Australia vuonna 2055

Australia ennustaa näkymiään sukupolven päähän aina viiden vuoden välein. Uusi sukupolviraportti kuvaa Australiaa vuonna 2055 nykyhallituksen poliittisesta näkökulmasta.

Australian hallitus julkaisee viiden vuoden välein 40 vuoden sukupolvikehitysraportin, joista uusin julkaistiin maaliskuussa (2015 Intergenerational Report – Australia in 2055). Raportti ja sen ennustukset perustuvat Australian poliittiseen tilanteeseen vuonna 2015. Se nostaa esiin tulevaisuuden näkymiä, jotka vaikuttavat maan talouskasvuun seuraavina vuosikymmeninä.

Australia kasvaa ja kehittyy. Sen merkitys maailmassa lisääntyy. Vuonna 2055 Australia on ennusteiden mukaan lähes 40 miljoonan asukkaan (tällä hetkellä 24 miljoonaa) johtava talousmahti, jonka talouskasvu on jatkunut katkeamatta 63 vuotta. Jos tämä ennuste pitää paikkansa, olisi Australian bruttokansantuote (bkt) per henkilö tuolloin 184 500 Yhdysvaltain dollaria (nykymarkkinakurssin mukaan, nykyvaluutassa).

Tosin Australian hallitus varoittaa myös, että maan julkinen velka nousee nykymenolla yli 50 prosenttiin bruttokansantuotteesta huoltosuhteen heiketessä. Ilman säästötoimia velka olisi noussut 120 prosenttiin bkt:stä ja vuonna 2055 keskushallinnon budjetti olisi ollut miinuksella muhkeat 12 prosenttia, yli 500 miljardia Australian dollaria. Nykymenolla päädytään vieläkin kuuden prosentin budjettivajeeseen.

 Säästöjen lisäksi Australian tulevaisuus on sidoksissa tuottavuuden kasvuun. Tuottavuus puolestaan kasvaa innovaatioiden ja teknologian, infrastruktuuri-investointien, yrittäjyyden ja kilpailun sekä taitojen ja koulutuksen kautta.

Mitä Australiassa tapahtuu 40 vuodessa?

Hallitus painottaa sukupolviraportissaan, että Australian pitää keskittyä kolmeen tärkeimpään talouskasvuun vaikuttavaan tekijään: väestöön, ihmisten osallistumiseen työelämään ja tuottavuuteen. Näistä tuottavuuden kasvu nähdään Australian tulevien vuosikymmenten talouskasvun veturina. Väestönkasvu (tällä hetkellä 1,5 prosenttia vuodessa) ja väestön ikääntyminen puolestaan tasapainottavat toisensa pois.

 Australian vuosittainen bruttokansantuotteen kasvu hidastuu hivenen, nykyisestä 3,1 prosentista keskimääräisesti edelleen mukavaan 2,8 prosenttiin.

Suomeen verrattuna Australia on onnellisessa asemassa: huoltosuhde heikkenee 4,5 työikäisestä jokaista eläkeikäistä kohden 2,7:ään, mutta säilyy siis siedettävällä tasolla. Lisäksi väestönkasvun huomioiden tämä ennuste näyttäytyy todellisuutta synkempänä.

 Tästä huolimatta Australialla on sukupolviraportin mukaan jättimäinen ongelma, joka on kovin tuttu Euroopassa – valtion menot ovat jatkuvasti suuremmat kuin tulot.

Hallitus painottaa, ettei nykyisillä talouspoliittisilla ratkaisuilla taata Australialle kestävää, entisentahtista talouskasvua, sillä valtion menot ovat tällä hetkellä päivässä jopa 100 miljoonaa Australian dollaria suuremmat kuin tulot.

Tällä hetkellä valtion menoista 55 prosenttia kohdistuu terveyspalveluihin, ja tämä osuus nousee ikääntyvän väestöryhmän kasvaessa. Toinen suuri valtion menoerä on vanhuuseläkkeet, johon on kuitenkin saatu jo helpotusta säätämällä pakollinen työeläkeosuus työnantajien maksettavaksi. Valtion tulot eivät nouse menojen tahtiin ilman selkeitä muutoksia Australian veropolitiikkaan. Tällä hetkellä valtio nojautuu vahvasti tuloverotukseen, mikä on ongelmallista, kun esimerkiksi henkilökohtaiset tuloverot vähenevät työikäisen väestöryhmän osuuden pienentyessä.

Kuinka työllisyyttä kannustetaan ja menoja leikataan?

Yksi tärkeimmistä keinoista talouskasvun saavuttamiseksi on eri ikäluokkien ja väestöryhmien joustava työllistäminen, sillä mitä enemmän Australiassa on työikäisiä ja -kykyisiä ihmisiä, sitä paremmin talous saadaan nousuun. Sen vuoksi työmahdollisuuksia tulisi entistä enemmän tarjota vanhentuvalle väestöryhmälle, joka elintason nousun myötä pysyy aiempaa kauemmin työkuntoisena ja on myös aiempaa vastaanottavaisempi ainakin osatyömahdollisuuksille. Lisäksi eläkeiän nosto tapahtuu elinajanodotteen noustessa, joten työurien pidentäminen on myös yksi työntekoa lisäävistä keinoista tulevaisuudessa.

Sosiaalipoliittisilla ratkaisuilla voidaan myös kannustaa muita työelämään rajallisesti osallistuvia, kuten pienten lasten vanhempia ja kehitysvammaisia, entistä joustavammin työntekoon. Erityisen tärkeäksi katsotaan naisten työllisyyden tukeminen, sillä australialaisten naisten työllistymisprosentti on huomattavasti matalampi kuin monissa muissa teollistuneissa maissa. Myös työttömyyden vähentäminen, etenkin nuorten keskuudessa, on tärkeää työurien pidentämisen kannalta. Lisäksi työtä tekevän väestön määrää voidaan kasvattaa tekemällä Australiasta entistä houkuttelevampi kohde koulutetuille maahanmuuttajille. Työtä tekevät maahanmuuttajat nostavat samalla myös työikäisten ihmisten osuutta koko väestöstä, ja näin ollen ovat osallisina Australian talouskasvuun.

Kaikkein tärkeimpänä keinona talouskasvun kannalta Australian hallitus näkee tuottavuuden lisäämisen. Australiassa korkea tuottavuuden kasvu on nostanut ihmisten elintasoa aina 1970-luvulta asti.

 Lisäksi hallinnollisilla uudistuksilla voidaan leikata hallinnon kuluja: esimerkiksi valtio- ja osavaltiotasojen roolien selkeyttämisellä ja päällekkäisyyksien poistamisella voidaan saada aikaan säästöjä. Myös teknologian aikaisempaa tehokkaampi käyttö esimerkiksi kansalaispalveluissa vähentää hallinnon kustannuksia ja on näin ollen osatekijänä Australian taloudellisessa kehityksessä.

Antti Niemelä
Niina Virtanen