Espanja ymmärtää myös jäänmurtajia
Espanja on aloittamassa puheenjohtajakauttaan aidosti uusissa oloissa. Lissabonin sopimus on puolitoista kuukautta sitten tullut voimaan, mutta edelleen sen monia osia on panematta täytäntöön. Tämä onkin Espanjan ensimmäinen prioriteetti, eikä välttämättä helpoin taloustilanteen kohentamisen, Euroopan paikan varmistamisen maailmalla ja sisäisen ja ulkoisen turvallisuuden rinnalla.
Espanja on valinnut tunnuksekseen ”Innovating Europe”, jota voidaan ymmärtää Euroopan keksimiseksi, innovatiiviseksi Euroopaksi tai vaikkapa Euroopan uudistamiseksi. Tässä Espanja seuraa hyviä perinteitään. Viimeksi johtotähti oli ”More Europe”. Sekin voitiin ymmärtää monella tavalla. Molemmat tunnukset kielivät Espanjan vahvasta sitoutumisesta Euroopan unioniin ja sen kehittämiseen.
Espanja käynnistää uuden puheenjohtajatroikan, jonka muut jäsenet ovat Belgia ja Unkari. Lissabonin sopimuksen mukaan troikan merkitys korostuu ja ilmentää pyrkimystä pitkäjänteisyyteen ja jatkuvuuteen. Kolmella maalla on yhteinen ohjelma puoleksitoista vuodeksi, ja Espanja toteuttaa nyt sen ensimmäistä osaa.
Lissabonin sopimuksen myötä Eurooppa-neuvostolle on valittu pysyvä puheenjohtaja ja ulkosuhdeneuvoston pysyväksi puheenjohtajaksi tulee korkea edustaja, joka samalla on komission varapuheenjohtaja. Edellinen on valittu kahdeksi ja puoleksi vuodeksi ja jälkimmäinen koko komission kaudeksi, eli viideksi vuodeksi. Tämä on myös iso askel pitkäjänteisyyden ja jatkuvuuden suuntaan.
Eurooppa-neuvoston puheenjohtaja, Belgian entinen pääministeri Herman Van Rompuy, on jo ehtinyt ahkerasti kiertää jäsenmaita. Hän vieraili Suomessa heti valintansa jälkeen. Hän on myös julkisuudessa esittänyt toimintatapojaan ja suunnitelmiaan. Hän on leimallisesti konsensuksen hakija – siinä asiassa hyvin ansioitunut Belgian sisäpolitiikan areenoilla – ja tulee edesauttamaan päätösten syntymistä. Ensimmäinen tilaisuus esittää taitojaan hänelle tarjoutuu jo 11. helmikuuta, kun Eurooppa-neuvosto kokoontuu ylimääräiseen kokoukseen. Tarkoituksena on pohtia edellytyksiä päästä ulos talouskriisistä ja pohjan luomista uudelle kasvulle ja uudelle vakaudelle. Samalla on tarkoitus tarkastella tilannetta Kööpenhaminan ilmastokonferenssin jälkeen. Voivotteluun ei ole aikaa, vaan nyt on suunnattava katse eteenpäin.
Sekä Espanja että puheenjohtaja Van Rompuy keskittävät paljon tarmoa Lissabonin strategian jälkeiselle EU 2020 – strategialle. Kaikki ovat samaa mieltä siitä, että Lissabonin strategian tavoitteet olivat oikeita – kunnianhimon tasosta toki keskustellaan - mutta keinot päästä tavoitteisiin eivät välttämättä olleet kaikkein parhaimpia. Oli liian paljon erillisiä tavoitteita, liian raskaat menetelmät, liian paljon raportointia, liian raskasta hallintoa. Tätä taustaa vasten katsottuna monet ovat nähneet Lissabonin strategian suurena epäonnistumisena. Kaikkia tavoitteita ei toki saavutettu, mutta useimmissa asioissa on päästy eteenpäin, monilta osin pitkänkin matkan. Bernsteinilaisittain; liike on päämäärää tärkeämpi. Ilman Lissabonin strategiaa jäsenmaat olisivat talouskriisissä olleet vielä ahtaammalla.
Uuden strategian avainsanoja ovat menettelyjen keveys, tavoitteiden yksinkertaistaminen, jäsenmaiden sitoutuminen, uuden kasvun lähteiden hakeminen ja myös (toivottavasti) ”naming and shaming”. Entinen sisämarkkina- ja kilpailukomissaari Mario Monti sanoi sisämarkkinalainsäädännön toimeenpanoa seuraavan taulukon (score-board) saaneen ankaraa vastustusta, kun sitä lanseerattiin aikanaan. Jälkeenpäin suurimmat kriitikot tulivat kädestä pitäen kiittämään häntä aloitteesta. Sen avulla saatiin jäsenmaissa vauhtia lainsäädännön toimeenpanoon. Kukaan ei halunnut jäädä taulukon viimeiseksi.
Suomessa sitkeästi elävä kaupunkilegenda on, että Suomi ”kiltisti” panee kaiken toimeen heti ja viivyttelemättä. Muut laahustavat perässä ja ”ottavat kaiken hyödyn irti” siitä, että lainsäädäntöä ei panna toimeen säntillisesti. Erityisen huonosti toimeenpano tapahtuu unionin eteläisissä ja uusissa jäsenmaissa, kaupungilla kerrotaan. Legendaa kaikki. Komission tuorein tilasto viime marraskuulta kertoo toimeenpanoprosentin olevan keskimäärin 98,63 prosenttia. Kärjessä ovat Latvia ja Saksa, molemmat ylittävät 99 prosentin. Espanja on 7. sijalla osuuden ollessa 98,92 prosenttia. Suomi on 16. sijalla. Meidän toimeenpanoprosenttimme on sadasosan (Juha Miedon katkera tappio Lake Placidissa tulee vääjäämättä mieleen) alle keskiarvon. Mutta totta on myös se, että perää pitävät Italia ja Kreikka. Molemmat jäävät niukasti alle 98 prosentin.
Espanjan haasteena on ohjelmansa toteuttaminen, valmisteluprosessin hoitaminen tehokkaasti, ja asioiden oikea-aikainen syöttäminen päämiesten päätettäviksi. Kiertävän puheenjohtajan tehtävänä on edelleen johtaa kaikkia neuvostoja – ulkosuhdeneuvostoa lukuunottamatta – ja yleisten asiain neuvoston kautta luoda pohja Eurooppa-neuvoston työskentelylle. Lissabonin sopimuksen uutuuksia on yleisten asian neuvoston koordinoivan roolin korostaminen.
Puheenjohtajana Espanja kohtaa suurimmat haasteet unionin ulkosuhteiden hoidossa. Korkea edustaja/varapuheenjohtaja Lady Catherine Ashton johtaa ensimmäistä neuvoston kokousta 25. tammikuuta. Sen jälkeen hän hoitaa sitä tehtävää viiden vuoden ajan. Hän on unionin kasvot ulospäin ja hän on se, jolle Yhdysvaltain ulkoministeri Hillary Clinton soittaa hädän hetkellä. Henry Kissinger voi lopulta olla rauhaisin mielin. Jälleen yksi herjan kohteena ollut asia on korjaantunut.
Kysymyksessä on paljon enemmän kuin vain neuvoston kokouksen johtaminen. Tästä eteenpäin unionilla on aikaisempaa paremmat edellytykset tehostaa ulkosuhteiden hoitoa, mahdollisuudet yhteisesti sovittuun politiikkaan ja tilaisuus puhua yhdellä äänellä maailmalla. Jäsenmaiden ulkoministereiden tehtävä muuttuu, Lady Ashton on primus inter pares, ja jäsenmaiden ulkoministerit muodostavat häntä tukevan joukkueen. Lady Ashton saa tuekseen myös ulkosuhdehallinnon ja alaisuuteensa unionin edustustoiksi muuttuvat entiset komission edustustot ympäri maailman. Tämän saaminen jalkeille on Espanjan puheenjohtajakauden suuria tehtäviä. Lady Ashtonin odotetaan esittävän ehdotuksensa viimeistään 30. huhtikuuta. Valmistelu tapahtuu läheisessä yhteistyössä komission ja jäsenmaiden kanssa. Kevään aikana tai alkukesästä uuden ulkosuhdehallinnon on tarkoitus aloittaa toimintansa. Toiminta kehittyy vaiheittain, mutta tarkoituksena on, että jäsenmaat pääsevät mukaan alusta asti. Suunnitelmien mukaan kolmasosa virkamiehistä tulisi jäsenmaista. Suomella on pitkälle kehittyneet valmistelut lähettää osaajia sekä keskuspaikalle että edustustoihin.
Espanjan puheenjohtajakausi on jo kolmas Suomen jäsenyyden aikana. Ensimmäinen osui heti ensimmäisen jäsenyysvuoden toiselle puoliskolle ja toinen oli vuonna 2002. Kokemuksemme molemmista puheenjohtajakausista ovat hyvin myönteiset. Espanja on vakaumuksellisesti eurooppalainen, Espanjalla on tehokas koneisto ja asiaansa vihkiytyneet ministerit sekä osaavat virkamiehet. Espanjan valmistelukoneisto sopii malliksi mille jäsenmaalle tahansa. Pitkää päivää tehdään, ja kokemus osoittaa että (rivijäsenenä ollessa) muutoksia ohjeeseen on mahdollista saada tuoreeltaan vaikka klo 20 illalla.
Pieni muistelo jäsenyytemme alkuajoista ennen Espanjan puheenjohtajakautta vuonna 1995. Olin silloin Pysyvän edustajan sijainen ja toiminta-areenanani oli Coreper I. Käsittelimme Euroopan laajuisia verkkoja, siis kuljetusyhteyksien kehittämistä maassa, merellä ja ilmassa. Rahoituksen edellytyksenä oli se, että investointi oli tarkoitettu johonkin kiinteään kohteeseen. Meillä oli erikoinen ongelma. Halusimme rahoitusta meriteiden aukipitämiseen myös talvella, perusteena se että 85 prosenttia viennistä ja tuonnista kulkee meriteitse. Tämän perusteella haimme mahdollisuutta rahoittaa jäänmurtajien rakentamista. Ennenkuulumatonta ja vallan mahdotonta, sanottiin.
Jatkoimme ponnisteluja työryhmässä, kuitenkin ilman että ratkaisu olisi löytynyt. Asia tuli Coreperiin. Laitoin ison remmin päälle ja innostuksesta taisi tulla vähän vibratoakin ääneen. Ei mitään ymmärrystä miltään taholta. Jatkoin kuitenkin sitkeästi. Lopulta Espanjan kollegani tarttui asiaan. Rauhalliseen tapaansa hän sanoi, että hänestä tuntuu siltä että meidän pitäisi nyt kuunnella Suomen kollegaamme vähän tarkemmin. Hänellä on ongelma – vähän erikoinen eikä helposti yhteiseen muottiin mahtuva – mutta meidän tehtävämme on kuitenkin yhdessä löytää ratkaisu siihen.
Siitä se lähti purkautumaan, ja lopulta saimme meidän kannaltamme täysin tyydyttävän ratkaisun neuvostossa. Espanjan kollegani oli noussut muiden yläpuolelle katsomaan asiaa eurooppalaisin silmälasein. Ilman hänen apuaan asia ei olisi ratkennut. Ei sellaista helposti unohda.
Tuo kollega on nyt Coreper II:n (nykyinen toiminta-areenani) puheenjohtajana. Suhtaudun tulevaan kauteen rauhallisesti ja luottamuksella. Olemme hyvissä käsissä.
Jan Store
Pysyvä edustaja