”Tupakka on hyvä kalu, se estää naimisen halun”
Ihmiskunnan tupakoinnin lopettaminen olisi maailman terveysjärjestön pääjohtajan Margaret Chanin mukaan ”suurin yksittäinen kansanterveystoimi”. WHO on hyväksynyt vuonna 2003 globaalin tupakkakontrollin puitesopimuksen (Framework Convention on Tobacco Control, FCTC), jonka on ratifioinut 172 valtiota. Tämä sopimus on radikaali, juridisesti osapuoliaan sitova tupakanvastainen instrumentti, joka suoraan vaikuttaa valtioiden kiristyneeseen tupakkalainsäädäntöön eri puolilla maailmaa.
On harhaluulo, että tiukka tupakkapolitiikkaa olisi vain eurooppalainen ilmiö. Esimerkiksi Uruguayssa – jonne maailman tupakkavirkamiehet kokoontuivat toissaviikolla päivittämään tupakkasopimuksen tilannetta – ei saa tupakoida yhdessäkään baarissa ja monilla terasseillakaan sitä ei katsota hyvällä. Tupakkatuotteita saa kaupoista etsimällä etsiä, ja kun niitä lopulta löytää, tekee mieli pysyä kaukana: Uruguayssa savukeaskit ovat pakotettuja kantamaan koko niiden pinta-alan peittäviä kauhukuvia, jotka ovat todella luotaantyöntäviä irtoavine hampaineen tai kuolevine potilaineen. Ällöttävää, mutta tehokasta: tupakointi on vähentynyt Uruguayssa muutamassa vuodessa neljänneksellä.
WHO:n tupakkasopimus (FCTC-sopimus) mm. kieltää tupakan myymisen alaikäisille, vaatii säätelemään tupakkatuotteiden ainesosia ja tupakkapakkauksia, suojelemaan sivullisia tupakansavulta, rajoittamaan mainontaa ja kieltämään täysin rajat ylittävän mainonnan. Sopimus edellyttää valtioiden myös tukevan tupakoinnin vähentämistä koulutuksen, tiedotuksen sekä lopettamishoitojen avulla. Olennainen osa sopimusta on myös tupakan laittoman kaupan ja salakuljetuksen torjunta, josta parhaillaan neuvotellaan lisäpöytäkirjaa. Myös verotus tunnustetaan keinona vähentää tupakointia, ja lisäksi tupakkateollisuuden kanssa tehtävä viranomaisyhteistyö tulee rajoittaa vain siihen, mikä on välttämätöntä säätelyn toteuttamiseksi.
Ylikansallinen tupakkateollisuus on ylläpitänyt massiivisia lobbaus- ja pr-kampanjoita FCTC-sopimusta ja sitä täydentäviä WHO:n suosituksia vastaan. Teollisuus nostaa toistuvasti oikeuskanteita valtioita vastaan väittäen näiden asettamien rajoitusten loukkaavan elinkeinovapautta ja omaisuuden suojaa. Teollisuuden taistelu on kuitenkin vain tappioiden minimoimista, voittoja se ei ole saanut pitkään aikaan. EU:ssa merkittävä oli taannoinen tuomioistuimen ratkaisu, jossa todettiin, että pakolliset, suurikokoiset varoitustekstit saavat loukata teollisuuden oikeutta tuotteeseensa, koska perusteena on kansanterveys. Myös kansainvälinen immateriaalioikeuksia koskeva TRIPS-sopimus sallii tekijänoikeuksien rajoittamisen kansanterveysperusteilla.
Myös tupakanvastainen kansalaisjärjestökenttä on aktiivinen. Uruguayn kokouksen noin 800 osanottajasta toista sataa edusti kiihkeitä tupakanvastaisia järjestöjä, jotka vahtivat delegaatioiden puheenvuoroja herkeämättä. Tunnelma oli kaukana eteläamerikkalaisesta sikariplantaasilla nautiskelusta.
Tupakkasopimus on ollut merkittävä sysäys monille kehitysmaille, joissa tupakkalainsäädäntö on ollut kehittymätöntä. Jotkut köyhät kehitysmaat ovat olleet, ja osa on valitettavasti edelleen, tupakkateollisuuden talutusnuorassa. Tämän nuoran katkaisemiseksi WHO:n ja muiden sopimusvaltioiden tuki on tarpeen. Oma kiinnostava lukunsa ovat Kiinan ja Japanin kaltaiset valtiot, joissa tupakkateollisuus on pitkälti valtion omistamaa. FCTC:n henki on kuitenkin vahva, yhteinen vihollinen yhdistää, eikä kukaan halua leimautua tupakkateollisuuden kaveriksi. USA ja Indonesia ovat ainoat merkittävämmät maat, jotka eivät ole sopimusta ratifioineet.
Melko kauaksi on tultu ajoista, jolloin tupakka oli ”hyvä kalu”. Yleinen mielipide tupakasta on jotain muuta, vaikka ymmärrys sen vaikutuksista vaakamambon suorituskykyyn taitaa edelleen olla sama.
Toivo Hurme
Kirjoittaja vastaa EUE:ssa mm. terveysasioista