YK:n uudistaminen

Hallitusohjelman mukaisesti Suomen YK-toiminnan keskeisenä ohjenuorana on maailmanjärjestön toimintakyvyn vahvistaminen. Tämä on linjassa myös Euroopan turvallisuusstrategian (2003) kanssa, joka painottaa tehokasta multilateralismia sekä YK:n uudistamistavoitteita. Tärkeänä saavutuksena Suomi pitää YK:n ihmisoikeusneuvoston ja rauhanrakentamiskomission perustamista.

Suomi jatkaa vuoden 2005 huippukokouksessa sovittujen uudistusten edistämistä.  Tulevassa reformityössä pyritään vahvistamaan YK:n yleiskokouksen asemaa sekä selkeyttämään talous- ja sosiaalineuvoston rakennetta. Turvallisuusneuvoston  uudistuksessa Suomi pyrkii neuvoston työtapojen uudistamisen lisäksi sekä vaihtuvien että pysyvien jäsenten lisäämiseen ilman veto-oikeuden  laajentamista. Sihteeristön hallintoreformissa ajetaan tehokkuuden ja  vastuullisuuden vahvistamista sekä pääsihteerin itsenäisen toimivallan lisäämistä.

Suomen tavoitteena on YK:n vakaa talous jäsenvaltioiden maksukurin kautta. Suomi  pyrkii turvaamaan riittävät resurssit YK:n mandaateille, erityisesti Suomen ja EU:n  priorisoimille toiminnoille (ml. reformit). Tavoitteiden toiminnallistaminen vaatii resurssien asianmukaista kohdentamista YK:n ohjelmabudjetista, rauhanturvabudjetista ja kansainvälisiä tuomioistuimia koskevasta budjetista.

Suomi korostaa YK:n koordinoitua toimintaa kestävän kehityksen tukemiseksi. YK:n operatiivisten toimintojen johdonmukaisuuden lisäämistä tuetaan niin päämajatasolla kuin kenttätasolla. Maapilottien avulla pyritään yhteistyöratkaisujen kehittämiseen neljällä sektorilla: yhteisohjelmointi,  yhteisrahoitus, yhteinen johtaja ja yhteiset toimitilat (Yksi YK maatasolla - konsepti). Kehityssektorin työnjakoa ja yhteistyötä tulee kehittää myös päämajatasolla. Osana reformia Suomi tukee YK:n sihteeristön tasa- arvoyksiköiden ja YK:n naisten rahasto UNIFEMin kokoamista samaan hallintoon  siten, että toiminnan vaikuttavuus parantuisi myös kenttätasolla.  johdonmukaisuuspyrkimykset vaikuttavat myös YK:n erityisjärjestöihin.

YK:n ympäristöhallintoa tulee kehittää ja vahvistaa osana YK-reformia. Suomen  tavoitteena on ensi vaiheessa vahvistaa ympäristöhallinnon olemassa olevia rakenteita, jolloin keskeistä on UNEP:n toiminnan tehostaminen ja vahvistaminen. Toisessa vaiheessa Suomen tavoitteena on YK:n  ympäristöjärjestön (UNEO) perustaminen vahvistetun UNEP:n pohjalta.

Suomi painottaa tehokkaampaa globalisaation hallintaa, jossa YK:n koordinoiva rooli on keskeinen. YK:n yhteistyön tiivistäminen suhteessa Maailmanpankkiin,  kansainväliseen valuuttarahastoon ja Maailman kauppajärjestöön on tärkeätä.  Suomen tavoitteena on monenkeskinen kansainvälinen yhteistyöjärjestelmä, jonka  muodostavat järjestöt ovat edustavia, tehokkaita ja vaikuttavia ja toimivat keskenään yhteistyössä turhia päällekkäisyyksiä välttäen. YK:n pääsihteerin johtaman  monenkeskisten järjestöjen sihteeristöjen koordinaatiojohtokunnan (CEB, Chief Executives´ Board for Coordination) työn kehittäminen on tältä osin  avainasemassa.

Suomi ajaa YK:n ja kansalaisyhteiskunnan sekä yksityisen sektorin välisen yhteistyön kehittämistä. Suomen tavoitteena on, että kansalaisyhteiskunnan ja yksityisen  sektorin mahdollisuuksia osallistua ja esittää näkemyksiään YK-elimissä, huippukokouksissa ja niiden seurantamekanismeissa vahvistetaan.