edelleen keskeinen sotilaallisen turvallisuuden tuottaja ISAF-operaatiossa.

Iranin tilanteen seuranta jatkuu tiiviinä, kun Iranin toiminta ydinohjelmansa osalta herättää yhä suurempia kysymysmerkkejä. Kunhan huomenna 1.10. Genevessä EU3+3 eli Iso-Britannia, Ranska, Ranska, Yhdysvallat, Kiina ja Venäjä ovat tavanneet iranilaiset, olemme toivottavasti paljon viisaampia. Kansainvälisen yhteisön dialogitarjous on aito, ja Iranin on vihdoin päätettävä tarttuuko se siihen tosissaan. Mutta yhtälailla aito on EU:n Iran-politiikan toinen raide: lisäpakotteiden valmistelu on välttämätöntä, jos yhteistyö ei etene.

Afrikan merkitys EU:n lähialueena on kasvanut myös ulko- ja turvallisuuspolitiikassa. Konkreettinen osoitus tästä on, että EU:n poliittisten ja turvallisuusasioiden komitea kokonaisuudessaan tapaa vastinparinsa, Afrikan unionin rauhan ja turvallisuuden komitean reilun viikon kuluttua AU:n päämajassa Addis Abebassa. Kokous on tärkeä - yhteistyön tiivistäminen Afrikan unionin kanssa kaikilla aloilla on osa EU:n ja Afrikan yhteistä strategiaa. Tarkoituksena on, että emme puhu vain akuuteista konflikteista, vaan pohdimme yhteistyötä laajemminkin konfliktien estossa.  Keskeistä on poliittisen järjestelmän vakauden edistäminen. Usein vaalien yhteydessä tilanne on kärjistynyt väkivaltaisiksi yhteenotoiksi. Vallankaappausten esto ja perustuslaillisten menettelyjen vahvistaminen on myös Afrikan unionin tärkeä tavoite. Ja tietysti keskustelemme keinoista tukea afrikkalaista kriisinhallintakykyä. Akuutti kysymys on Somalian väliaikaishallituksen tukeminen ja maan turvallisuussektorin kehittäminen. Tässä EU:n ja AU:n yhteistyö on erittäin tärkeää, ja jo heinäkuussa EU:n ulkoministerit päättivät kokonaisvaltaisesta Somalian tukemisesta niin kehityksen, turvallisuuden, humanitaarisen tilanteen, oikeusvaltio- kuin ihmisoikeustilanteenkin osalta. EU:n lisätukea AU:n AMISOM-operaatiolle ja Somalian turvallisuussektorin koulutukseen selvitetään parhaillaan. Somalian tilanne on esillä matkallamme konkreettisesti muutenkin, kun käymme samalla matkalla tutustumassa EU:n Atalanta-operaation toimintaan Djiboutissa.

Ja sitten taas Brysseliin.

Anne Sipiläinen