Entinen uraanijärvi alkaa olla vaaraton
Suomenlahtea uhanneen Sillamäen jätealtaan toisen vaiheen kunnostustöiden päättymistä juhlistettiin tiistaina 9.11. Suurlähettiläs Jaakko Blomberg piti tilaisuudessa puheen kaikkien pohjoismaisten rahoittajien puolesta.
Suurlähettiläs Jaakko Blombergin mukaan hanke on malliesimerkki Itämeren maiden yhteistyöstä.
Sillamäen kaupungin ongelmajätealue Virossa on ollut Suomenlahden pahimpia ympäristöuhkia. Suomi ja muut Pohjoismaat ovat osallistuneet aktiivisesti jätealueen kunnostamiseen vuodesta 1999 alkaen. Lisäaikaa tarvitaan kuitenkin vielä vuoteen 2007 ennen kuin radioaktiivinen alue on muuttunut lopulliseksi jätteiden haudaksi. Hanketta on johtanut tätä varten perustettu Ökosil-yritys.
"Mediassa vielä muutama vuosi sitten uraanijärveksi ristitty jäteallas on muuttunut 36 metriä merenpinnan yläpuolelle kohoavaksi laakeaksi kumpareeksi", kuvaili Ökosilin johtaja Tõnis Kaasik. "Se tarvitsee vielä vedenpitävän katteen, jotta siitä tulisi vaaraton sadoiksi vuosiksi eteenpäin."
Neljä vuotta kestänyt toinen vaihe koostui jätealtaan täyttämisestä, johon kului 1,7 miljoonaa kuutiota maata. Projektin koordinaattorin Raimo Jaaksoon arvion mukaan kuorma-autot tekivät altaalle vuosien mittaan liki 400 000 reissua.
Kutsuvieraat kiersivät katetun alueen bussilla. Vasemmalla Norjan suurlähettiläs Per Kristian Pedersen.
"Olemme myös perustaneet koekentän, jossa testaamme luonnossa viidestä eri maa-aineksesta koostuvan lopullisen katteen toimivuutta", kertoi Jaaksoo.
Hankkeen kustannukset ovat noin 20 miljoonaa euroa, ja sitä ovat rahoittaneet Viron valtio (8 milj. euroa ), Nordic Environmental Development Fund NEFCO (2 milj. euroa), EU/Phare 5 milj. euroa, Norja (2 milj.USD), Ruotsi (1 milj. euroa) sekä Suomi ja Tanska (kumpikin 1 milj. USD). Pohjoismaiden rahoitusosuudet on hallinnoitu keskitetysti NEFCO:n kautta.
Taustaa Sillamäen ongelmajätealueesta
Neuvostoliiton aikana Sillamäen ongelmajätealueella toimi uraanin ja harvinaisten maametallien rikastamo, josta kertyvät jätteet valutettiin aivan rantaviivalle rakennettuun valtavaan jätealtaaseen. Jätealtaaseen haudattiin myös Viron tärkeimmän energianlähteen, palavankiven tuhkaa. Uraania ja metalleja tarvittiin pääasiassa Neuvostoliiton aseteollisuudelle. Osa jätteestä on yhä radioaktiivista. Pahimpia ympäristöongelmia on ollut altaasta Suomenlahteen jatkuvasti valunut ja merta rehevöittänyt typpi, joka suodattui savipitoisen pohjan kautta mereen. Rikastamon jäteallas on nyt peitetty monikerroksisella katolla ja seinillä.
Virolaisten uraanijärveksi ristimää jäteallasta voi nyt jo lähestyä turvallisesti.
Erityisen tärkeää on ns. tiivistyskerroksen materiaali, jonka tehtävänä on estää sadeveden pääsy jätteeseen. Kun jäte on kuivassa tilassa, kuivuu myös sen alla oleva savipohja ja jätteiden suodattuminen pohjan kautta mereen loppuu. Lopuksi allas päällystetään moreenilla ja maisemoidaan. Pinnalle kasvava ruoho leikataan muutaman kerran kesässä puiden juurtumisen estämiseksi. Mikäli puiden juurtumista ei estetä, on vaarana että juuret kasvavat kerrosten läpi ja rikkovat niitä.
Alkuperäisen suunnitelman mukaan kunnostustyöt piti saada päätökseen vuoden 2006 aikana. Työtä joudutaan kuitenkin jatkamaan vielä vuonna 2007. Kunnostustöiden valmistumisen jälkeen Viron ympäristöministeriö jatkaa kohteen ympäristömonitorointia. Tämänhetkiset mittaustulokset rannikon veden tilasta ovat rohkaisevia.
Ongelmajätealtaan kunnostustöitä ja monitorointia hoitaa Silmet-tehtaan alainen, tätä tarkoitusta varten perustettu Ökosil-yritys. Käytännön töitä johtaa saksalainen Wismut, joka on kunnostanut Itä-Saksassa vastaavia alueita. Konsulttina projektissa on Jan Vrijen hollantilaisesta Karuweeg-yrityksestä, joka puolestaan osallistuu eri Itä-Euroopan maissa useiden ongelmajätealueiden kunnostamiseen. Suomalaisena asiantuntijana projektissa on Raimo Mustonen Säteilyturvakeskuksesta. Ns. kolmannen osapuolen arvioinnin on tehnyt ruotsalainen Consulting Company Envipron geoteknikko Tom Lundgren.
Ökosil(Linkki toiselle web-sivustolle.) (avautuu uuteen ikkunaan)