Viro - Pohjois-Euroopan integroitunein maa?
Viron uuden itsenäisyyden kaksi vuosikymmentä ovat olleet melkoinen menestystarina. Euroopan unionin ja Naton jäsenyys toteutui 2004, euroalueen jäsenyys tämän vuoden alusta. Presidentti Lennart Meren tavoite on toteutunut: Viro ei ole enää yksin. Se ajaa omaa asiaansa itse ja etsii yhteistyökumppaninsa yhteisten arvojen ja etujen pohjalta. Kumppaneita onkin löytynyt. Virolaiset kehuvat olevansa Pohjois-Euroopan integroitunein maa.
Euroalueeseen liittyminen
Viime vuodenvaihteessa ilotulitusraketit räiskyivät Tallinnassa. Estonia-teatterin edessä pääministeri Andrus Ansip kävi näyttävästi hakemassa käteistä seinästä – ja eurojahan sieltä tuli. Olli Rehnin myhäilevästä olemuksesta näki, että Viron liittymisjuhlat olivat hänelle tervetullutta vaihtelua euroaluetta koettelevan epävarmuuden keskellä.
Mikä sai virolaiset liittymään euroon juuri nyt? Viro kuten muutkin maat olivat kärsineet yleismaailmallisesta rahoitus- ja talouskriisistä. Viron bruttokansantuote oli laskenut roimasti vuodesta 2008. Viennistä riippuvainen talous oli lamassa viime vuoden kevääseen asti. Hallituksen oli siis täytettävä EMU-kriteerit vaikeimmassa mahdollisessa tilanteessa, tai muuten sen keskeinen tavoite olisi karannut tuonnemmaksi.
Lykkäämisvaihtoehtoa ei vakavasti edes pohdittu. Valtiontalous pidettiin tasapainossa useilla rankoilla peräkkäisillä leikkauksilla, joilla kajottiin myös palkkoihin ja sosiaalietuuksiin. Kansa ei kuitenkaan kapinoinut. Sosiaalidemokraatit jättäytyivät oppositioon 2009, mutta EU-vastaista, eurovastaista tai muuta populistista liikettä ei ole syntynyt.
Äänestäjät palkitsivat vyönkiristyspolitiikan
Kuukausi sitten Virossa pidettiin parlamenttivaalit, joiden tuloksena samat puolueet – liberaali Reformipuolue sekä konservatiivinen Isamaaliit – jatkavat hallituksessa. Ne jopa lisäsivät kannatustaan. EU- tai eurokriittiseksi ei nytkään ilmoittautunut yksikään puolue.
Myös sosiaalidemokraatit menestyivät kun taas Keskustapuolue koki lievän tappion. Molemmat jäivät oppositioon, mutta eivät EU-poliittisista vaan sisäpoliittisista syistä. Pienpuolueet eli sisäisesti epäyhtenäiset vihreät ja hajoamistilassa oleva Kansanliitto jäivät kokonaan parlamentin ulkopuolelle, kun äänikynnys on niinkin korkea kuin viisi prosenttia.
Äänestäjät antoivat siis tukensa sellaiselle politiikalle, että lainarahalla ei budjettia paikata, eikä integraatiotavoitteista tingitä. Kun virolaisilta kysyy, miten äänestäjien kärsivällisyys on selitettävissä, on vastaus että pahempaakin on koettu. Tosiaan, kaksikymmentä vuotta sitten kaupoissa oli vain pietarinlimppua ja lasipurkkeihin säilöttyjä omenia.
Millainen EU-maa Viro oikein on?
Euroalue on integraation ytimessä, ja ytimiin virolaiset haluavat kuulua. Mutta minkä maiden kanssa he haluavat yhteistyötä?
Tähän kysymykseen saa vastaukseksi ensin vähän hämmästyneen reaktion – riippuu tietysti asiasta! Ehkä Luxemburg olisi aika läheinen yhteistyökumppani. Ja vakavammin jatketaan, että myös Suomi, Saksa ja Hollanti ovat euroalueen sisällä varmaan niitä maita, joiden taloudenpitoon voi luottaa. Ja sellaisiin maihin tietysti Virokin kuuluu.
Viime aikoina myös Ranska on ollut kovasti esillä. Se sopi Viron kanssa IT-viraston jakamisesta Tallinnan ja Strasbourgin kesken. Tätä pidettiin Virossa osoituksena siitä, että pienten ja suurten EU-maiden on mahdollista löytää neuvotteluratkaisu, kun ne oikein yrittävät. Samoihin aikoihin Viro liittyi ranskankielisten maiden yhteistyöhön. Sattumaako? Joka tapauksessa taitavaa diplomatiaa.
Suhtautuminen Euroopan unioniin on Virossa selvästi pragmaattista. Aatteen paloa ei ole juuri havaittavissa. Eikä oteta rykmentin murheita, vaan keskitytään niihin suhteellisen harvoihin itselle tärkeisiin asioihin. Ei kaikkiin asioihin tarvitse ottaa kantaa. Useimmissa kysymyksissä voi turvallisin mielin liittyä valtavirtaan.
Viro, EU ja itäasiat
Viro pitää tiiviitä yhteyksiä useisiin Itä-Euroopan, Kaukasian ja Keski-Aasian maihin. Kazakstaniin virolaisetkin avaavat suurlähetystön tänä vuonna. Itäisen kumppanuuden kehittäminen on tärkeää, eikä se virolaisten mielestä saa jäädä unohduksiin EU:n eteläisten naapurien kuohunnan takia. Tallinnan diplomaattiakatemiassa koulutetaan georgialaisia ja moldovalaisia diplomaatteja myös Suomen tuella.
Mistä sitten on peräisin se kuva, että Venäjä-suhteissa Viro olisi hankala EU-kumppani? Onhan Virolla omat ongelmansa Venäjän kanssa, ja osa niistä odottaa vielä ratkaisua. Virolaiset kuitenkin korostavat, että he eivät kuulu EU:ssa mihinkään ryhmään, joka automaattisesti valitsisi jyrkemmän vaihtoehdon, kun Venäjästä puhutaan.
Toisaalta, virolaiset ovat kyllä tarvittaessa valmiit tuomaan keskusteluun realismia, kun sitä tarvitaan. Strategista kumppanuutta pidetään hyvänä tavoitteena, mutta visioita ei pidä sekoittaa tosiasioihin.
Venäjän kanssa Virolla on yhä enemmän kahdenvälistä kanssakäymistä, Viron ulkomaankaupassakin Venäjän osuus on samansuuruinen kuin Suomen ulkomaankaupassa. Lähivuosien yhteistyönäkymät ovat lupaavia, ja sehän olisi meillekin erittäin toivottavaa kehitystä. Energia- ja liikennekysymyksissä tarvitaan tiivistä yhteistyötä kaikkien maiden kesken.
Mitä seuraavaksi?
Viron itselleen asettamat EU-tavoitteet on nyt saavutettu. Nato-yhteistyö on sillä tasolla kuin resurssit antavat myöten. Nyt Virossa mietitään, onko tosiaan käsillä historian loppu – the end of history. Virolaiset pohtivatkin, pitäisikö seuraaviksi tavoitteiksi ottaa Suomen liittyminen Natoon, Ruotsin euroon ja Norjan EU:hun!
Aleksi Härkönen
Suomen suurlähettiläs Tallinnassa