Vaalikuume nousee, mutta puheenjohtajuus ensin
EU-puheenjohtajakausi hallitsee ja hillitsee Suomen sisäpolitiikkaa vuoden loppuun. Pian sen jälkeen pidettävien eduskuntavaalien suurin kysymys on se, jatkavatko keskusta ja sosiaalidemokraatit tällä vaalikaudella hyvin sujunutta yhteistyötään, kirjoittaa Kalevan toimituspäällikkö Kyösti Karvonen.
Reilut puoli vuotta ennen eduskuntavaaleja Suomen sisäpolitiikka yleensä käy jo kovilla kierroksilla. Joka neljäs vuosi pidettävät, 200-paikkaisen parlamentin vaalit kyllä pidetään ensi vuoden maaliskuussa, mutta politiikan syksy on käynnistynyt käsijarru päällä.
Suomi toimii tällä hetkellä Euroopan unionin puheenjohtajamaana, ja se hillitsee selkeästi puolueiden intoa päästää vaalikampanjat irti. Vaikka vanhalle unionimaalle toinen puheenjohtajuuskausi on jo puoliksi rutiinia, EU:n vetovuoron hyvä hoito on suomalaisille kansallinen kunniakysymys. Sisäpoliittiset kiistat pidetään sen takia ja sen aikana kurissa.
Toinen syy maltillisena pysyneeseen vaalikuumeeseen on se, että Suomen kansantalous kasvaa nyt kovaa vauhtia, ja tahdin ennustetaan loppuvuodesta vielä kiihtyvän jopa yli kuuteen prosenttiin ennen tasoittumistaan. Samalla työttömyys on jatkanut laskuaan, ja uusia työpaikkoja on syntynyt tänä vuonna jo 30 000 viime vuoden 50 000 työpaikan jatkoksi. Suotuisan talouskehityksen ansiosta neljän puolueen enemmistöhallitus pystyi sopimaan elokuussa valtion ensi vuoden budjetista ennätyksellisen helposti.
Sisäpolitiikan syksyn suurimmaksi kysymykseksi nousikin Suomen osallistuminen YK:n kriisinhallintaoperaatioon, Unifil 2:een, Libanonissa enintään noin 250 sotilaan voimalla. Tasavallan presidentti teki hallituksen esityksestä päätöksen 8. syyskuuta sen jälkeen kun eduskunta oli hyväksynyt osallistumisen ylivoimaisella ääntenenemmistöllä. Suomalainen pioneerikomppania on perillä Etelä-Libanonissa marraskuuhun mennessä.
Myös EU-puheenjohtajuuden velvoittamana Suomi antoi jo alusta pitäen ymmärtää, että se antaa sotilaitaan Libanonin operaatioon. Päätös ei ollut silti helppo, ja sitä vaikeutti suomalaisen rauhanturvaajan kuolema Israelin tulituksessa Khiamissa heinäkuisen sodan aikana. Suomi vaati ja lopulta saikin Israelilta selvityksen välikohtauksesta, jossa kuoli suomalaisen lisäksi kolme muuta YK-sotilasta.
Puheet porvariyhteistyöstä ovat loppuneet
Mutta kun puheenjohtajuus päättyy vuodenvaihteessa, edessä on sitäkin raivoisampi loppukiri ennen eduskuntavaaleja. Niiden tärkein kysymys on tietysti se, mitkä kaksi kolmesta suuresta puolueesta muodostavat vaalien jälkeen uuden hallituksen rungon. Kahden suuren puolueen koalitio on sisäpoliittinen välttämättömyys, sillä muutoin on käytännössä mahdotonta muodostaa enemmistöhallitusta. Toisin kuin monissa eurooppalaisissa demokratioissa, porvari- ja vasemmistopuolueiden blokkirajan ylittävä yhteistyö on Suomessa tuikitavallista ja myös poliittinen välttämättömyys. Tämä tuo Suomen sisäpolitiikkaan vakautta.
Mikäli viime kuukausien tapahtumat ja puheet antavat yhtään oikeata osviittaa ja mikäli vaalitulos sen sallii, todennäköisimmältä näyttää, että suurista puolueista hallituksessa jatkaisivat nykyiset päähallituspuolueet eli keskusta ja sosiaalidemokraatit.
Vielä viime tammikuun presidentinvaalin jälkeen etenkin suurin oppositiopuolue, keskustaoikeistolainen kokoomus elätteli ajatusta, että niissä vaaleissa kohtuullisen hyvin toiminut porvaripuolueiden yhteistyö jatkuisi ja johtaisi porvarihallituksen muodostamiseen eduskuntavaalien jälkeen. Kokoomuksen ehdokas Sauli Niinistö hävisi niukasti presidentinvaalin toisella kierroksella uudelleen valitulle Tarja Haloselle. Niinistö keräsi toisella kierroksella paljon tukea keskustan riveistä.
Keskustasta ja kokoomuksesta kuuluikin presidentinvaalien jälkeen puheenvuoroja, ettei pääministerin paikka menisikään välttämättä vaaleissa suurimman ääni- ja paikkamäärän haalivalle puolueelle. Ne vetosivat perustuslakiin, jonka mukaan suurin puolue vain aloittaa vaalien jälkeen hallitusneuvottelut, mutta ei tulkinnan mukaan olisi välttämättä pääministeripuolue. Tällaiset puheet hermostuttivat sosiaalidemokraatteja. SDP on ollut viime vuosikymmeninä useimmiten suurin puolue.
Spekulaatiot porvarihallituksesta ovat kuitenkin loppuneet kuin seinään. Pääministeri Matti Vanhasen hallitus onnistui kesäkuussa tekemään kompromissin kuntauudistuksesta, joka on Suomen tärkeimpiä sisäpoliittisia haasteita lähivuosina. Päähallituspuolueet keskusta ja SDP olivat tässä asiassa hyvinkin lähellä törmäyskurssia. Elokuussa hallitus pystyi sopimaan tavasta, jolla Suomi korvaa EU-maataloustukien leikkauksista suomalaisviljelijöille aiheutuneet menetykset. Hallitus sai näin ratkaistuksi kaksi suurta sisäpoliittista kysymystä, jotka olisivat pitkittyessään helposti tulehduttaneet sisäpolitiikan vaalien alla ja voineet vaikuttaa seuraavaan hallitusratkaisuunkin.
Keskustan ja sosiaalidemokraattien hallitusyhteistyötä on perinteisesti kutsuttu punamullaksi. Punamulta tarkoittaa itse asiassa perinteikästä maalia, jota käytetään talojen ulkomaalaukseen. Politiikassa punamulta tarkoittaa punaisen eli sosiaalidemokraattien ja mullan eli maaseudulta ponnistavan keskustan yhteistyötä.
Niinistöstä tulikin rasite
Jos Euroopan investointipankin EIB:n varapääjohtajana Luxemburgissa vielä toimiva Niinistö olikin kokoomukselle presidentinvaalissa erinomainen valtti, hän on muuttunut nopeasti puolueelleen tai ainakin sen nuorelle puheenjohtajalle Jyrki Kataiselle jopa rasitteeksi.
Niinistön tehtävä Luxemburgissa päättyy vuoden päästä, ja suuri sisäpoliittinen kysymys kuuluu, mitä hän aikoo tehdä sen jälkeen. Keväällä Niinistö sanoi parikin kertaa, että hän harkitsee asettumista ehdolle eduskuntavaaleissa. Niinistö on monissa aiemmissa eduskuntavaaleissa ollut niin suuri ääniharava, että hänen ehdolle asettumisensa otettaisiin yleensä vastaan riemumielin.
Asetelma on kuitenkin kääntynyt päälaelleen. Niinistö on kyllä ilmoittanut tukevansa kokoomusjohtaja Kataista seuraavaksi pääministeriksi. Kokoomuksen kannalta ongelmallista on vain se, että useissa pääministerigallupeissa haastatellut kokoomuslaiset pitävät puolueen ykköspääministeriehdokkaana Niinistöä eivätkä suinkaan Kataista. Kokoomuksen kannatuksen nousuun kääntänyt Katainen onkin ajautunut Niinistön varjossa sisäpoliittiseen limboon.
Niinistö ilmoitti loppukesästä, ettei hän sittenkään lähde ehdolle eduskuntavaaleihin. Ilta-Sanomat kertoi, että Katainen ja kokoomuksen eduskuntaryhmän puheenjohtaja Jyri Häkämies taivuttelivat Niinistön luopumaan ajatuksesta lähteä ehdolle.
Kun sitten Niinistöltä tivattiin selkeää ilmoitusta politiikasta vetäytymisestä, tämä hermostui. "Täysin käsittämätön on...vaatimus, että minun pitäisi julistaa poliitikkourani jääneen lopullisesti taakse. Sitä en varmasti tee", Niinistö kirjoitti 22. elokuuta suurimmassa sanomalehdessä Helsingin Sanomissa. Lehden pääkirjoitustoimittaja Erkki Pennanen oli perännyt Niinistöltä tällaista ilmoitusta. Vastauksen on tulkittu tarkoittavan sitä, että Niinistö olisi kiinnostunut asettumaan puolueensa seuraavaksikin presidenttiehdokkaaksi 2012.
Vanhanen ykkönen pääministeripörssissä
Pääministerigallupien ykkösnimi on presidentinvaaleissa surkeasti hävinnyt keskustan Vanhanen. Istuvan hallituksen pääministerillä on luonnollisesti etulyöntiasema tällaisissa mittauksissa. Vanhasen asemia vahvistaa Kataisen ongelmallisen tilanteen lisäksi se, ettei sosiaalidemokraattien uusi puheenjohtaja, valtiovarainministeri Eero Heinäluoma ole kyennyt ainakaan vielä täyttämään pääministeriehdokkaan saappaita. Kokoomuksen ja SDP:n johtajien ongelmat tietysti parantavat Vanhasen asemia ennen eduskuntavaaleja.
Katainen on tässä tilanteessa pyrkinyt kohottamaan profiiliaan. Hän jopa arvosteli pääministeri Vanhasta näkymättömyydestä Suomen EU-puheenjohtajuuskauden alkua hallinneen Lähi-idän kriisin hoidossa. Näkyvin rooli siinä olikin ulkoministeri Erkki Tuomiojalla, mutta pääministeri Vanhasen rooli alkoi korostua puheenjohtajuuskauden kokouskierteen päästyä käyntiin syyskuun alussa.
Vakava paikka eduskuntavaaleissa on myös kommunistien seuraajapuolueen vasemmistoliiton puheenjohtajalla Martti Korhosella. Hänen edeltäjänsä, valovoimainen Suvi-Anne Siimes lähti keväällä puolueen johdosta ovet paukkuen. Vasemmistoliiton peruskannattajat ovat työväkeä. Siimes siirtyi barrikadin toiselle puolelle työnantajapuolta edustavan Lääketeollisuus ry:n johtoon.