Minne menet Etelä-Afrikka?
Tuttujen ja tuntemattomien kanssa keskustellessa päätyy Etelä-Afrikassa äkkiä puhumaan maan tulevaisuudesta. Ihmiset jakaantuvat optimisteihin ja pessimisteihin. Jos jotain, niin Etelä-Afrikan taloudellinen tulevaisuus on epävarma. Jotain pitäisi siis tehdä - muuten esimerkiksi Kenia, Nigeria ja Egypti haastavat maan uusien kiinnostavien yritysten synty- ja kasvupaikkana mantereella. Liiketoimintaympäristö on kuitenkin kansainvälisessä vertailussa melko hyvä.
Etelä-Afrikassa talous kiertyy aina politiikkaan ja päinvastoin. Jatkuvat viittaukset historiaan voivat ulkopuolista helposti ihmetyttää. Keskustelu on ajoittain kakofonista; vallankumousretoriikka ja kapitalismi lyövät kättä tavalla, jota on vaikea muualta löytää. Maan hallitus toteuttanut vahvalla kädellä vaurauden uusjakoa tukevaa politiikkaa jo 90-luvun alusta alkaen, mutta tulokset eivät tyydytä juuri ketään.
Jos jotain, niin Etelä-Afrikan taloudellinen tulevaisuus on epävarma. Itse asiassa tämä vuosi on ollut varsinasta suunnanhakemista. Maa on vasta päässyt BRICS-kerhon viidenneksi jäseneksi, mutta kalpenee toki neljän muun rinnalla taloutensa koon puolesta. Talouskasvua on viime vuosina riittänyt, mutta maata kuvaillaan krooniseksi alisuorittajaksi. Odotukset ensi vuoden osalta jäänevät kolmeen prosenttiin. Vasta julkistetun SBP-tutkimustoimiston SME Growth Indexin mukaan pk-sektorin palveluyritykset luottavat kasvuun, teollisuuden eivät. Silti kyseessä on yli 50 miljoonan asukkaan markkina, joka on hyvän liiketoimintainfrastruktuurinsa ansiosta portti muualle Afrikkaan. Maan finanssijärjestelmä on maailman kymmenen parhaan joukossa.
Vuosi 2011 on ollut valtapuolue ANC:lle sisäisesti haastava. Puolueen julkisuuskuva on tahriintunut lukuisista korruptioskandaaleista ja erilaisista välienselvittelyistä. Talouspolitiikka ei näissä mittelöissä ole ollut pieni tekijä. Osa on kaivanut vanhoista mapeista esiin suunnitelmat kansallistaa osa taloutta, muun muassa kaivosteollisuus. Idea ei välttämättä nauti laajaa kannatusta puolueessa, mutta herättää silti hämmennystä ulkopuolisissa.
Kaiken lomassa maassa on kuitenkin tehty myös suunnitelmia. Entisen valtiovarainministeri Trevor Manuelin vetämä kansallinen suunnittelukomissio julkaisi vastikään visionsa Etelä-Afrikaksi vuonna 2030. 430-sivuinen raportti on saanut kiitosta myös oppositiolta ja on omiaan tasoittamaan tietä monille kompromisseille. Komissio kehottaa maata kiinnittämään huomiota erityisesti kahteen seikkaan: koulutukseen ja työllisyyteen. Kumpikin on kroonisissa vaikeuksissa, mistä kärsivät erityisesti nuoret.
Yrittäjyys hakusessa
Entisen presidentin Thabo Mbekin intellektuelliveli Moeletsi Mbeki on kunnostautunut yhtenä hallituksen näkyvimpänä kriitikkona. Hänen mielestään Etelä-Afrikka tarvitsee kansallistamisen sijaan enemmän yrittäjiä ja yrittäjyyskulttuuria. Muuten työllisyyden parantumista on turha odottaa. Viesti olisi syytä ottaa vakavasti maassa, jossa vajaa 20 miljoonaa työikäistä ihmistä on joko työttöminä tai työmarkkinoiden ulkopuolella.
Etelä-Afrikka ei ole varsinainen yrittäjyysyhteiskunta, pikemminkin keskittynyt isojen yhtiöiden talous. Maailmanpankin Doing Business raportissa vuodelta 2010 Etelä-Afrikan sijoitus oli 34, joten ihan mahdoton ympäristö yrittäjille tämä ei voi olla.
Vaikeudet liittyvät erityisesti uusien yritysten vähäisyyteen. Alkuvaiheen yrittäjien rooli kansantaloudessa on noin puolet siitä mitä monissa verrokkimaissa. Koulutetuille nuorille ihmisille löytyy kysyntää niin julkisella kuin yksityiselläkin sektorilla, ja oman yrityksen perustaminen on monelle liian epävarma vaihtoehto. Tämä saattaa kuulostaa suomalaisesta kovin tutulta.
SBP:n SME Growth Indexin perusteella pk-yritysten huolenaiheet eivät ole mitenkään epätyypillisiä. Ongelmien syvyys saattaa erottaa Etelä-Afrikan muista. Esiin nostetaan osaavan työvoiman hankala saatavuus ja byrokraattinen toimintaympäristö. Haukkuja saa myös maan suhteellisen tiukka työvoimalainsäädäntö, joka yritysten mielestä hankaloittaa uusien työntekijöiden palkkaamista. Pk-yrityksillä ei myöskään ole valtakunnanpolitiikassa ääntä. Etujärjestöt ovat hajaantuneita eikä elinkeinoelämän pk-sektorilla ole vaikutusvaltaa.
Jotain pitäisi siis tehdä. Muuten näyttää siltä, että esimerkiksi Kenia, Nigeria ja Egypti haastavat maan uusien kiinnostavien yritysten synty- ja kasvupaikkana mantereella.
Suomi pyrkii kantamaan kortensa kekoon yrittäjyyden tukemisessa Etelä-Afrikassa. Pretoriassa on Suomen tuella tänä vuonna perustettu mLab-mobiililaboratorio, joka pyrkii vauhdittamaan aloittelevien yrittäjien taivalta mobiililiiketoiminnan kentässä. Ehkäpä täältäkin voi alkaa odottaa Angry Birdsien tapaisia menestystarinoita jossain vaiheessa. Mobiilipalveluissa kasvua löytyy ja markkinoilla on tilaa uusille yrittäjille.
Lomakausi on kohta ovella ja ihmiset vetäytyvät täältä maan keskustasta johti rannikkoseutuja. Myös poliittinen keskustelu ottaa hengähdystaukoa ja siirtyy julkisuudesta grillien ja rantojen ääreen. Takuuvarmasti se palaa kuitenkin henkiin ensi vuonna kuljettaessa kohti ANC:n puoluekokousta loppuvuodesta. Katsotaan sitten miten optimismilleni käy.
Aki Enkenberg, erityisasiantuntija
Suomen suurlähetystö, Pretoria