Ranskan talouden ajankohtaiset näkymät

Vuosi 2023 on alkanut Ranskassa hallituksen talouspolitiikan vastaisen sosiaalisen liikehdinnän värittämänä. Talouskasvu on sen sijaan ollut ennakoitua positiivisempaa. Varsinaiselta taantumalta on toistaiseksi vältytty, mutta globaalin mittakaavan riskit ovat tästä huolimatta olemassa.

Ranskan tilintarkastustustuomioistuin julkaisi maaliskuussa vuosittaisen valtiontaloutta koskevan raportin(Linkki toiselle web-sivustolle.), joka alleviivaa Ranskan julkisten menojen pitkän aikavälin haasteita. Raportin mukaan kolmen prosentin budjettialijäämään päästäisiin nykytoimin vuonna 2027. Julkisen talouden tilanne pysynee tänä vuonna euroalueen heikoimpien joukossa.

Ranskan keskuspankki povaa kuluvalle vuodelle +0,6 prosentin talouskasvua, kun taas talousministeriön ennustama yhden prosentin kasvu on toistaiseksi hyvin epävarmaa. Valtion budjetti on kuitenkin rakennettu sen varaan. Inflaatio oli helmikuussa 6,3 prosentin tasolla. Historiallisestikin alhaisella tasolla ollut työttömyysaste alentui vuoden 2022 viimeisellä neljänneksellä hieman, 7,2 prosenttiin.

Ranskan tilastokeskus INSEE:n 28. maaliskuuta julkaisemien tilastojen(Linkki toiselle web-sivustolle.) mukaan julkisen talouden edellisvuoden tilinpäätökset olivat ennakoitua paremmat, runsaista ostovoiman tukipaketeista huolimatta. Julkinen alijäämä osoittautui hieman pienemmäksi kuin mitä hallitus odotti ollen 4,7 prosenttia viiden prosentin sijaan. Luvut peilaavat hallituksen tavoitetta julkisen talouden määrätietoisesta, vaikkakin haastavasta tervehdyttämisestä huomattavien pandemiaelvytystoimien ja energiakriisivastineiden jälkeen.

Ranskan budjettialijäämä vuonna 2022 oli 151,5 miljardia euroa ja julkinen velka 111,6 prosenttia suhteessa bruttokansantuotteeseen (2 950 miljardia euroa). Hallitus hyötyi verotulojen positiivisesta kehityksestä keräten seitsemän miljardia lisätuloja vuoden 2022 lopussa, mikä selittyy erityisesti yhtiöveron dynamiikalla. 

Pakollisten maksujen osuus nousi 44,3 prosentista 45,3 prosenttiin, minkä media on todennut olevan korkein viidennen tasavallan aikana saavutettu taso. Todennäköisesti se on sitä koko Ranskan historiassa, sota-aikaa lukuun ottamatta. Osa kotitalouksien ja yritysten inflaatiosuojaan liittyvistä maksuista on lykätty tulevaisuuteen, mikä on väliaikaisesti helpottanut menoja. Tästä huolimatta julkiset menot kasvoivat vuonna 2022 neljä prosenttia vastaten edellisvuoden kasvukehityksen tasoa. Kokonaisuudessaan julkisten menojen osuus bruttokansantuotteesta oli viime vuonna 58,1 prosenttia – eli edelleen selvästi enemmän kuin ennen koronapandemiaa (55,4 %).

Eläkejärjestelmän uusiminen tähtää julkisten menojen vähentämiseen

Ranskan talousministeriön on määrä laatia Euroopan komissiolle kevään aikana lähivuosien vakausohjelmansa, jossa on tarkoitus määritellä tie alijäämän supistamiseksi kolmeen prosenttiin suhteessa bruttokansantuotteeseen vuonna 2027. Haaste on rakenteellinen: tuottavuus ei ole tarpeeksi suurta ja sen hyötyjä jaetaan liikaa uudelleen. Talousministeri Bruno Le Mairen mukaan ainoa tehokas vastaus on tarjontapuolen politiikan kehittäminen.

Tammikuussa esitelty presidentti Emmanuel Macronin ja pääministeri Elisabeth Bornen hallituksen ajama talouspoliittinen kärkihanke eli eläkeuudistus on aiheuttanut sosiaalista liikehdintää ja poliittisen turbulenssin.

Hallitus tavoittelee nykyisen 42 eri eläkejärjestelmän yhtenäistämistä sekä valtiontalouden järkevöittämistä tilanteessa, jossa talouden alijäämä näyttäytyy systemaattisena. Uudistusehdotuksen keskiössä on ikä- ja maksuaikavaatimusten asteittainen tiukentaminen. Esitys eläkeiän nostamisesta 62:sta 64 ikävuoteen sekä työeläkemaksujen maksuajan pidentäminen nykyisestä 41,5 vuodesta 43 vuoteen täyden eläkkeen saavuttamiseksi on saanut kansan kaduille.

Työmarkkinaosapuolia on harmistuttanut myös yksipuoliseksi ja -suuntaiseksi koettu menettelytapa, jolla hallitus ajaa uudistusta. Ammattiyhdistykset kokevat, että heidän näkemyksiään ei ole kuultu uudistusprosessin edetessä.

Eläkeuudistusehdotuksen vuoteen 2030 mennessä lupaamien 13 miljardin euron säästöjen lisäksi maassa olisi löydettävä uusia keinoja julkisten menojen vähentämiseksi. Koulutus- ja terveyssektori nostetaan usein esiin esimerkkeinä vastaavanlaisista järjestelmistä, jotka ovat uudistuksen tarpeessa ja käyvät kalliiksi valtiolle. Tilanne on sosiaalisesti erittäin herkkä. Julkisten menojen uudelleentarkastelun on tarkoitus käynnistyä lähiviikkoina.

Mielipidekyselyiden mukaan suuri osa kansasta on kategorisesti uudistusta vastaan. Mielenosoittajien joukkoon mahtuu monenlaisia tyytymättömyyttään hallitusta kohtaan osoittavia ryhmiä. Julkisesti kuultu kritiikki hallituksen esitystä vastaan on niin nykytaloustilanteen sosioekonomisen hyväksyttävyyden kuin lainsäädännöllisen menettelytavankin puolesta hyvin varauksellista.

Ranskassa koetaan tarvetta laajemmalle keskustelulle työelämän tulevaisuudesta, mutta näkemystenvaihto työnantaja- ja työntekijäosapuolen sekä hallituksen välillä on vähintäänkin haastavaa ja lähinnä mediassa kantaaottavaa. Julkisuudessa on kyseenalaistettu eläkeuudistuksen kiireellisyyttä ja osin myös sen oikeudenmukaisuutta, muttei kuitenkaan täysin sen tarpeellisuutta.

Elinkeinoelämän edustajat ovat puhuneet reformin taloudellisesta välttämättömyydestä, jota ei kannattaisi lykätä hamaan tulevaisuuteen. Viesti elinkeinoelämältä on ollut rauhoitteleva. Vuoden alussa käytiin perinteisesti palkankorotusneuvottelut, ja elinkeinoelämän edustajat korostavat niiden sujuneen melko hyvin. Yritykset tekivät työnsä korotusten osalta ja pyrkivät kompensoimaan inflaation vaikutuksia mahdollisimman hyvin käyttämällä kaikkia käytettävissään olevia välineitä. Tämä näkyy siinä, että yrityksissä on mediatietojen mukaan ollut vähän konflikteja, vaikka niitä olisi voinut pelätä olevan vallitsevassa tilanteessa enemmänkin.

Ilmastokysymykset teollisuuspolitiikan keskiössä

Sekä liiketoimintaympäristö että yritysten usko markkinoiden kehitykseen ovat ymmärrettävästi kärsineet inflaation ja energiakriisin seurauksena. Tuotanto- ja elinkustannusten nousu on puhututtanut viime kuukaudet etenkin pk-yritysten parissa. Hallitus on jatkanut yritysten toimintaedellytysten tukemista energiahintojen osalta. Inflaation vastaisena toimenpiteenä osa vähittäistavaraketjuista on jäädyttänyt tiettyjen tuotteiden hinnat määräajaksi. Verrattain leudon talven jälkeen katse kääntyy tutkijoiden ja ekonomistien analyyseissa seuraavaan talveen, johon mennessä pitäisi löytää energiahintoja vakauttavia toimia. Ranska ajaakin aktiivisesti EU:n sähkömarkkinoiden uudistamista osana Euroopan kilpailukyvyn vahvistamista.

Hallitus toteuttaa edelleen 100 miljardin euron elvytyssuunnitelman (France Relance) lisäksi monia teollisuuden modernisoimiseksi tähtääviä aloitteita. Työllisyyttä, tuotantoa ja kilpailukykyä boostaava 54 miljardin euron arvoinen France 2030 -suunnitelma tukee innovaatiota kestävien materiaalien kehittämiseksi ja laajemmin Ranskan historiallisen suureksi paisuneen ulkomaankauppavajeen paikkaamiseksi. Kahden miljardin euron ”vihreä rahasto” on myönnetty paikallis- ja alueviranomaisille vauhdittamaan vihreän siirtymän tavoitetta.

Talousministeri Le Maire on ilmoittanut työstävänsä tämän vuoden aikana ranskalaista vastinetta niin ikään vihreän siirtymän vauhdittamista tavoittelevalle Yhdysvaltain Inflation Reduction Actille (IRA). Lakiehdotuksen kärkenä on kasvattaa Ranskan houkuttelevuutta ja kilpailukykyä asettaen ilmastokysymykset teollisuuspolitiikan keskiöön. Lakipaketilla on tarkoitus tukea teollisuutta hiilestä irtautumisessa. Teollisuuden osuus maan kasvihuonekaasupäästöistä on tällä hetkellä 19 prosenttia. Tavoitteena on tehdä Ranskasta vihreän teollisuuden ja hiilidioksidipäästöjen vähentämisen mahdollistavien teknologioiden mestari ja turvata täten teollista suvereniteettia.

Ulkomaankaupan alijäämä ennätyslukemissa

Ranskan tullin helmikuussa julkaiseman vuosiraportin mukaan maan ulkomaankaupan alijäämä saavutti vuonna 2022 ennätyslukeman, -163,8 miljardia euroa. Alijäämä selittyy pitkälti energiatuotteiden ja jonkin verran myös teollisuuden tuotteiden viennin vähenemisellä.

Sähköntuotannon ongelmien vuoksi Ranska joutui poikkeuksellisesti tuomaan sähköä ulkomailta. Erityisesti tuontienergian kustannukset painoivat Ranskan kauppatasetta. Inflaatio iski rankimmin tuontituotteisiin. Vuoden merkittävimpien kehitysten joukkoon ulkomaankaupan osalta lukeutuivat energian ja ruoanhinnan nousu. Maataloustuotteiden hinnat nousivat 13,3 prosenttia ja energian hinta 60 prosenttia. Kuljetusalan tuotteiden vienti sen sijaan piristyi hieman: erityisesti ilmailuteollisuus elpyi kahden laskusuuntaisen vuoden jälkeen. Vielä ollaan kuitenkin kaukana pandemiaa edeltäneen vuoden 2019 lukemista.

Suomen tullin helmikuussa julkaisemien tilastojen mukaan Suomen tavaravienti Ranskaan oli vuonna 2022 arvoltaan yli 2,5 miljardia euroa. Tuonti Ranskasta Suomeen oli puolestaan 2,02 miljardia euroa.

Suomen kokonaisviennistä Ranskan osuus oli 3,1 prosenttia, kun taas vuonna 2019 se oli 3 prosenttia. Ranskan osuus kokonaistuonnista Suomeen laski 2,2 prosenttiin, kun se vuonna 2019 oli 3,3 prosenttia.

Teksti: lähetystöneuvos Emilia Autio, Suomen Pariisin-suurlähetystön Team Finland -koordinaattori