Ministeri Enestamin puhe Suomi-päivillä 20.5.2005
Merenkulun ympäristöturvallisuus ja öljyntorjuntayhteistyö Ympäristöministeri Enestam Viron Suomi –päivät 20.5.2005, Kunda
Suomen ja Viron Ympäristöministerit Jan-Erik Enestam (oikealla) ja Villu Reiljan tutustuivat Suomi-päivillä öljyntorjunta-alus Hylkeeseen.
Arvoisa ministeri, suurlähettiläs sekä hyvät juhlavieraat,
Itämeri on yhteinen kansainvälinen meremme, sillä sen valuma-alueella asuu noin 85 miljoonaa ihmistä yhdeksän valtion alueella. Monimuotoisen luontonsa ja erilaisten käyttötapojen vuoksi Itämeri on myös monien mahdollisuuksien meri. Rantavaltioiden asukkaat ovat saaneet elinkeinonsa Itämerestä mm. kalastuksen, merikuljetusten ja rannoille sijoittuvan toiminnan avulla. Lisäksi Itämeri tarjoaa lukuisia mahdollisuuksia erilaiselle virkistyskäytölle. Erityisten luonnonolojensa vuoksi matala Itämeri on kuitenkin altis ihmisen aiheuttamille ympäristöpaineille.
Aivan viime päivinä olemme saaneet taas lukea lehdistä ja kuulla tiedotusvälineistä, että tutkijoiden viimeisimpien ennusteiden mukaan sinilevälautat valtaavat taas melko varmasti Suomenlahden ja Saaristomeren eteläosan heinä-elokuussa, jos lämpöä ja valoa riittää. Keskustelua on käyty myös, erityisesti Ruotsissa, mutta myös meillä siitä, onko Itämeri kenties jo joutunut ns. takalukkotilaan, josta paluuta parempaan olotilaan ei enää olisi ilman rajuja toimenpiteitä. Suomalaiset tutkijat ovat kuitenkin arvioissaan maltillisempia eivätkä näe tilannetta yhtä katastrofaalisena.
Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että voisimme hellittää ponnisteluissamme kuormituksen vähentämiseksi. Kuten tiedämme, Itämeren suurin uhka on edelleen liian suuri ravinnekuormitus, vaikka vesiensuojelutoimenpiteiden ja itäisen Euroopan poliittisten ja taloudellisten muutosten vuoksi Itämereen tuleva typpi- ja fosforikuormitus onkin vähentynyt. Liiallinen kuormitus aiheuttaa rehevöitymistä, joka näkyy mm. kesällä leväkukintoina, merenpohjan hapettomuutena ja rantavyöhykkeen runsaina rihmaleväkasvustoina.
Itämeren tilan parantaminen on suuri haaste, jonka toteuttamisen tarvitaan yhteistyötä eri toimijoiden kanssa. Itämeren suojelussa on sen rantavaltioiden omien kansallisten toimien ohella vähintään yhtä tärkeää kansainvälinen yhteistyö, jota Itämeren suojelukomission HELCOM:in toimesta on tehty jo yli 30 vuotta. Kansainvälisistä ponnisteluista on eräänä esimerkkinä Itämeren valtioiden yhteisen suojeluohjelman hyväksyminen vuonna 1992. Siinä määriteltiin 132 raskaasti kuormittavaa ns. "hot spot" –aluetta, joista tähän mennessä on saatu poistettua 52 kohdetta. Suomesta listalla oli alun perin 10 kohdetta, joista 9 on jo poistettu.
Öljyntorjunta-alus Hylkeen kalustoesittely herätti kiinnostusta Suomi-päivillä.
Itämerellä tehtävän kansainvälisen yhteistyön, keskeisimmät tavoitteet Itämeren suojelussa ovat rehevöitymisen torjunta, öljy- ja kemikaalikuljetusten aiheuttamien riskien vähentäminen, luontoon ja ravintoketjuihin kertyvien vaarallisten aineiden haittojen vähentäminen sekä luonnon monimuotoisuuden suojeleminen.
Itämerellä ja erityisesti Suomenlahdella lisääntyvä öljyn ja kemikaalien kuljetus aiheuttaa kasvavan onnettomuusriskin. Viimeisimpien tietojen mukaan vuoden 2004 öljykuljetukset ylittivät jo 100 miljoonan tonnin rajan, ja kuljetusten arvioidaan saavuttavan 190 miljoonan tonnin rajan vuoteen 2010 mennessä. Yhdelläkin suurella öljyonnettomuudella olisi katastrofaaliset seuraukset Itämeren luonnolle.
Merenkulun turvallisuuden parantamiseen on kiinnitetty yhä suurempaa huomiota. Itämeren suojelun kannalta on ensiarvoisen tärkeää, että sen vesillä ei liikennöi huonokuntoisia aluksia eikä yksi-runkoisia säiliöaluksia käytetä vaarallisimpien lastien kuljetuksiin. Euroopan Unionissa on hyväksytty kaksoisrunkoasetuksen muutos, jolla vanhimpien yksirunkoisten öljytankkereiden käytöstä poistoa nopeutetaan. Myös Kansainvälisen merenkulkujärjestön IMO on kieltänyt raskasöljyjen kuljetukset yksirunkoisilla aluksilla ja karsinut liikenteestä vanhimpia yksirunkoisia säiliöaluksia.
Merikuljetusten riskien pienentämiseksi on yhteistyössä edistytty hyvin. Suomenlahdella on otettu käyttöön uusi alusliikenteen ohjausjärjestelmä ja HELCOM:in piirissä on sovittu lisätoimista, jotka koskevat mm. alusten turvallisen talviliikenteen edellyttämiä liikennerajoituksia, alusten jääluokka-vaatimuksia sekä jäänmurtaja-avun käyttöperiaatteita. HELCOM on myös hyväksynyt alusten tahallisten öljypäästöjen vähentämiseen tähtäävän strategian, johon liittyy mm. alusjätteiden jättö-pakko ja harmonisoitu ei-erityismaksua -järjestelmä eli no special fee-järjestelmä. Sen mukaan alukset maksavat aina jätemaksun riippumatta siitä, jättävätkö ne satamaan jätteitä vai eivät.
Itämeren rantavaltiot, Venäjää lukuun ottamatta, ovat valmistelleet ja täydentäneet IMO:lle tehtävää hakemusta, jolla Itämerelle on anottu erityisen herkän merialueen asemaa eli PSSA-statusta. Hakemukseen vaadituista lisätoimista jätettiin ehdotus IMO:lle maaliskuussa.
Öljy- ja kemikaalivahinkojen torjuntavalmiutta on Suomessa parannettu hankkimalla öljyntorjuntaan soveltuvaa kalustoa. Parhaillaan valmistellaan uuden monitoimimurtajan hankintaa ja selvitetään öljyntorjunnan osaamiskeskuksen perustamismahdollisuuksia. Öljyntorjuntavalmiutta Suomenlahdella tulee osaltaan lisäämään Viron käyttöön valmistuva EVA -öljyntorjunta-alus, jota Suomi on mukana rahoittamassa viimeisenä Suomen ja Viron lähialueyhteistyön investointihankkeena. Hankkeen lopputuloksena Viron öljyntorjuntavalmius tulee tehostumaan merkittävästi ja paranta-maan oleellisesti Viron mahdollisuuksia täyttää öljyntorjunnan ja meriliikenteen turvallisuuden lisäämiseen liittyviä HELCOM -suosituksia.
Öljyntorjuntavalmiutta pidetään yllä mm. kalustohankinnoilla.
Merenkulun ympäristönsuojelua säätelevän MARPOL -yleissopimuksen uusien liitteiden voimaan tulolla on myös myönteisiä vaikutuksia Itämeren ympäristön tilaan. Ns. ilmansuojeluliitteen säännökset määräävät, että Itämerellä liikennöivien alusten on siirryttävä 19. toukokuuta 2006 mennessä käyttämään vähärikkistä polttoainetta. Itämeri kuuluu erityisalueisiin, joita koskevat tiukemmat määräykset kuin muita meriä. Ilmansuojeluliitteen määräyksillä rajoitetaan myös alusten typpipäästöjä asettamalla dieselmoottoreille uusia teknisiä vaatimuksia. Nämä vaatimukset koskevat vain uusia moottoreita. Satamissa on jatkossa oltava vastaanottolaitteet, joihin alukset voivat jättää pakokaasujen puhdistusjätteet.
Merenkulku on myös merkittävä ilmansaastuttaja. Merenkulun osuus liikenteen rikkipäästöistä on ylivoimaisesti suurin, ja esimerkiksi vuonna 2003 Suomen merialueilla kulkeneet alukset aiheuttivat jopa 96 prosenttia liikenteen rikkipäästöistä. Typpipäästöistä alusliikenteen osuus oli noin puolet koko liikenteen päästöistä. Uudet päästörajoitukset vähentävät alusten ilmaa pilaavia päästöjä tuntuvasti, mikä vaikuttaa ensisijaisesti satamien ilmanlaatuun, mutta pidemmällä tähtäimellä myös ilman kautta tulevan happamoittavan ja rehevöittävän laskeuman pienenemiseen.
Merenkulun ja satamien ympäristönsuojelua on edistetty voimakkaasti myös Euroopan unionin piirissä. EU:n alusjätedirektiivin mukaisesti kullekin satamalle on laadittava ja pantava täytäntöön asianmukainen jätteen vastaanotto- ja käsittelysuunnitelma. Laki velvoittaa niin kaupallisia satamia kuin kalastus-, teollisuus- ja huvivenesatamiakin laatimaan jätehuoltosuunnitelmat aluksista peräisin olevien jätteiden jätehuollon järjestämiseksi. Satamien on otettava vastaan alusten käymäläjätevedet, kiinteät jätteet sekä öljypitoiset jätteet ja seokset.
Tässä yhteydessä on mainittu vain joitakin meneillään olevia toimenpiteitä Itämeren suojelemiseksi. Moniin Itämeren ongelmiin tiedämme kyllä ratkaisuja, ja kunhan vain yhteistä tahtoa löytyy pys-tymme niitä myös toteuttamaan. Itämeren ekologisen tilan parantaminen on pitkän aikavälin tehtävä, jonka vaikutukset meriympäristössä näkyvät viiveellä.
Hyvät kuulijat,
Suomen ja Viron välinen yhteistyö, niin ympäristönsuojelun kuin myös muillakin elämän eri osa-alueilla on ollut erittäin tiivistä ja hedelmällistä. Ympäristönsuojelun saralla vahva kahdenvälinen yhteistyö on nyt saanut rinnalleen Viron EU jäsenyyden myötä vahvan kumppanuuden myös koko Euroopan alueen kattavassa yhteistyö kontekstissa. Meitä veljeskansoja yhdistää EU:ssa monet yhteisistä intresseistämme, erityisesti sydämellämme on huoli Itämeren tilasta. Minä uskonkin vakaasti, että pitkäjänteisellä yhteistyöllä voimme vaikuttaa siihen että meidät yhdistävä meri voi tulevaisuudessa paremmin.
Hyvät kuulijat,
Tahdon vielä lopuksi kiittää Suomen Viron suurlähettiläs Jaakko Blombergia sekä koko lähetystön henkilökuntaa erinomaisten Suomi –päivien järjestämisestä ja tämän hienon perinteen vaalimisesta. Nyt kuudetta kertaa järjestettävät Suomi –päivät ovat hyvä esimerkki maidemme välisestä tiiviistä ja lämpimästä yhteistyöstä.