Kahdenväliset suhteet

Suomen ja Argentiinan välisillä suhteilla on pitkä historia, joka on perustunut ennen kaikkea kaupalliseen yhteistyöhön. Argentiina tunnusti Suomen itsenäisyyden toukokuussa 1918, yhtenä ensimmäisistä valtioista Euroopan ulkopuolella. 

Argentiinan ja Suomen väliset poliittiset suhteet ovat erittäin hyvät. Suomen maakuva Argentiinassa on positiivinen, ja Suomi tunnetaan erityisesti koulutuksen mallimaana.  

Suomi ja Argentiina tekevät yhteistyötä myös kansainvälisillä foorumeilla.

Argentiinassa asuu arviolta noin 150–200 suomalaista, joista hyvin pieni osa on vuonna 1906 maahan suuntautuneen muuttoliikkeen jälkeläisiä.

Suomen ja Argentiinan diplomaattisuhteet 1918-1998

Argentiinan tasavalta tunnusti 11. toukokuuta 1918 Suomen tasavallan ”vapaaksi ja itsenäiseksi” valtioksi ensimmäisenä Latinalaisen Amerikan valtiona.

Suomen ja Argentiinan diplomaattisuhteet solmittiin muutamaa vuotta myöhemmin Argentiinan konsulin luovuttaessa Suomen ulkoministerille suurlähettiläs Gabriel Martínez Camposin agrementtipyynnön 12. joulukuuta 1923. Tämä hyväksyttiin kirjeitse 17. joulukuuta 1923. Suurlähettiläs Martínez Campos ei kuitenkaan koskaan saapunut Suomeen.

Uuden suurlähettilään, Prahassa toimivan Hilarión Morenon agrementtipyyntö saapui Helsinkiin sähkeellä 24. syyskuuta 1924. Morenolle myönnettiin agrementti 11. lokakuuta 1924, ja uusi suurlähettiläs toimitti henkilökohtaisesti valtuuskirjeensä 10. kesäkuuta 1926.

Tammikuussa 1928 Robert Levillier nimitettiin Argentiinan Suomen-suurlähettilääksi. Hän saapui Suomeen vaimonsa kanssa kesäkuussa 1928. Levillier esitti valtakirjansa presidentti Lauri K. Relanderille 6. heinäkuuta 1928. Puheessaan hän kehui Suomen ja Argentiinan suhteita sekä suomalaisen talouselämän kehitystä. Levillierin toimikausi päättyi lokakuussa 1930. Hänen jälkeensä tehtävää suoritti virallisesti Argentiinan Tukholman-suurlähettiläs Eduardo Labougle maaliskuuhun 1932 saakka. Labouglen seuraajaksi tuli Argentiinan suurlähettiläs Kööpenhaminassa Carlos Quintana. Quintana vieraili presidentti P.E. Svinhufvudin luona hyvästelyvierailulla 5. heinäkuuta 1934.

Suomen ulkoministeriö hoiti koko 1920-luvun ajan suhteita Latinalaiseen Amerikkaan Madridin suurlähetystönsä kautta. Vuonna 1929 perustettiin Buenos Airesiin Suomen ensimmäinen edustusto Latinalaisessa Amerikassa. G.A. Gripenberg nimitettiin 1. heinäkuuta 1929 Suomen ensimmäiseksi suurlähettilääksi Argentiinassa. Tärkein syy suurlähetystön perustamiseen Buenos Airesiin oli liikesuhteiden hallinta. Niihin liittyi suomalaisen laivayhtiön, Suomen Höyrylaiva Osakeyhtiön toiminta Etelä-Amerikassa ja mantereelle perustetut suomalaiset siirtokunnat.

Suurlähettiläs Gripenberg saapui Buenos Airesiin syyskuun puolivälissä 1929. Gripenberg esitti valtakirjansa Argentiinan presidentti Hipolito Irigoyenille 5. lokakuuta 1929. Presidentti ilmaisi tyytyväisyytensä Suomen päätökseen perustaa edustusto Buenos Airesiin ja sanoi, että ”elämän realiteetit” ovat tärkeämpiä kuin muodollisuudet molemmissa maissa. Suurlähettiläs Gripenberg näytti presidentille Suomen sijainnin pienestä Euroopan kartasta, joka hänellä oli mukanaan.

Uusi suurlähettiläs oli saanut Helsingistä ohjeen aloittaa neuvottelut kauppasopimuksesta Argentiinan kanssa. Gripenberg ei ollut kovin optimistinen saamastaan tehtävästä. Jo vuodesta 1922 lähtien Argentiinan suurlähettiläs oli käynyt epäonnistuneita neuvotteluja Suomen ja Argentiinan välillä. Suomen tärkeimmät vientituotteet 1920-luvulla Argentiinaan olivat sanomalehtipaperi ja muut paperi-, pahvi-, vaneri-, turve-, sementti- ja selluloosatuotteet. Koivuvanerin osalta Suomi oli ainoa toimittaja. Argentiinasta tuotiin Suomeen kauraa, maissia, vehnäleseitä, pellavansiemeniä, nahkaa ja nahan käsittelyaineita sekä kasviöljytuotteita.

Kesällä 1930 Gripenberg esitti presidentti Irigoyenille luonnoksen sopimuksesta, jota sovellettaisiin vain vanerin ja leseiden tulleihin. Ehdotus otettiin myönteisesti vastaan. Vain yksitoista päivää kokouksen jälkeen kenraaliluutnantti José Francisco Uriburu otti vallan Argentiinassa. Suomi tunnusti uuden hallituksen nopeasti, mutta tullisopimus saatiin solmittua vasta marraskuussa 1931. Argentiinan presidentin vaihtuminen helmikuussa 1932 ei auttanut asiaa. Uusi hallitus irtisanoi sopimuksen toukokuussa 1932 vain kuuden kuukauden voimassaolon jälkeen. Argentiinan ulkoministeri Carlos Saavedra Lamas lohdutti suurlähettiläs Gripenbergiä sanomalla, että Argentiinan hallitus tunsi ”suurinta sympatiaa Suomea kohtaan” ja että maat tekisivät vielä useita sopimuksia. Gripenberg ei enää neuvotellut niistä ja lopetti kautensa vuonna 1933.

Kauppasopimus allekirjoitettiin lopulta vuonna 1935. Suomen puolella neuvottelijoina olivat suurlähettiläs Eino Wälikangas ja Suomen Paperitehtaiden liiton toimitusjohtaja Hjalmar J. Procopé. Neuvottelujen tavoitteena oli turvata Suomen vienti ja Argentiinasta Suomeen suuntautuvan tuonnin elvyttäminen. Sopimuksen ratifiointi ei edennyt Argentiinan parlamentissa, joten se ei tullut voimaan täysimääräisesti.

Vaikka kauppasopimusneuvottelut koko 1930 -luvun aikana eivät saavuttaneet asetettuja tavoitteitaan, suurlähetystön yleinen kauppapoliittinen toiminta onnistui. Suurlähetystö kiinnitti ”suomalaisten viejien huomion Argentiinan markkinoiden tarjoamiin näkymiin, tarjoamalla heille tietoa markkinoiden tilanteesta, ehdottamalla uudistuksia ja muutoksia Suomen Argentiinaan suuntautuvan viennin tekniseen organisaatioon ja hankkimalla viejille sopivia edustajia”.

Suomen ja Neuvostoliiton välisessä talvisodassa (1939-40) yleinen mielipide Argentiinassa oli lähes poikkeuksetta Suomen kannalla. Argentiinalla oli merkittävä rooli Yhdistyneiden kansakuntien yleiskokouksessa joulukuussa 1939 tukien Neuvostoliiton karkottamista järjestöstä sen aggressiopolitiikan vuoksi.

Samana vuonna Argentiina päätti avata oman suurlähetystönsä Suomeen, mutta sodan syttyminen viivästytti hanketta. Sotavuodet olivat hyvin hiljaisia Suomen Buenos Airesin suurlähetystössä kaupallisen toiminnan loppumisen vuoksi. Postiyhteydet katkesivat käytännössä ja sähkeyhteyksiä operoitiin vain ajoittain Suomen Washingtonin suurlähetystön kautta.

Sodan jälkeen ”Equator” saapui ensimmäisenä suomalaisena aluksena Buenos Airesiin 13. tammikuuta 1946. Vähitellen liikesuhteet alkoivat vilkastua uudelleen. Suomen uusi suurlähettiläs Ernst Ossian Soravuo aloitti Buenos Airesissa tammikuussa 1947. Useiden neuvotteluvaiheiden jälkeen Argentiina myönsi maaliskuussa 1947 Suomelle huomattavan luoton argentiinalaisten tuotteiden ostamiseen. Samalla sovittiin rukiin tuonnista Suomeen ja sanomalehtipaperin viennistä Argentiinaan. Kaupallinen vaihto koostui pääosin samoista tuotteista kuin jo 1920-luvulla. Vuonna 1949 solmittiin viisivuotinen kauppasopimus.

Yleinen suhtautuminen Suomen talous-, sisä- ja ulkopolitiikkaan oli myönteinen sekä viranomaisten että Argentiinan lehdistön taholta. Koko 1950-luvun Suomen ja Argentiinan suhteet jatkuivat ”perinteisen ystävyyden puitteissa”. Maiden välinen virallinen vuorovaikutus keskittyi taloudellisiin kysymyksiin. Muodollisesti Helsingin ja Buenos Airesin edustustot ylennettiin suurlähetystöiksi tammikuussa 1957. Viisumivapaus allekirjoitettiin 6. syyskuuta 1961 ja sopimus asepalveluksesta 8. toukokuuta 1963.

1970-luku ei johtanut näkyvämpään Suomen ja Argentiinan poliittisten suhteiden kehittymiseen. Maiden välisestä kaupasta oli tullut Suomelle huomattavan ylijäämäinen. Vienti koostui lähes kokonaan metsäteollisuuden tuotteista ja suurin osa tuonnista muodostui hedelmistä. Ylijäämä jatkui, vaikka tuotteiden osalta kauppa monipuolistui vuosikymmenen loppua kohden. Muun muassa suomalainen Wärtsilä toimitti Argentiinan laivastolle ARA Almirante Irízar -jäänmurtajan vuonna 1978. Vuonna 1980 maiden välillä allekirjoitettiin sopimus taloudellisesta, teollisesta ja teknologisesta yhteistyöstä.

Korkean tason vierailuvaihto alkoi 1980-luvulla, kun ulkoministeri Paavo Väyrynen vieraili Argentiinassa vuonna 1985. Häntä seurasivat ulkomaankauppaministeri Pertti Salolainen vuonna 1990 ja ulkomaankauppaministeri Ole Norrback vuonna 1996. Vuonna 1997 presidentti Martti Ahtisaari vieraili Argentiinassa. Buenos Airesissa järjestettiin muodollisia sekä liiketapaamisia. Ahtisaari vieraili myös Mendozan maakunnassa. Vuonna 1998 Argentiinan presidentti Carlos Menem teki vastavierailun Suomeen.

Investointien edistämistä ja keskinäistä suojelua koskeva sopimus Suomen ja Argentiinan välillä allekirjoitettiin 5. marraskuuta 1993 ja verosopimus tulo- ja varallisuusverojen kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi 13. joulukuuta 1994.

Vuonna 2016 Suomen pääministeri Juha Sipilä vieraili Argentiinassa elinkeinoelämän valtuuskunnan kanssa, ja vuonna 2018 Argentiinan varapresidentti Gabriela Michetti vieraili Suomessa. Vuonna 2018 ulkoministeri Timo Soini johti Argentiinaan ja Uruguayhin suuntautunutta vienninedistämismatkaa.

Pandemian aikana vuonna 2020 pidettiin videoneuvottelu Suomen pääministerin Sanna Marinin ja Argentiinan tasavallan presidentin Alberto Fernándezin välillä.

Lähde: Suomen ulkoministeriön arkisto, Sami Heino.